"Et taida aavistaa, että talvella alla maan häärii hyörii hämähäkki, häärii hyörii hämä-hämä-hämähäkki. Jos toukalta puuttuu täkki, hämä verkon kutoo sille suojaksi, ei sitkeäksi ansaksi, vaan ystävälle lämmön tuojaksi.........Siellä se sitten taivaltaa, ei se tunnu vaivalta laisinkaan, kastematoja lämmitellä, kahdeksalla jalalla silitellä, kun se tapaa kovakuoriaisia nuoria, niin se voi niille puunoksia kuoria, ja kaivaa syviä luolia...."
Soivan siilin kauniista laulusta lähti liikkeelle hämähäkkiprojekti. Hämähäkin taitavaa kutojantaitoa opeteltiin laulussa "ristiin rastiin hämähäkki kutoo verkkoaan", ja lopulta löytyi sormenpääsaranat ja etusormenpää tapasi peukalonpään. Ja seitti kasvoi. Seitti kasvoi myös Viiriäisten huoneeseen, ja siinä pujottelivat sekä lapset että hämähäkit. Niin hämähäkit tehtiin yhdestä ainoasta askartelunorkosta, mutta se täytyi ensin puolittaa, ja puolikkaat puolittaa...miten saa neljästä jalasta kahdeksan?
Hämähäkit rakastavat vanhoja hirsitaloja. Tehkäämme siis hämähäkille talvihirsitalo. Hirsitalossa hirsien välissä on tilkkeenä jotain pehmeää, ennen vanhaan usein sammalta. Päätimme pyörittää hirsien päälle lämmintä villalankaa, ja taas piti vasemman käden tietää mitä oikea käsi tekee. Huh huh, mutta uurastus vaatii palkkansa, ja kun kuusi hirttä oli pyöritetty, palkaksi tuli mehu ja piparit!
Hämähäkin talvikodissa on alakerrassa multahuone, vintillä ruohohuone, ja vuokralaisina siis kastematoja, toukkia ja kovakuoriaisia, nuoria. Toukat olivat mainioita pullistuessaan vesipisaroista täyteen pulleuteensa. Ja Lumimummon kärrystä kippasi lava, ja saimme kasan lumipalloja.