Koiraressu oli kadoksissa ja sitä lähdettiin etsimään. Ratsastettiin synkkään metsään. Mentiin kuperkeikoilla jyrkkä mäki alas ja jouduttiin myös raesateeseen. Viimeiseksi oli vielä hyppy tuntemattomaan.
Kuperkeikka onnistui hyvin alamäkeen: kyykkyyn, pää jalkojen väliin, selkä pyöreäksi (tässä auttoi kirjelappunen leuan ja rinnan välissä) ja sitten vaan painovoiman vietäväksi! Heittoharjoitusta saatiin heittämällä häntäpalloja puussa roikkuvaan sateenvarjoon. Ja raesateessa oltiin, kun pallot sateenvarjosta kaadettiin päälle. Rohkeutta vaadittiin, kun hypättiin sanomalehden läpi tuntemattomaan. Ja laukka-askelia tuli ratsastusharjoituksissa.
Kun koiraressu lopulta löytyi, laitettiin kuperkeikkapisteellä saadut kirjelappuset järjestykseen. Niistä tuli lause: "Ä-LÄ E-NÄÄ KAR-KAA PIE-NI KOI-RA RES-SU. Ja puhuttiin vielä vähän tunteista: pelosta yksin pimeässä metsässä ja ilosta, kun pelastajat saapuvat.