Kirjoittaja: Laura Siniranta, Auralan kansalaisopisto

Kohtaa ja kuuntele – Kaikki lähtee kohtaamisesta. Aktiivinen kohtaaminen ja kuunteleminen toimivat ensisijaisena välineenä poimia oppijoiden tarinoista olennainen eli se, millaisia haasteita ja vahvuuksia kullakin on. Haasteet muodostavat usein esteradan, jota yhdessä lähdetään ratkaisemaan. Vahvuudet taas ovat niitä työkaluja, joilla rakennetaan uusia suuntia oppimiseen.

On tärkeää olla tietoinen siitä, mikä tuottaa perustaitovajetta. Se auttaa ymmärtämään, millaisten asioiden kanssa olemme tekemisissä. Taustalla voi olla neuropsykiatrisia haasteita, oppimisvaikeuksia, traumoja, tuen puutetta kouluaikana tai vaikeita elämänvaiheita. Perustaitoja vahvistamalla voi tarjota korjaavia kokemuksia eli tunteen siitä, että oppiminen on mahdollista. Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen on tärkeää jokaiselle.

Vinkki: Kysy oppijalta, mitä hän tässä hetkessä tarvitsee onnistuakseen. Onko se kenties asioiden selittämistä, opiskelutekniikoita vai vain tuuppausta eteenpäin?

Tunnista tunnekuorma – Ole tietoinen siitä, että aikuinen oppija tuo oppimistilanteeseen mukanaan koko elämänhistoriansa. Oppimiseen liittyvä tunnekuorma ja käsitys itsestä oppijana ovat asioita, jotka luovat pohjan pedagogisille valinnoille.

Osaamattomuuden myöntäminen on valtavan suuri asia. Ei ole helppoa myöntää, että ei aikuisena osaa perusasioita. On tärkeää ottaa lempeästi vastaan häpeän tunne, joka usein liittyy siihen, että ei osaa. Opettele siis kohtaamaan häpeää ja kääntämään asia siihen ajatukseen, että ”nyt olet täällä ja voimme tehdä asialle jotain”. Kokemuksen validointi eli sen tunnustaminen, että esimerkiksi häpeän kokemus on hyväksyttävä, auttaa hyvään alkuun.

Vinkki: Käytä erilaisia tunnekortteja ja pyydä oppijaa kertomaan, miltä oppiminen on aiemmin tuntunut.

Kytke arkeen – Opittavien asioiden kytkeminen olemassa olevaan arkeen sekä madaltaa kynnystä että motivoi tarttumaan oppimiseen. Ohjaa huomaamaan yhteys arjen ongelman ja opittavan taidon välillä. Uusien taitojen harjoittelu jollakin käsillä olevalla käytännön ongelmalla, kuten oman talouden budjetointi, ankkuroi vahvistuvia taitoja todellisiin tilanteisiin.

Se, mitä ja miten tehdään, tulee lähteä oppijan tarpeesta. Materiaalien ja tehtävien on hyvä olla määrällisesti ja sisällöllisesti sillä tasolla, että ne sekä haastavat oppimaan uutta että ovat riittävän yksinkertaisia tarjoamaan onnistumisen kokemuksia. Tätä keskustelua kannattaa oppijan kanssa käydä jatkuvasti ja tehdä valintoja yhdessä.

Vinkki: Sanoita ajatuksia ääneen, sillä se osallistaa oppijaa ja antaa mallia, jota voi itsenäisesti käyttää: ”Ajattelen, että seuraava tehtävä voisi olla tämä. Mitä mieltä olet? Tuleeko se tehtyä? Miten voisit soveltaa nyt opittua omassa arjessasi?”

Tue poisoppimista ja uudelleenoppimista – Uuden oppiminen on lähtökohtaisesti helppoa. On kyse sitten taidosta tai tiedosta, uuden oppiminen on helppoa verrattuna siihen, että on jo oppinut jotain, mutta väärin tai vähän sinnepäin, ja joutuu nyt poisoppimaan aiemmasta. Vasta kun vanhasta ja toimimattomasta on päässyt eroon, on mahdollista oppia uutta.

Ensin täytyy kuitenkin jäljittää se, mitä tai miten on aiemmin oppinut ja miksi se ei toimi. Kysele ja auta oppijaa pohtimaan, miksi jokin tapa ei toimi ja mikä vastaavasti voisi olla parempi tapa oppia. Uuden tavan oppiminen vaatii tutustumista siihen, mikä toimii itselle. Tee luovia ehdotuksia ja rohkaise oppijaa ideoimaan.

Vinkki: Kannusta kokeilemaan ja testaamaan, sillä oppija ei usein itsekään vielä tiedä, mikä olisi se juuri hänelle oikea tapa.

Auta pilkkomaan kokonaisuuksia – Opiskelutaitojen puute on laaja oppimista estävä tekijä. Erilaisten opiskelutekniikoiden opettaminen ja harjoittelu antaa laajempia valmiuksia jatkoa varten. Yksi tällainen tekniikka on esimerkiksi opittavan asian paloittelu riittävän pieniin osiin.

Kokonaisuuksien palastelu osiin voi tarkoittaa ajallista tai sisällöllistä pilkkomista. Suunnittele oppijan kanssa aikataulu isommalle oppimiskokonaisuudelle tai auta oppijaa löytämään hänelle sopiva ajankohta ja kesto oppimiselle. Pilko toisaalta isompia sisältökokonaisuuksia pohjataitoihin oppimisen mahdollistamiseksi, sillä esimerkiksi prosenttilaskuja on mahdoton oppia, jos matemaattiset pohjataidot ovat huterat. Täytyy siis olla valmis menemään oppijan kanssa opittavien asioiden alkulähteille.

Vinkki: Piirrä kalenteri, johon kirjoitat yhdessä oppijan kanssa tulevat tehtävät ja suunnitelma siitä, milloin valmistautuminen täytyy aloittaa.

Sanoita onnistuminen – Älä turhaan säästele pienten ja itsestään selvienkin asioiden ääneen sanomista. Minäpystyvyyden rakentaminen lähtee toisinaan hyvin pienistä asioista, joten asioiden ääneen sanomisella voi olla suuri merkitys. Auta katsomaan taaksepäin pienenkin onnistumisen jälkeen ja kiinnitä oppijan huomio siihen, että oppimista on tapahtunut.

Vinkki: Kerro oppijalle, mitä sinä huomaat ja ohjaa häntä huomaamaan sama myös itse: ”Muistatko, mitä sanoit tällaisista tehtävistä pari viikkoa sitten? Sanoit, että alkoi ahdistaa, kun vain näitkin tehtävän. Nyt sanot, että tämä tuntui helpolta. Huomaatko, että jotain on tapahtunut? Mitä se on ja mistä se johtuu?”

Tarjoa oikea-aikaisesti ja jalkautumalla – Oppimisen täytyy perustua vapaaehtoisuuteen, jotta se on mahdollista. Oppimisen ääreen pakottaminen tuottaa pahimmillaan uutta häpeää. Oikea-aikaisuus on myös motivaation kannalta äärimmäisen tärkeää. Auta oppijaa sitomaan oppiminen johonkin hänelle ajankohtaiseen tavoitteeseen.

Paikallakin on väliä. Koulumainen ympäristö ei välttämättä ole paras mahdollinen, jos kouluaikoihin liittyvä tunnekuorma on raskas. Oppimisen näkyväksi tekeminen erilaisissa paikoissa ja tilanteissa ja oppimistilanteiden vieminen opistoympäristön ulkopuolelle, madaltavat kynnystä ottaa askel oppimisen äärelle.

Vinkki: Vie opittavat sisällöt kohtaamispaikoille ja osoita oppimisen mahdollisuus lähellä oppijaa.

Huomioi kokoonpano – Työskentelymuotoa kannattaa miettiä, jos se suinkin on mahdollista. Yksilötyöskentely ei sovi kaikille, sillä oppijan täytyy olla valmis olemaan kaiken huomion keskipisteenä. Parhaimmillaan se kuitenkin mahdollistaa sisällön kohdentamisen juuri siihen, mitä sillä hetkellä tarvitaan. Yksilötyöskentelyn suurena etuna on myös se, että voidaan edetä aidosti oppijan tahtiin. Erilaisissa ryhmissä merkittäviä etuja taas ovat vertaiskokemusten ja oppimisen oivallusten jakaminen. Pienryhmä madaltaa usein kynnystä myös sosiaalisten tilanteiden harjoitteluun.

Tarkkaile oppijoita. Hidasta tai pysähdy, jos tarvitaan toistoa tai lisää selitystä. Kehota toisaalta tarvittaessa jatkamaan eteenpäin, vaikka oppiminen olisi vielä kesken, sillä paikallaan junnaaminen harvoin tuottaa onnistumisen kokemusta.

Vinkki: Rohkaise jakamaan kokemuksia ja pohtimaan niitä yhdessä.

Kehity opettajana – Jatkuva opettajana kehittyminen on erottamaton osa tätä kaikkea, sillä valmista kaikkiin tilanteisiin sopivaa pakettia ei ole olemassa. Tilanteet ovat muuttuvia ja parhaiten niistä selviää suhtautumalla opettamiseen uteliaisuudella, kiinnostuksella ja halulla oppia itse koko ajan lisää.

Perustaitojen opettaminen rakentuu usein pienistä tiedonmurusista, joita kohtaamisissa ja keskusteluissa saamme. Etukäteen ei voi tietää ja osata ottaa kaikkea huomioon, koska ei voi tuntea kaikkia erilaisia tapoja oppia ja hahmottaa asioita. Yksilöllisten oppimistapojen löytäminen on jatkuvaa keskustelua ja etsimistä. Olemalla utelias ja kiinnostunut kohtaamistaan asioista, etsimällä tietoa ja aktiivisesti oppimalla kohtaamisista, kehittää samalla omaa työkalupakkiaan, josta hyötyvät myös seuraavat oppijat.

Vinkki: Muista kysyä myös itseltäsi, millaisia tapoja hyödynnät omaan oppimiseesi.