Ylioppilaskirjoitukset kahlitsevat lukiota

Välivuosikeskustelua jatkanut opinto-ohjaaja Eila Palojärvi vaati (HS 11.5.) yliopistoilta ja ammattikorkeakouluilta valintakriteerien aikaisempaa julkaisemista.

Hänen mukaansa opiskelijoiden olisi hyvä tietää kriteereistä viimeistään toisen lukiovuoden puolivälissä, jotta he mahdollisimman aikaisin ryhtyisivät laskemaan lähtöpisteitään tulevaa opiskelupaikan hakua varten. Näin vältyttäisiin turhilta välivuosilta.

Kirjoittaja olettaa, että jo lukion toisluokkalaiset tietävät, mille alalle ovat hakeutumassa. Näin tulevaisuudesta tulisi päättää niin aikaisin kuin mahdollista, mieluiten jo peruskoulussa.

Kustannustehokkaassa ajattelussa unohdetaan lukion yleissivistävä funktio. Jos lukiolainen saisi käydä rauhassa kaikki häntä kiinnostavat syventävät ja soveltavat kurssit, jotka tarjoavat laajan ymmärryksen eri tieteiden ja taiteiden alueilta taidehistoriasta neuropsykologiaan, hänellä olisi kunnolla aikaa lukea, syventyä, ajatella ja rakentaa maailmankuvaansa.

Tämä ei onnistu instituutiossa, jossa ensimmäisistä kursseista lähtien painotetaan ylioppilaskokeiden merkitystä.

Koko systeemi on naurettava: suljetaan ihmiset kuudeksi tunniksi liikuntasaliin, pakotetaan heidät näyttämään, kuinka "kypsiä" ja "korkeakoulukelpoisia" he ovat, ja sitten koetuloksen perusteella pistetään paremmuusjärjestykseen.

Tilanne on keinotekoinen ja typerä. Triviaalien kielioppipoikkeusten arvailu kielten kokeissa ei mittaa spontaania sanavalmiutta tai kielen joustavuutta.

Erityisen kohtuuton on äidinkielen koe. Edes romaanin kirjoittamiseen kykenevän oppilaan lahjakkuus ei välttämättä puristu esiin valvojien kontrolloimassa konseptikeskitysleirissä.

Yhä varhaisempaan suuntautumiseen pakottavat myös uudet ainereaalikokeet. On väärin, että opiskelijoiden pitää päättää kirjoitussuunnitelmistaan jo lukion alussa.

Tietyn reaaliaineen ensimmäiset kurssit saattavat tuntua kivoilta, mutta matkalla loppukokeisiin mielipiteet muuttuvat.

Abivuoden ankara pingottaminen ei anna opiskelijoille aikaa miettiä, mitä he elämältään tahtovat.

Itse hyvänä abiturienttina kirjoitin seitsemän ainetta ja nyt epäinhimillisiin koetilanteisiin valmistautumisen jälkeen pänttään yliopiston viestinnän pääsykokeisiin.

Epäilen jatkuvasti päätöstäni, mutta toisaalta pelkään jääväni ilman opiskelupaikkaa.

Haluttomuus vääriin valintoihin ja kompromissiratkaisuihin johtaa usein ylimääräiseen mietintävuoteen.

Jotta vältyttäisiin välivuosilta ja autettaisiin opiskelijoita ammatinvalinnassa, on lukion koko tutkintorakennetta muutettava radikaalisti kohti sitä alkuperäistä tavoitetta, jonka mukaan lukio on yleissivistävä laitos.

Jos oppilaiden annettaisiin ajatella enemmän ja suorittaa vähemmän, voitaisiin saavuttaa todellinen henkinen kypsyys ja tietoisuus omista päämääristä. Eikö se ole tärkeämpää kuin kullanhohtoiset kirjaimet ylioppilastodistuksessa?

Pauliina Pietilä

abiturientti