Kirjoittajat: Päivi Kilja ja Esa Virkkula. (2024).

Kansalaistaitoja voidaan kutsua metataidoiksi. Niillä on laaja vaikutus eri elämänalueisiin, kuten henkilökohtaiseen kehittymiseen, työllistymiseen sekä kestävään elämäntapaan ja yhteiskunnallisen osallistumiseen. Opettaja voi vaikuttaa kansalaistaitojen oppimiseen paitsi sisältövalintojen myös pedagogisten ratkaisujen avulla. Tässä artikkelissa tarkastellaan, millä perusteilla ja miten opettaja voi edistää näiden olennaisten taitojen oppimista käyttämällä opiskelijalähtöisiä toimintatapoja.

Opiskelijalähtöisyys tavoitteeksi kansalaistaitojen opettamisessa

Kansalaistaitojen opettamisessa opiskelijalähtöisyyttä voidaan pitää keskeisenä päämääränä. Tämän saavuttamista voi tarkastella opettajan roolin, opiskelijan yksilöllisten tarpeiden, opiskelijaryhmien moninaisuuden sekä turvallisen oppimisympäristön näkökulmista.

Opettajan rooli oppimisen tukijana on merkittävä. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että opettaja tarkastelee omaa toimintaansa ja valintojaan eettisten periaatteiden, arvojen sekä oppimis- ja opettamiskäsitysten näkökulmista. Opettajan onkin kysyttävä itseltään, minkälainen suhde hänellä on opetustyöhönsä. Opettajalla on myös ratkaiseva rooli myönteisen oppimisilmapiirin rakentajana. Opettajan tunteilla, empatialla, eleillä ja läsnäololla on tutkitusti iso merkitys pedagogisessa vuorovaikutuksessa. 

Opiskelijalähtöinen toimintatapa kääntää huomion yksittäiseen opiskelijaan ja samalla se korostaa jokaisen ainutlaatuista elämäntilannetta ja ominaisuuksia. Opiskelijan kulttuurinen tausta, kielitaito, sukupuoli, ikä, elämän-, koulu- ja työkokemukset voivat ilmetä niin oppimistavoissa, asenteissa kuin arvoissakin.

Opiskelijan yksilöllisiä eroja voi myös tarkastella opiskelukykymallin avulla. Vaikka tämä on luotu alun perin yliopisto-opiskelijoille, sitä voi hyvin soveltaa vapaan sivistystyön opiskelijoiden kohdalla. Malli on jaettu opiskelijan omiin voimavaroihin ja opiskelutaitoihin sekä opiskeluympäristöön, opetukseen ja ohjaukseen. Yksilön näkökulmasta opintojen sujuvuuteen vaikuttavat erityisesti omat voimavarat, kuten terveys ja sosiaaliset suhteet sekä opiskelutaidot, kuten opiskelutekniikka ja aikaansaaminen. Myös opiskelijan kognitiiviset kyvyt ja oppimisvaikeudet vaikuttavat merkitsevästi opiskelijana olemiseen. Kognitiiviset kyvyt ovat yksilöllisiä, ja esimerkiksi väsyneenä keskittyminen ja ongelmien ratkaisu voivat tuntua haastavilta. Oppimisen vaikeuksien syinä voivat olla lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan vaikeudet, hahmottamisen vaikeus, autismin kirjo, ADHD sekä kielelliset erityisvaikeudet.

Oppimistilanteissa eri tekijät ja prosessit voivat herättää yksittäisen opiskelijan kiinnostuksen ja ylläpitää hänen oppimistoimintaansa. Kyse on oppimismotivaatiosta, jossa yksilö suuntautuu joko oppimista kohti tai siitä poispäin riippuen siitä, miten hänen tulkinta-, ajattelu- ja toimintatapansa aktivoituvat opiskelutilanteissa. Edellä kuvatuista syistä opettajan on hyvä olla tietoinen, miten toimia, kun tunnistaa opiskelijalla yksilöllisiä oppimiseen liittyviä tarpeita tai haasteita.

Opiskelijaryhmien moninaisuus on yleistä vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Opiskeluryhmissä on niin työssä käyviä, perheellisiä, eläkeläisiä, työttömiä, kehitys- tai puhevammaisia kuin maahanmuuttajataustaisia ja muihin vähemmistöryhmiin kuuluvia henkilöitä. Miten siis toimia niin, että kaikilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet oppia?

Opetuksen ja oppimisen tulee vastata moninaisten opiskelijoiden tarpeisiin. Siksi tarvitaan myös monipuolinen valikoima erilaisia oppimisen tapoja ja oppimisympäristöjä. Samoihin ajatuksiin nojaa myös opintojen henkilökohtaistaminen. Sen avulla voidaan edistää opetuksen toteutustapaa, joka vastaa yksilöiden tarpeisiin ja purkaa ”yksi-tapa-sopii-kaikille”-asennetta. Tällöin myös ryhmätilanteiden ytimessä ovat opiskelijan lähtökohdat, osallisuus ja ohjaus. Näiden toteuttamiseksi voidaan toimia monin eri tavoin. Yksittäisen opiskelijan lähtökohtien, tavoitteiden ja vahvuuksien huomioiminen on opetuksen perustana. Osallisuuden kokemus vahvistuu, kun opiskelijat voivat vaikuttaa opintojen sisältöihin ja heillä on erilaisia valinnan mahdollisuuksia. Monipuolisilla ryhmä- ja yksilöohjauksilla vahvistetaan kuulluksi tulemista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Opiskelijalähtöisen koulutuksen suunnittelun lähtökohtana on siis ajatus siitä, että sama opetuksellinen toimintastrategia ei sovi kaikille opiskelijoille. Tämä näkemys johtaa myös kysymään, tuleeko kaikille opiskelijoille räätälöidä erityistä tukea tai ratkaisuja oppimisen haasteisiin? Tämä ei ole tarpeen. Vallalla on periaate, jonka mukaan kiinnittämällä huomio käytettävien oppimateriaalien ja opetusmenetelmien valinnassa saavutettavuuteen ja monipuolisuuteen, voidaan tukea kaikkia opiskelijoita.

Oppimiselle myönteistä tilaa luodaan turvallisella oppimisympäristöllä. Se tarkoittaa sellaista tilaa, jossa opiskelijoilla on fyysisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti turvallinen olla. Toisin sanoen turvallisen oppimistilan avulla voidaan edistää hyvää ilmapiiriä, ja jossa opiskelijat voivat kokea tulla hyväksytyiksi, kuulluiksi ja tasavertaisiksi. Vaikka opettajilla on vapaus omiin arvoihinsa, heillä on myös lakisääteinen velvollisuus edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Opettajien on hyvä pohtia yhdessä kollegoiden kanssa, miten he voivat edistää oppimismyönteisyyttä ja turvallisuutta oppimisympäristöissä.

Voisiko laadukkaalla ohjauksella vaikuttaa edellä mainittujen asioiden toteutumiseen kansalaistaitojen oppimisessa? Seuraavassa tarkastellaan erityisesti tätä kysymystä ja tarjotaan samalla konkreettisia näkökulmia ohjaustyön tueksi.

Oppimista edistävän ohjauksen periaatteet kansalaistaitojen pedagogiikassa

Oppimista edistävä ohjaus kansalaistaitojen pedagogiikassa kannustaa opiskelijoita aktiiviseen osallistumiseen. Tavoitteena on, että opiskelijat kykenevät paremmin arvioimaan oppimistaan ja osaamistaan sekä ymmärtämään opiskeltavan kansalaistaidon kautta esimerkiksi mahdollisuuksiaan yhteiskunnallisina toimijoina. Opettaja tukee tätä prosessia ohjaamalla opiskelijoita reflektoimaan työskentelyään sekä kehittämään sosiaalisia taitoja ja kriittistä ajattelua.

Sosiaaliset taidot kehittyvät erityisesti yhteisöllisessä oppimisessa, jossa opiskelijat oppivat toisiltaan. Tällöin oppimisprojektit, jotka käsittelevät vaikkapa ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja, tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Opiskelijoita rohkaistaan osallistumaan aktiivisesti keskusteluun ja yhteiseen työskentelyyn. Kriittisen ajattelun tukeminen on keskeinen osa ohjausta, sillä näin menetellen opiskelijat oppivat arvioimaan tietolähteitä ja perustelemaan näkemyksiään rakentavasti.

Kansalaistaitojen oppimisessa käytännönläheiset tehtävät, kuten yhteiskunnallisten päätöksentekoprosessien simulointi, auttavat opiskelijoita soveltamaan teoreettista tietoa käytäntöön. Toimintamalli tekee oppimisesta merkityksellistä. Se valmistaa opiskelijoita toimimaan aktiivisina ja vastuullisina kansalaisina. Opettajan keskeinen rooli oppimisen edistäjänä korostuu erityisesti pedagogisessa kontekstissa, jossa laadukas ja onnistunut ohjaus on avaintekijä opiskelijoiden tukitoimissa.

Seuraavaksi on perusteltua tarkastella, mitkä tekijät määrittelevät hyvää ohjausta ja kuinka sitä voidaan toteuttaa käytännössä. Asian ymmärtäminen auttaa opettajaa syventämään käsitystä siitä, miten oppimista edistävä ohjaus voi vaikuttaa opiskelijoiden osaamisen kehittymiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen.

Onnistunut ohjaus perustuu onnistuneeseen vuorovaikutukseen

Opettaja voi ymmärtää ja huomioida opiskelijan yksilölliset tarpeet osaamisen kehittämisessä, kun hän osaa kohdata opiskelijansa hyvin. Sen myötä on mahdollista tehdä perusteltuja ohjauksellisia ratkaisuja sekä hyödyntää oppimista edistäviä ohjausmenetelmiä.

Opetus- ja ohjaustilanteissa opettaja kohtaa opiskelijat sekä ryhmänä että yksilöinä. Hän havaitsee ja kuulee paljon eri tilanteissa, mikä edellyttää kykyä kohdata opiskelijat ammattimaisesti. Aistihavaintojen perusteella opettaja tulkitsee opiskelijan tarpeita ja tekee ohjausratkaisuja, usein reaktiivisesti. Onkin tärkeää pohtia, miten voidaan varmistaa, että tehdyt ratkaisut edistävät opiskelijan oppimista.

Tutkimusten (mm. Carless & Boud, 2018; de Kleijn, 2021) mukaan oppimista edistävässä ohjauksessa vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys. Se onnistuu, kun opettaja muistaa opiskelijan kohtaamisen perusasiat: hyvän olettamisen opiskelijassa, kiireettömyyden tunnun luomisen, silmiin katsomisen ja keskittyneen kuuntelemisen. Yhtä kaikki, aito kiinnostus opiskelijasta ja hänen oppimisensa tukemisesta ratkaisevat.

Lisäksi on oleellista havaita myös se, mitä opiskelija ei sano ääneen. Kehonkieli, ilmeet ja eleet heijastavat opiskelijan tunteita, joita on tärkeä osata tulkita. Myös opettajan oma kehonkieli viestii paljon; esimerkiksi katsekontakti ja nyökkäykset rohkaisevat opiskelijaa ja vahvistavat hänen kokemustaan kuulluksi tulemisesta. Tämä mahdollistaa opiskelijan käsitellä myös henkilökohtaisia, herkkiä asioita. Opiskelija voi tuntea häpeää jostain kansalaistaidon, esimerkiksi uima- tai numerotaidon, puutteesta, mutta hyvä vuorovaikutus rohkaisee häntä ilmaisemaan asian.

Hyvällä vuorovaikutuksella opettaja rakentaa perustan luottamukselliselle, yksilölliset tarpeet huomioivalle ohjaussuhteelle. Toisin sanoen, oppimista edistävän vuorovaikutuksen aikaansaamiseksi tulee sosiaalinen oppimisympäristö luoda sellaiseksi, jossa opiskelijat voivat ilmaista ajatuksiaan rakentavasti, ilman aristelua tai pelkoa. Tämä rohkaisee heitä osallistumaan aktiivisesti opintoihinsa.

Ohjauksessa opettajan esittämät kysymykset ovat vastauksia tärkeämpiä

Rakentavalla palautteella on keskeinen merkitys ohjauksen käytänteissä. Palautteella viitataan usein opettajan antamiin kommentteihin opiskelijan työn lopputuloksesta, johon liittyy usein myös arvosanan antaminen. Palautteen käsite on kuitenkin laajempi ja monipuolisempi.

Palautteen tehtävä on ohjata opiskelijassa tapahtuvaa muutosta eli oppimista. Se ei ole pelkästään ”opettaja-tuomarin" julistus siitä, mikä tehtävässä oli väärin ja mikä mahdollisesti oikein. Palaute muodostaa kokonaisuuden, jonka avulla opiskelijat oppivat ymmärtämään omaa tekemistään ja käyttämään saamaansa tietoa toimintansa laadun parantamiseksi.

Nykyään puhutaan ohjaavasta palautteesta (engl. feedback) ja edisteestä (feedforward). Kun palaute keskittyy siihen, mitä tapahtui, edisteessä tarkastellaan, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Opettaja ohjaa opiskelijaa käsittelemään asiaa ja tekemään oivalluksia esittämällä kysymyksiä. Palautteen yhteydessä voidaan kysyä opiskelijan näkemyksiä tehtävän onnistumisesta, siihen vaikuttaneista seikoista sekä siitä, kuinka hän aikoo edetä tehtävässä.

On tärkeä huomata, että palaute ja ediste ovat osa kaikkea oppimisen ohjausta. Molemmat voivat olla yleisesti opiskelijan tilanteeseen liittyviä ja avoimia kysymyksiä, kuten "Voitko kertoa lisää...", tai tarkentavia kysymyksiä, kuten "Miksi tämä asia tuntuu sinusta tärkeältä?". Ne voivat myös liittyä opiskeltavan asian oppimiseen, esimerkiksi: "Kerrotko vielä, miten teit nämä asiat, kun onnistuit niin hyvin?" tai "Mitä on hyvä muistaa ensi kerralla? Kerrotko, mitä aiot tehdä seuraavaksi?".

Kysymyksiin perustuva toimintamalli soveltuu sekä yksilöiden että ryhmän kanssa työskentelyyn. Yksilöohjauksessa opiskelija pohtii opettajan kysymysten avulla erilaisia, hänen oppimistaan edistäviä ratkaisuja. Ryhmätilanteessa opiskelijoita kannustetaan jakamaan omia kokemuksiaan ja näkemyksiään, mikä rikastuttaa keskustelua. Opiskelijat kuuntelevat toisiaan ja kunnioittavat toistensa näkemyksiä. Opettajan rooli kannustajana on tärkeä, sillä hän rohkaisee opiskelijoita katsomaan eteenpäin, asettamaan tavoitteita ja tukemaan niiden saavuttamista ohjauksellisin keinoin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hyvä ohjaus perustuu artikkelin alussa käsitellylle opiskelijalähtöisyyden periaatteelle. Opettaja mukauttaa ohjaustaan opiskelijan oppimistarpeiden mukaan, mikä auttaa tätä löytämään itselleen parhaiten toimivat oppimisstrategiat ja etenemään opintopolullaan.

Tämä artikkeli on antanut viitteitä siitä, kuinka merkittävä rooli opettajalla on kansalaistaitojen pedagogiikassa. Opettaja tarvitsee oikeaa tietoa, sen soveltamistaitoa sekä kehittämisasennetta. Näitä resursseja hyödyntämällä hänellä on avaimet hyviin pedagogisiin ratkaisuihin, ja opiskelijoilla mahdollisuus laadukkaaseen kansalaistaitojen oppimiseen.