Lukutaidon vastausteksti
Lukutaidon vastausteksti
- Nimeä lähtöteksti aloituskappaleessa
- Mene suoraan asiaan
- Esitä pääväite aloituskappaleessa. Lisäksi siinä voi luetella pääperustelut yhdessä virkkeessä
- Käsittelyosassa eli toisesta kappaleesta lähtien esitellään perustelut. Kukin perustelu voi muodostaa oman kappaleensa.
- Perustele väitteet lähtötekstin sisällöllä eli tekstihavainnoilla. Käytä tarvittaessa suoria lainauksia; etenkin runoista puhuttaessa on suotavaa käyttää niitä.
- Vastaustekstit ovat hyvin asiatyylisiä. Esimerkiksi älä käytä ironiaa, ja kielikuviakin on hyödynnettävä säästeliäästi.
- Vastaustekstin voi lopettaa esimerkiksi päätelmään. Erillistä päätäntäkappaletta ei toisaalta tarvita, vaan tekstin voi lopettaa käsittelyosan viimeiseen asiaan.
Vastaustekstin esimerkki: Tunnevaihtelu näkyy kielen eri tasoilla
Pauliina Pietilän yleisönosastokirjoituksessa (Helsingin Sanomat, 10.5.2006) on runsaasti tunnevaihtelua. Aluksi kirjoittaja on maltillinen, kiivastuu nopeasti keskivaiheilla mutta rauhoittuu taas loppua kohti. Pietilän vihaisuus ja toisaalta pyrkimys hillitä sitä näkyy melkein kaikilla kielen tasoilla: teksti-, virke- ja lause-, sana- sekä muototasolla.
Tekstitasolla Pietilä on yrittänyt rakentaa rauhallisesti keskustelevan mielipidetekstin. Se alkaa maltillisen yleisönosastokirjoituksen vaatimusten mukaisesti vastanäkemyksen eli opinto-ohjaaja Eila Palojärven ajatusten esittelyllä: jo toisen vuoden lukio-opiskelijan pitäisi ruveta ”laskemaan lähtöpisteitään tulevaa opiskelupaikan hakua varten” välttyäkseen turhilta välivuosilta. Sen jälkeen alkaa tekstin kiihkeämpi, Pietilän näkemykset perusteleva tekstiosa, jossa hän murskaa erityisesti ylioppilaskirjoitusten mielekkyyden. Lopussa taas Pietilän teksti rauhoittuu, kun kirjoittaja ehdottaa sävyisästi ongelman ratkaisuksi lukion koko tutkintorakenteen muuttamista.
Virketasolla yleisönosastokirjoituksen alkuosan ja lopun rauhallisempi sävy erottuu pidempinä ja monimuotoisempina rakenteina. Näissä virkkeissä on päälauseen lisäksi enimmillään kaksi sivulausetta. Sen sijaan vihaisimmassa keskiosassa virkkeet sisältävät pelkän päälauseen: ”Tilanne on keinotekoinen ja typerä.” Pietilän tekstin lauseet ovat pääosin väitelauseita; vain rauhallisessa lopetusvirkkeessä hän esittää retorisen kysymyslauseen.
Pietilän tekstin vihainen keskiosa erottuu selvästi sananvalintojensa vuoksi. Erityisesti adjektiivit puhuvat kirjoittajan tunnekuohunnasta: naurettava, keinotekoinen, typerä, triviaali, kohtuuton ja epäinhimillinen. Myös verbit ja yksi metaforinen substantiivikin osoittavat vihaisessa keskiosassa kirjoittajan kokeneen ylioppilaskirjoitukset kielteiseksi tilanteeksi: sulkea, pakottaa, puristua, kontrolloida; konseptikeskitysleiri.
Kiivas ja rauhalliset tekstiosat erottuvat myös kielen muototason valinnoiltaan. Pietilä käyttää sekä alussa että lopussa konditionaalia aika paljon, mutta vihanpurkausosassa melkein kaikki predikatiiviverbit ovat indikatiivissa.
Pietilän yleisönosastokirjoituksen tunteiden ilmaisumahdollisuuksiin vaikuttaa erityisesti yksi sen konteksteista eli julkaisupaikka: Helsingin Sanomissa julkaistavilta yleisönosastokirjoituksilta edellytetään maltillista argumentointia, vaikka närkästynyt kirjoittaja haluaisikin purkaa paperille pelkästään kielteisiä tunteitaan.
Ylioppilaskirjoitukset kahlitsevat lukiota
Ylioppilaskirjoitukset kahlitsevat lukiota
Välivuosikeskustelua jatkanut opinto-ohjaaja Eila Palojärvi vaati (HS 11.5.) yliopistoilta ja ammattikorkeakouluilta valintakriteerien aikaisempaa julkaisemista.
Hänen mukaansa opiskelijoiden olisi hyvä tietää kriteereistä viimeistään toisen lukiovuoden puolivälissä, jotta he mahdollisimman aikaisin ryhtyisivät laskemaan lähtöpisteitään tulevaa opiskelupaikan hakua varten. Näin vältyttäisiin turhilta välivuosilta.
Kirjoittaja olettaa, että jo lukion toisluokkalaiset tietävät, mille alalle ovat hakeutumassa. Näin tulevaisuudesta tulisi päättää niin aikaisin kuin mahdollista, mieluiten jo peruskoulussa.
Kustannustehokkaassa ajattelussa unohdetaan lukion yleissivistävä funktio. Jos lukiolainen saisi käydä rauhassa kaikki häntä kiinnostavat syventävät ja soveltavat kurssit, jotka tarjoavat laajan ymmärryksen eri tieteiden ja taiteiden alueilta taidehistoriasta neuropsykologiaan, hänellä olisi kunnolla aikaa lukea, syventyä, ajatella ja rakentaa maailmankuvaansa.
Tämä ei onnistu instituutiossa, jossa ensimmäisistä kursseista lähtien painotetaan ylioppilaskokeiden merkitystä.
Koko systeemi on naurettava: suljetaan ihmiset kuudeksi tunniksi liikuntasaliin, pakotetaan heidät näyttämään, kuinka "kypsiä" ja "korkeakoulukelpoisia" he ovat, ja sitten koetuloksen perusteella pistetään paremmuusjärjestykseen.
Tilanne on keinotekoinen ja typerä. Triviaalien kielioppipoikkeusten arvailu kielten kokeissa ei mittaa spontaania sanavalmiutta tai kielen joustavuutta.
Erityisen kohtuuton on äidinkielen koe. Edes romaanin kirjoittamiseen kykenevän oppilaan lahjakkuus ei välttämättä puristu esiin valvojien kontrolloimassa konseptikeskitysleirissä.
Yhä varhaisempaan suuntautumiseen pakottavat myös uudet ainereaalikokeet. On väärin, että opiskelijoiden pitää päättää kirjoitussuunnitelmistaan jo lukion alussa.
Tietyn reaaliaineen ensimmäiset kurssit saattavat tuntua kivoilta, mutta matkalla loppukokeisiin mielipiteet muuttuvat.
Abivuoden ankara pingottaminen ei anna opiskelijoille aikaa miettiä, mitä he elämältään tahtovat.
Itse hyvänä abiturienttina kirjoitin seitsemän ainetta ja nyt epäinhimillisiin koetilanteisiin valmistautumisen jälkeen pänttään yliopiston viestinnän pääsykokeisiin.
Epäilen jatkuvasti päätöstäni, mutta toisaalta pelkään jääväni ilman opiskelupaikkaa.
Haluttomuus vääriin valintoihin ja kompromissiratkaisuihin johtaa usein ylimääräiseen mietintävuoteen.
Jotta vältyttäisiin välivuosilta ja autettaisiin opiskelijoita ammatinvalinnassa, on lukion koko tutkintorakennetta muutettava radikaalisti kohti sitä alkuperäistä tavoitetta, jonka mukaan lukio on yleissivistävä laitos.
Jos oppilaiden annettaisiin ajatella enemmän ja suorittaa vähemmän, voitaisiin saavuttaa todellinen henkinen kypsyys ja tietoisuus omista päämääristä. Eikö se ole tärkeämpää kuin kullanhohtoiset kirjaimet ylioppilastodistuksessa?
Pauliina Pietilä
abiturientti