Mallivastauksia
Tuntikokeen 1. kysymyksen mallivastauksia
Tunteet ovat emootioita, jotka ohjaavat toimintaamme. Joskus saatamme ajautua sellaisiin tilanteisiin, jotka herättävät meissä tietynlaisia tunteita automaattisesti ilman, että voimme vaikuttaa asiaan. Ihmisen perustunteet ovat esimerkiksi ilo, suru ja viha. Tunteisiimme vaikuttaa vahvasti omat ajatuksemme, esimerkiksi se, mitä tunteita koeviikko sinussa herättää.
Psyykkinen hyvinvointi ja mielenterveys vaikuttavat vahvasti siihen, millaisia tunteita yksilö kokee ja kuinka hyvin hän niitä säätelee. Esimerkiksi itsensä arvostaminen, ihmissuhteet ja elämän kokeminen merkitykselliseksi lisäävät ihmiselle erilaisia tunteita, kuten esimerkiksi iloa ja rakkautta. Kun ihminen kokee merkityksellisen tilanteen tai muistelee sellaista, tunne tulee esiin. Toisen ihmisen tunteisiin eläytyminen saattaa herättää myös itsessä samankaltaisia tunteita ja tällöin omissa aivoissamme aktivoituvat samojen tunteiden käsittelyyn liittyvät alueet. Tunteet kestävät yleensä vain hetken, sekunneista muutamiin minuutteihin. Myös mielialat vaikuttavat tunteiden kokemiseen vahvasti. Hyväntuullisena vitsit saattavat huvittaa ja naurattaa, mutta masentuneena ne voivat ärsyttää.
Ilo on miellyttävä ja kiva tunne, joka aktivoi kehoa voimakkaasti, sillä se saa sydämen sykkeen ousemaan ja hengityksen tihentymään. Suru puolestaan taas on epämiellyttävä, ankea ja kehoa heikosti aktivoiva tunne. Tunteiden asettumista kahden ulottuvuuden jatkumolle kutsutaan tunteiden dimensionaalisuusmalliksi. Tunteet ilmenevät pyykkisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti sekä fyysisesti. Fyysisesti tunteet voivat tuntea esimerkiksi kasvoilla, mahassa, rinnassa tai vaikkapa päässä. Yksi tunteiden keskeinen osatekijä on omakohtaisesti koettu tunnekokemus, jolla tarkoitetaan sitä, miltä tunne "tuntuu" yksilön mielessä. Toisin sanoen se on siis psyykkinen kokemus tunteesta. Tunteiden psyykkiseen puoleen kuuluvat myös kognitiiviset toiminnot, joilla tilannetta arvioidaan.
Psyykkinen hyvinvointi ja mielenterveys vaikuttavat vahvasti siihen, millaisia tunteita yksilö kokee ja kuinka hyvin hän niitä säätelee. Esimerkiksi itsensä arvostaminen, ihmissuhteet ja elämän kokeminen merkitykselliseksi lisäävät ihmiselle erilaisia tunteita, kuten esimerkiksi iloa ja rakkautta. Kun ihminen kokee merkityksellisen tilanteen tai muistelee sellaista, tunne tulee esiin. Toisen ihmisen tunteisiin eläytyminen saattaa herättää myös itsessä samankaltaisia tunteita ja tällöin omissa aivoissamme aktivoituvat samojen tunteiden käsittelyyn liittyvät alueet. Tunteet kestävät yleensä vain hetken, sekunneista muutamiin minuutteihin. Myös mielialat vaikuttavat tunteiden kokemiseen vahvasti. Hyväntuullisena vitsit saattavat huvittaa ja naurattaa, mutta masentuneena ne voivat ärsyttää.
Ilo on miellyttävä ja kiva tunne, joka aktivoi kehoa voimakkaasti, sillä se saa sydämen sykkeen ousemaan ja hengityksen tihentymään. Suru puolestaan taas on epämiellyttävä, ankea ja kehoa heikosti aktivoiva tunne. Tunteiden asettumista kahden ulottuvuuden jatkumolle kutsutaan tunteiden dimensionaalisuusmalliksi. Tunteet ilmenevät pyykkisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti sekä fyysisesti. Fyysisesti tunteet voivat tuntea esimerkiksi kasvoilla, mahassa, rinnassa tai vaikkapa päässä. Yksi tunteiden keskeinen osatekijä on omakohtaisesti koettu tunnekokemus, jolla tarkoitetaan sitä, miltä tunne "tuntuu" yksilön mielessä. Toisin sanoen se on siis psyykkinen kokemus tunteesta. Tunteiden psyykkiseen puoleen kuuluvat myös kognitiiviset toiminnot, joilla tilannetta arvioidaan.
Ei arvosteltu
![Bittiniilo]( "Bittiniilo")
Pisteytysohjeet
(Mikäli tehtävään olisi laadintavaiheessa määritelty pisteytysohjeet/HVP, näkyisivät ne tässä.)
Tunteet eli emootiot ohjaavat ihmisen jokapäiväistä toimintaa. Ne ovat elintärkeitä ihmisen toiminnan kannalta, sillä niiden avulla ihminen pystyy viestimään muille omaa mielentilaansa ja mielialaansa, myös ilman sanallista viestintää. Tunteet syntyvät ajatusten ja skeemojen perusteella ja tunne syntyy aina automaattisesti. Siksi onkin turha ajatella, että yrittäisi piilottaa tai välttää tietyt tunteet, sillä loppuje lopulta siihen ei voi juuri vaikuttaa. Psykologi Arto Pietikäinen korostaa jutussa "Anna tunteen tulla", että tunteiden vältteleminen ei poista ei-haluttuja tunteita, vaan enemminkin päinvastoin vain voimistaa niitä. Tietyt tunteet ovat universaaleja eli yleismaailmallisia. Näitä kutsutaan perustunteiksi, joita ovat ilo, suru, viha, inho, pelko ja hämmästys. On siis turhaa edes yrittää poistaa vihan tunnetta, sillä jokainen kokee joskus vihaa, ja se on täysin ok. Tunne ja sen syntyminen onkin vahvasti moniuloittinen prosessi, jossa näkyy niin fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma.
Elimistön fysiologiset reaktiot liittyvät vahvasti tunteisiin. Näiden reaktioiden syntyä ja järjestystä kuvaavat tunneteoriat. Joidenkin teorioiden mukaan elimistön fyysinen reaktio syntyy ennen tunnetta, joidenkin mukaan vasta tunnekokemuksen jälkeen. Selvää on kuitenkin, että lähes aina tunteeseen liittyy jollakin tapaa tämä fyysinen reaktio. Esimerkiksi aineistossa "Kauhuelokuvan katsoja tuntee elävänsä ja aistivansa vahvasti" kuvataan pelon saamia voimakkaita fyysisiä tunnereaktioita ihmisessä. Artikkelissa tulee myös hyvin ilmi se, kuinka reaktioiden voimakkuus riippuu vahvasti tunteesta, jota koetaan. Pelko esimerkiksi saa ihmisessä aikaan voimakkaita fyysisiä reaktioita ja artikkelin mukaan kauhuelokuvan katsominen voi olla jopa yhtä kuormittavaa kuin liikuntasuoritus. Todennäköisesti ilo ei tunnu kehossa niin paljon kuin pelko.
Tunteet eivät kuitenkaan aina tunnu kaikista ihmisistä samalta. Esimerkiksi äsken mainitussa kauhuelokuvan aikaansaamissa fyysisissä reaktioissa kaikki ihmiset eivät koe samoin. Yksilöllinen vaihtelu on siis suurta ja ihmisen psyykkinen puoli vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka tunne koetaan. Henkilö, joka ei saa pelon tunteesta mielihyvää, ei todennäköisesti myöskään saa aikaan samanalaista kokonaisvaltaista hyvänolontunnetta. Autonominen hermosto, joka aktivoi tunteiden aikaansaamat fysiologiset reaktiot, ei siis aktivoidu kaikkien osalta samassa tilanteessa tai samalla tavallla.
Vaikka tunteet ovat usein omakohtaisia ja jokaisen yksilön ainutlaatuisia kokemuksia, niihin vaikuttaa vahvasti myös kulttuuriset tekijät. Esimerkiksi tietyt tunteet, kuten ylpeys, nolous, häpeä ja syyllisyys ovat kulttuurin muokkaamia. USA:ssa ylpeyttä koetaan todennäköisesti helpommin ja Suomessa taas häpeää, sillä kulttuurimme ovat täysin erilaisia: Amerikassa korostetaan sitä, että ollaan parempia kuin muut, Suomessa taas vähän päinvastoin. Kulttuuri ei kuitenkaan vaikuta pelkästään tunteiden kokemiseen, vaan myös siihen, millaiseen toimintaan ne ohjaavat ja miten tunne vaikuttaa muiden suhtautumiseen.
Tunteiden sosiaalinen puoli liittyy vahvasti niiden säätelyyn ja tunnistamiseen. Sitä on paitsi se, että osaa tunnistaa muiden tunteita ja reagoida niihin oikealla tavalla, myös se, että tunnistaa omat tunteet, mistä ne johtuu ja osaa säädellä niiden näkymistä muille. Näitä kutsutaan tunnetaidoiksi.
Tunteet eli emootiot ohjaavat ihmisen jokapäiväistä toimintaa. Ne ovat elintärkeitä ihmisen toiminnan kannalta, sillä niiden avulla ihminen pystyy viestimään muille omaa mielentilaansa ja mielialaansa, myös ilman sanallista viestintää. Tunteet syntyvät ajatusten ja skeemojen perusteella ja tunne syntyy aina automaattisesti. Siksi onkin turha ajatella, että yrittäisi piilottaa tai välttää tietyt tunteet, sillä loppuje lopulta siihen ei voi juuri vaikuttaa. Psykologi Arto Pietikäinen korostaa jutussa "Anna tunteen tulla", että tunteiden vältteleminen ei poista ei-haluttuja tunteita, vaan enemminkin päinvastoin vain voimistaa niitä. Tietyt tunteet ovat universaaleja eli yleismaailmallisia. Näitä kutsutaan perustunteiksi, joita ovat ilo, suru, viha, inho, pelko ja hämmästys. On siis turhaa edes yrittää poistaa vihan tunnetta, sillä jokainen kokee joskus vihaa, ja se on täysin ok. Tunne ja sen syntyminen onkin vahvasti moniuloittinen prosessi, jossa näkyy niin fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma.
Elimistön fysiologiset reaktiot liittyvät vahvasti tunteisiin. Näiden reaktioiden syntyä ja järjestystä kuvaavat tunneteoriat. Joidenkin teorioiden mukaan elimistön fyysinen reaktio syntyy ennen tunnetta, joidenkin mukaan vasta tunnekokemuksen jälkeen. Selvää on kuitenkin, että lähes aina tunteeseen liittyy jollakin tapaa tämä fyysinen reaktio. Esimerkiksi aineistossa "Kauhuelokuvan katsoja tuntee elävänsä ja aistivansa vahvasti" kuvataan pelon saamia voimakkaita fyysisiä tunnereaktioita ihmisessä. Artikkelissa tulee myös hyvin ilmi se, kuinka reaktioiden voimakkuus riippuu vahvasti tunteesta, jota koetaan. Pelko esimerkiksi saa ihmisessä aikaan voimakkaita fyysisiä reaktioita ja artikkelin mukaan kauhuelokuvan katsominen voi olla jopa yhtä kuormittavaa kuin liikuntasuoritus. Todennäköisesti ilo ei tunnu kehossa niin paljon kuin pelko.
Tunteet eivät kuitenkaan aina tunnu kaikista ihmisistä samalta. Esimerkiksi äsken mainitussa kauhuelokuvan aikaansaamissa fyysisissä reaktioissa kaikki ihmiset eivät koe samoin. Yksilöllinen vaihtelu on siis suurta ja ihmisen psyykkinen puoli vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka tunne koetaan. Henkilö, joka ei saa pelon tunteesta mielihyvää, ei todennäköisesti myöskään saa aikaan samanalaista kokonaisvaltaista hyvänolontunnetta. Autonominen hermosto, joka aktivoi tunteiden aikaansaamat fysiologiset reaktiot, ei siis aktivoidu kaikkien osalta samassa tilanteessa tai samalla tavallla.
Vaikka tunteet ovat usein omakohtaisia ja jokaisen yksilön ainutlaatuisia kokemuksia, niihin vaikuttaa vahvasti myös kulttuuriset tekijät. Esimerkiksi tietyt tunteet, kuten ylpeys, nolous, häpeä ja syyllisyys ovat kulttuurin muokkaamia. USA:ssa ylpeyttä koetaan todennäköisesti helpommin ja Suomessa taas häpeää, sillä kulttuurimme ovat täysin erilaisia: Amerikassa korostetaan sitä, että ollaan parempia kuin muut, Suomessa taas vähän päinvastoin. Kulttuuri ei kuitenkaan vaikuta pelkästään tunteiden kokemiseen, vaan myös siihen, millaiseen toimintaan ne ohjaavat ja miten tunne vaikuttaa muiden suhtautumiseen.
Tunteiden sosiaalinen puoli liittyy vahvasti niiden säätelyyn ja tunnistamiseen. Sitä on paitsi se, että osaa tunnistaa muiden tunteita ja reagoida niihin oikealla tavalla, myös se, että tunnistaa omat tunteet, mistä ne johtuu ja osaa säädellä niiden näkymistä muille. Näitä kutsutaan tunnetaidoiksi.
Elimistön fysiologiset reaktiot liittyvät vahvasti tunteisiin. Näiden reaktioiden syntyä ja järjestystä kuvaavat tunneteoriat. Joidenkin teorioiden mukaan elimistön fyysinen reaktio syntyy ennen tunnetta, joidenkin mukaan vasta tunnekokemuksen jälkeen. Selvää on kuitenkin, että lähes aina tunteeseen liittyy jollakin tapaa tämä fyysinen reaktio. Esimerkiksi aineistossa "Kauhuelokuvan katsoja tuntee elävänsä ja aistivansa vahvasti" kuvataan pelon saamia voimakkaita fyysisiä tunnereaktioita ihmisessä. Artikkelissa tulee myös hyvin ilmi se, kuinka reaktioiden voimakkuus riippuu vahvasti tunteesta, jota koetaan. Pelko esimerkiksi saa ihmisessä aikaan voimakkaita fyysisiä reaktioita ja artikkelin mukaan kauhuelokuvan katsominen voi olla jopa yhtä kuormittavaa kuin liikuntasuoritus. Todennäköisesti ilo ei tunnu kehossa niin paljon kuin pelko.
Tunteet eivät kuitenkaan aina tunnu kaikista ihmisistä samalta. Esimerkiksi äsken mainitussa kauhuelokuvan aikaansaamissa fyysisissä reaktioissa kaikki ihmiset eivät koe samoin. Yksilöllinen vaihtelu on siis suurta ja ihmisen psyykkinen puoli vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka tunne koetaan. Henkilö, joka ei saa pelon tunteesta mielihyvää, ei todennäköisesti myöskään saa aikaan samanalaista kokonaisvaltaista hyvänolontunnetta. Autonominen hermosto, joka aktivoi tunteiden aikaansaamat fysiologiset reaktiot, ei siis aktivoidu kaikkien osalta samassa tilanteessa tai samalla tavallla.
Vaikka tunteet ovat usein omakohtaisia ja jokaisen yksilön ainutlaatuisia kokemuksia, niihin vaikuttaa vahvasti myös kulttuuriset tekijät. Esimerkiksi tietyt tunteet, kuten ylpeys, nolous, häpeä ja syyllisyys ovat kulttuurin muokkaamia. USA:ssa ylpeyttä koetaan todennäköisesti helpommin ja Suomessa taas häpeää, sillä kulttuurimme ovat täysin erilaisia: Amerikassa korostetaan sitä, että ollaan parempia kuin muut, Suomessa taas vähän päinvastoin. Kulttuuri ei kuitenkaan vaikuta pelkästään tunteiden kokemiseen, vaan myös siihen, millaiseen toimintaan ne ohjaavat ja miten tunne vaikuttaa muiden suhtautumiseen.
Tunteiden sosiaalinen puoli liittyy vahvasti niiden säätelyyn ja tunnistamiseen. Sitä on paitsi se, että osaa tunnistaa muiden tunteita ja reagoida niihin oikealla tavalla, myös se, että tunnistaa omat tunteet, mistä ne johtuu ja osaa säädellä niiden näkymistä muille. Näitä kutsutaan tunnetaidoiksi.
Tunteet eli emootiot ohjaavat ihmisen jokapäiväistä toimintaa. Ne ovat elintärkeitä ihmisen toiminnan kannalta, sillä niiden avulla ihminen pystyy viestimään muille omaa mielentilaansa ja mielialaansa, myös ilman sanallista viestintää. Tunteet syntyvät ajatusten ja skeemojen perusteella ja tunne syntyy aina automaattisesti. Siksi onkin turha ajatella, että yrittäisi piilottaa tai välttää tietyt tunteet, sillä loppuje lopulta siihen ei voi juuri vaikuttaa. Psykologi Arto Pietikäinen korostaa jutussa "Anna tunteen tulla", että tunteiden vältteleminen ei poista ei-haluttuja tunteita, vaan enemminkin päinvastoin vain voimistaa niitä. Tietyt tunteet ovat universaaleja eli yleismaailmallisia. Näitä kutsutaan perustunteiksi, joita ovat ilo, suru, viha, inho, pelko ja hämmästys. On siis turhaa edes yrittää poistaa vihan tunnetta, sillä jokainen kokee joskus vihaa, ja se on täysin ok. Tunne ja sen syntyminen onkin vahvasti moniuloittinen prosessi, jossa näkyy niin fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma.
Elimistön fysiologiset reaktiot liittyvät vahvasti tunteisiin. Näiden reaktioiden syntyä ja järjestystä kuvaavat tunneteoriat. Joidenkin teorioiden mukaan elimistön fyysinen reaktio syntyy ennen tunnetta, joidenkin mukaan vasta tunnekokemuksen jälkeen. Selvää on kuitenkin, että lähes aina tunteeseen liittyy jollakin tapaa tämä fyysinen reaktio. Esimerkiksi aineistossa "Kauhuelokuvan katsoja tuntee elävänsä ja aistivansa vahvasti" kuvataan pelon saamia voimakkaita fyysisiä tunnereaktioita ihmisessä. Artikkelissa tulee myös hyvin ilmi se, kuinka reaktioiden voimakkuus riippuu vahvasti tunteesta, jota koetaan. Pelko esimerkiksi saa ihmisessä aikaan voimakkaita fyysisiä reaktioita ja artikkelin mukaan kauhuelokuvan katsominen voi olla jopa yhtä kuormittavaa kuin liikuntasuoritus. Todennäköisesti ilo ei tunnu kehossa niin paljon kuin pelko.
Tunteet eivät kuitenkaan aina tunnu kaikista ihmisistä samalta. Esimerkiksi äsken mainitussa kauhuelokuvan aikaansaamissa fyysisissä reaktioissa kaikki ihmiset eivät koe samoin. Yksilöllinen vaihtelu on siis suurta ja ihmisen psyykkinen puoli vaikuttaa vahvasti siihen, kuinka tunne koetaan. Henkilö, joka ei saa pelon tunteesta mielihyvää, ei todennäköisesti myöskään saa aikaan samanalaista kokonaisvaltaista hyvänolontunnetta. Autonominen hermosto, joka aktivoi tunteiden aikaansaamat fysiologiset reaktiot, ei siis aktivoidu kaikkien osalta samassa tilanteessa tai samalla tavallla.
Vaikka tunteet ovat usein omakohtaisia ja jokaisen yksilön ainutlaatuisia kokemuksia, niihin vaikuttaa vahvasti myös kulttuuriset tekijät. Esimerkiksi tietyt tunteet, kuten ylpeys, nolous, häpeä ja syyllisyys ovat kulttuurin muokkaamia. USA:ssa ylpeyttä koetaan todennäköisesti helpommin ja Suomessa taas häpeää, sillä kulttuurimme ovat täysin erilaisia: Amerikassa korostetaan sitä, että ollaan parempia kuin muut, Suomessa taas vähän päinvastoin. Kulttuuri ei kuitenkaan vaikuta pelkästään tunteiden kokemiseen, vaan myös siihen, millaiseen toimintaan ne ohjaavat ja miten tunne vaikuttaa muiden suhtautumiseen.
Tunteiden sosiaalinen puoli liittyy vahvasti niiden säätelyyn ja tunnistamiseen. Sitä on paitsi se, että osaa tunnistaa muiden tunteita ja reagoida niihin oikealla tavalla, myös se, että tunnistaa omat tunteet, mistä ne johtuu ja osaa säädellä niiden näkymistä muille. Näitä kutsutaan tunnetaidoiksi.