Kun käärme puri häntäänsä: luovuus tieteessä - Tiedelukutaidon perusteet

Tutkiessaan tieteellisen luovuuden prosessia 1990-luvulla Juha T. Hakala kävi kirjeenvaihtoa useiden Nobelin palkinnon saaneiden tieteentekijöiden kanssa. Hän kertoo yllättyneensä siitä, miten paljon jopa eksaktien luonnontieteiden eli fysiikan ja kemian nobelistit puhuivat intuitiosta ja oivaltamisesta, kun he kertoivat omasta tieteellisestä ajattelustaan.

Pidä taukoja

Aivotyön tauottaminen ja lepo selvästi edistävät tieteellistä työtä. Siitä löytyy esimerkkejä myös historiasta. Ranskalainen matemaatikko Henri Poincaré (1854–1912) piti tietoisesti välipäiviä matemaattisista pohdinnoista, kun tunsi jääneensä jumiin jonkin ongelman kanssa – ja monesti ratkaisu löytyi, kun hän ei työstänyt asiaa aktiivisesti.

– Uusia ajatuksia ja keksintöjä ei synnytä herkeämätön tekemisen tahti, vaan luovuus lähtee liikkeelle rentoutumisen hetkillä. Ankarasta tekemisen vaatimuksesta olisi voitava luopua, jos halutaan soluttaa luovuutta tieteeseen,



Kävelelminen

Kävelemisen on havaittu auttavan luovaa ajattelua, ja monet tunnetut keksijät ja taiteilijat kävivät aikoinaan pitkillä, säännöllisillä kävelyillä.


Rentoutuminen

"Rentoutuminen ja mukava tekeminen edesauttavat luovuutta. Usein apua on myös selkeistä rajoista; on helpompaa ideoida, kun tehtävää on jollakin tavalla rajattu. Luovuutta toisaalta estävät liiallinen itsekritiikki sekä epäonnistumisen pelko. Niistä irti pääsemistä voi kuitenkin harjoitella."

Joskus tiede edistyy myös ikään kuin sattumalta, kun tutkimuksessa löytyy uusi ilmiö tai havainto, jota alun perin ei ole edes etsitty. Minna Huotilainen kertoo, että näin löydettiin esimerkiksi aivojen peilisolut, jotka reagoivat lajitoverien liikkeisiin ja ilmeisiin.

– Makakiapinoilla tutkittiin elektrodien avulla aivokuoren solujen reagoimista liikkeeseen. Tutkijat havaitsivat, että yhden apinan tehdessä tehtävää myös toisen apinan vastaavat aivosolut aktivoituivat. Kävi ilmi, että peilisolut liittyvät liikkeen mallintamiseen, empatiaan ja ennalta arvaamiseen, hän tarkentaa.

Pelkkä sattuma ei silti riitä. Se voi avata mahdollisuuden havaita jotain odottamatonta, mutta siinäkin tilanteessa tutkijoiden on oltava tarkkaavaisia ja kiinnostuneita, jotta he osaavat kiinnittää huomiota myös johonkin muuhun kuin varsinaisesti tutkittavaan ilmiöön.