Pauliina Pietilän yleisönosastokirjoituksessa (Helsingin Sanomat, 10.5.2006) on runsaasti tunnevaihtelua. Aluksi kirjoittaja on maltillinen, kiivastuu nopeasti keskivaiheilla mutta rauhoittuu taas loppua kohti. Pietilän vihaisuus ja toisaalta pyrkimys hillitä sitä näkyy melkein kaikilla kielen tasoilla: teksti-, virke- ja lause-, sana- sekä muototasolla.

Tekstitasolla Pietilä on yrittänyt rakentaa rauhallisesti keskustelevan mielipidetekstin. Se alkaa maltillisen yleisönosastokirjoituksen vaatimusten mukaisesti vastanäkemyksen eli opinto-ohjaaja Eila Palojärven ajatusten esittelyllä: jo toisen vuoden lukio-opiskelijan pitäisi ruveta ”laskemaan lähtöpisteitään tulevaa opiskelupaikan hakua varten” välttyäkseen turhilta välivuosilta. Sen jälkeen alkaa tekstin kiihkeämpi, Pietilän näkemykset perusteleva tekstiosa, jossa hän murskaa erityisesti ylioppilaskirjoitusten mielekkyyden. Lopussa taas Pietilän teksti rauhoittuu, kun kirjoittaja ehdottaa sävyisästi ongelman ratkaisuksi lukion koko tutkintorakenteen muuttamista.

Virketasolla yleisönosastokirjoituksen alkuosan ja lopun rauhallisempi sävy erottuu pidempinä ja monimuotoisempina rakenteina. Näissä virkkeissä on päälauseen lisäksi enimmillään kaksi sivulausetta. Sen sijaan vihaisimmassa keskiosassa virkkeet sisältävät pelkän päälauseen: ”Tilanne on keinotekoinen ja typerä.” Pietilän tekstin lauseet ovat pääosin väitelauseita; vain rauhallisessa lopetusvirkkeessä hän esittää retorisen kysymyslauseen.

Pietilän tekstin vihainen keskiosa erottuu selvästi sananvalintojensa vuoksi. Erityisesti adjektiivit puhuvat kirjoittajan tunnekuohunnasta: naurettava, keinotekoinen, typerä, triviaali, kohtuuton ja epäinhimillinen. Myös verbit ja yksi metaforinen substantiivikin osoittavat vihaisessa keskiosassa kirjoittajan kokeneen ylioppilaskirjoitukset kielteiseksi tilanteeksi: sulkea, pakottaa, puristua, kontrolloida; konseptikeskitysleiri.

Kiivas ja rauhalliset tekstiosat erottuvat myös kielen muototason valinnoiltaan. Pietilä käyttää sekä alussa että lopussa konditionaalia aika paljon, mutta vihanpurkausosassa melkein kaikki predikatiiviverbit ovat indikatiivissa.

Pietilän yleisönosastokirjoituksen tunteiden ilmaisumahdollisuuksiin vaikuttaa erityisesti yksi sen konteksteista eli julkaisupaikka: Helsingin Sanomissa julkaistavilta yleisönosastokirjoituksilta edellytetään maltillista argumentointia, vaikka närkästynyt kirjoittaja haluaisikin purkaa paperille pelkästään kielteisiä tunteitaan.