Kesäkuu
Viikko 23
Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa työkavereita lapsineen. Hoitolapsetkin odottelivat malttamattomina kavereita leikkeihin. Grillimakkara maistui ja kuulumisia vaihdettiin.
Hyppynarun päistä tuli hyvät mikrofonit, ja laulu raikui !!
Otimme metsään luupit( suurennuslinssit).Aluksi oli hankaluuksia pitää silmä auki, kun katsoi luuppiin, mutta alkoihan sekin sitten sujumaan. Näimme upeita suurennoksia voikukasta, mustikankukasta, jäkälästä, mansikankukasta ja sammaleisesta kivestä.
Yritimme pyydystää ötököitä luupin sisään, mutta ne olivat niin vikkeliä, ettei onnistunut.Vihdoin saimme yhden ötökän kiinni ja tutkimisen jälkeen laskimme sen vapaaksi samaan paikkaan mistä se löytyikin, näin se pääsi takakaisin omaan kotiinsa.
Puuhun kiipeily on alkanut sujumaan paremmin, kun paksuja haalareita ei enää tarvita. Joskus puusta alastulo vaatii vähän hoitajan apua.
Viikko 24
Hoitolapsi toi kotoa lainaksi kirpparilta löytyneen retkiastiaston. Aina uudet lelut ovat hetken aikaa tosi suosittuja.
Erään perheen jäsenellä oli synttärit, lapset muistivat häntä hienoilla korteilla, muutkin lapset tekivät omille perheilleen kortit.
Värikorteilla etsittiin samanväristä lelua kuin korttikin oli, hyvin löytyi, mutta värin nimeäminen oli vähän haasteellista.
Helppoa oli etsiä kortille vastaava väri.
Jokainen otti vuorollaan kortin, missä oli eläimen kuva. Eläimen nimeäminen oli helppoa, mutta kun piti käydä venytysasentoon kortin ohjeiden mukaan, niin siinä tarvittiin jo hoitajan apua.
Eväsretki munkkisaaren rantaan, joka sijaitsee uudessa koskipuistossa.Matkalla maistelimme ketunleipiä ja perillä mehua ja pipareita. Hyvä, että muistimme ottaa mukaan hiekkalelut, hoitaja otti joesta ämpäreihin vettä ja hiekkakakkuja tehtiin aikamoinen määrä.
Voi ei ! Toivottavasti tämä toukka ei syö kesäloman aikana lasten mustikkapensaita tyhjiksi.
Erään perheen jäsenellä oli synttärit, lapset muistivat häntä hienoilla korteilla, muutkin lapset tekivät omille perheilleen kortit.
Värikorteilla etsittiin samanväristä lelua kuin korttikin oli, hyvin löytyi, mutta värin nimeäminen oli vähän haasteellista.
Helppoa oli etsiä kortille vastaava väri.
Jokainen otti vuorollaan kortin, missä oli eläimen kuva. Eläimen nimeäminen oli helppoa, mutta kun piti käydä venytysasentoon kortin ohjeiden mukaan, niin siinä tarvittiin jo hoitajan apua.
Eväsretki munkkisaaren rantaan, joka sijaitsee uudessa koskipuistossa.Matkalla maistelimme ketunleipiä ja perillä mehua ja pipareita. Hyvä, että muistimme ottaa mukaan hiekkalelut, hoitaja otti joesta ämpäreihin vettä ja hiekkakakkuja tehtiin aikamoinen määrä.
Voi ei ! Toivottavasti tämä toukka ei syö kesäloman aikana lasten mustikkapensaita tyhjiksi.