Luontotupa on ollut meille kuluneen syksyn aikana loistava leikkipaikka. Siellä voi raahata oksia paikasta toiseen, kun maja vaihtaa paikkaa. Joku uhkarohkea on kiivennyt puuhunkin, mutta siitä tuli sanomista. Löydetyt hämähäkinverkot ovat olleet aika isoja, ja niistä on virinnyt idea sitoa puiden väliin myös villalankoja. Lahonnut kanto ei ole säikähtänyt, vaikka sitä on kaivettu. Pölkkytuolit kun kaataa, niin niiden alta vilistää monenmoista otusta. Vesakkoon on muotoutunut varjonvihreä polku, ja sen varrelta löytää nokkosia, lehtokotiloita ja metsäkortetta, polun päässä on kääpien kuorruttama kanto. Katsottavaa ja tutkittavaa löytyy. Niin ja naapurin pellolta tuotiin Tomelialle ohrantähkiä ja hiirenherneitä, mökkituliaisina hän sai myös kauraa ja rypsinsiemeniä.
Auringolla on ollut vielä melkoinen lämmitys- ja kuivatusvoima, niinpä intouduimme tekemään aurinkotaikoja: mehukanisteriin vettä, muovilaatikko, lakanakangasta, isot pensselit ja kangasväriä, jossa ruiskuemulsioon on sekoitettu erilaisia pigmenttejä. Lapset kastelivat kankaat, pusersivat liiat vedet pois ja levittivät kankaat työpöydille. Kangasväri levisi mukavasti märässä kankaassa ja sekoittui. Lopuksi lapset etsivät maasta ja puista erilaisia kasvinlehtiä, niitä aseteltiin kankaan päälle. Sitten lähdettiin leikkimään ja jätettiin kankaat kuivumaan aurinkoon, aurinko viimeisteli työn taikavoimallaan.