Eräänä aamuna se lopultakin tapahtui.
Tomelian pöytä oli katettu juhlavammin, ja yksi Viiriäisistä ilmoitti tomerasti että Tomelialla on synttärit. No voi yllätys, Tomelia ei siinä kiireessä oikein edes muistanut kuinka paljon hän tällä kertaa täyttää, mutta ehdottomasti enemmän kuin kolme. Toinen yllätys oli se, että Tomelian ystävätär Seija Leppänen, kutojamestari, oli lähettänyt Tomelialle syntymäpäivälahjaksi Kajaanista ison, pehmeän, aniliininpunaisen sydäntyynyn, korukirjaillun. Ja kuinka ollakaan, kohta tapahtui kolmas yllätys, sillä oven takaa kuului:" Muu!"
Tätä oli odotettu jo kuukausi:"Lehmä tulee!" Olimme nimittäin jo aiemmin saaneet Pernoosta päin kännykkään kuvaviestin, josta näkyi että Lehmä oli vastaanottanut poikien kirjeen. Mutta...pieni lehmä, pitkä tie ja vihreät aamutossut, kyllä matkanteko vie kauan.
Tomelia vastaanotti uuden vieraan tuttuun tapaansa lämpimästi, ja tarjosi hänelle uutta sydäntyynyään lepopaikaksi. Lehmä oli kiitollinen, mutta pyysi ensin josko Tomelia voisi auttaa lypsämisessä? Mitä! Jännitys ja epäusko oli käsinkosketeltavaa, voiko tulla oikeaa maitoa?
Kyllä voi! Jihuu, kannatti kirjoittaa kirje!
Katsoimme padiltä videon "maidon matka päiväkotiin", ja siitä alkoikin toiset leikit, meijeriauto kuljetti maitoja meijerin laboratorioon.