Koulun postilaatikkoon oli tullut iso paketti. Paketista paljastui pieni tupa, todellakin kalustamaton. Ja ilman asukkaita. Tuvan seinillä kyhjötti perhosia ja erilaisia hyönteisiä, selvästikin jo unten mailla. Tästä päättelimme että tupa on tarkoitettu otuksille, jotka vaipuvat talvihorrokseen tai talviunille. Mietimme mitä ne semmoiset otukset voisivat olla, ja tuli mieleen karhu, siili...oravaakin mietittiin. Tomelia kertoi aavistavansa, että asukkaat voisivat löytyä luonnosta, vaikkapa Luontotuvalta. Ja Rouva Ruusupuuhan oli lähettänyt kirjeen mukana vaaleanpunaisen ruusun, voisiko ruusu toimia vihjeenä?
Päätettiin siis lähteä ruusujahtiin Luontotuvalle. Ja Tomelia arveli, että asukkaita voisi löytyä neljä, koska tuvassa oli neljä huonetta. Aavistus osui oikeaan, neljä ruusua löytyi ja niiden läheisyydestä löysimme pikkiriikkiset asukkaat: Karri Karhun, Lippe Leppäkertun, Aamos Ampiaisen ja Seela Siilin. Hyvin mielellään he lähtivät viihtyisään syystupaan asumaan.
Tomelia oli valmis auttamaan syystuvan kalustamisessa. Mietimme Viiriäisten kanssa, millä Tomelia voisi ostaa huonekaluja? Rahalla? Ei, hänellä ei ole rahaa. Pankkikortilla? Mikä sellainen on? Raha- automaatilla? Ei ole sellaista. Mutta mitä sellaista Tomelialla on, mitä tulee aina lisää ja mitä voisi käyttää vaihtokaupassa? Mietittiin ja mietittiin ja sitten joku lapsista keksi:" Kananmunia!".
Muutaman päivän kuluttua Tomelia sai tiedon, että hänen tuttunsa Taikuri Dedefilus on saanut keksijä Vekotiitus Vappuselta toimeksiannon myytävistä tavaroista. Kylläpä Dedefiluksen kaupassa olikin kaikenlaista tarpeellista! Ja kananmunat kävivät oivallisesti maksuvälineenä, sillä Dedefilus rakastaa munakokkelia.
Vuoropäivinä ovat Viiriäiset keränneet onnellisten kanojen munat, ja kauppa on käynyt.
Syystuvasta kuuluu tyytyväistä unihyrinää, sillä tänään ostettiin neljäs vuode.