Olen pitänyt unipäiväkirjaa vuosia ja olen kuullut, että elokuvaohjaajatkin käyttävät uniaan inspiraationa teoksissaan. Asioiden inspiroimana syntyi "Unimaailmojen halki" -osion ”Maailmojen halki” -näyttelyymme. Unet voivat olla ennuselementtiensä lisäksi varoituksia tulevasta. Ne voivat tuoda uusia näkökulmia ja edistää luovaa ajattelua. Ensimmäinen lopputyöni "Kurjen lento" syntyi projektin alussa ja valmistui loppuvaiheessa. Työskentely oli tunteikasta ja haastavaa. Lähes valmiiseen työhön turhautuneisuuden huipulla vedin isolla kädellä keltaisella värillä tulevan laavaputouksen oli melko rohkeaa, mutta auttoi prosessia. Kokemus opetti virheiden sietämistä ja korjaamista. Välivaiheiden valokuvaus auttoi kehittämään ja selkeyttämään työtä, mahdollistaen tiettyjen osien palauttamisen entiselleen. Tämä kokemus kartutti taiteellista ja elämän osaamistani. Teoksessa käytetään akryylivärejä sininen, punainen ja keltainen eri variaatioina, sekä mustaa ja valkoista tehostuskeinoina. Pohjustus suurilla siveltimen vedoilla struktuuria jättäen elävöittää pintaa. Aiheet ovat saaneet inspiraationsa omasta elämästä, menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Teoksessa on voimaeläimiä, kamppailua ajan ja elämänkaaren kanssa, riemuja, huolettomuutta, saavutuksia ja pelkoa tuhoutumisesta. Se pohtii elämän hyviä ja huonoja asioita. Taiteellinen luovuus syntyy parhaimmillaan mielestäni mielikuvituksesta, mm. pareidolian avulla ja mielen syvyyksiin syventymällä. Tämä prosessi peilaa iloja, pelkoja, pettymyksiä ja vahvistumista. Matka jatkuu unien, oman elämän ja evoluution halki, oppien ja kiitollisuutta tuntien.

Tyttö miettii, mitä kissa miettii - Kissa miettii, mitä hiiri miettii - Hiirulainen miettii, mitä kissa ja tyttö miettii; Syökö kissa hiiren tai leikkiikö toinen kanssani? Tässä teoksessa käsitellään tyttöjen ja naisten oikeuksia sekä paikallisesti että globaalisti. Tutkimuksessa pohdittu ihmismielen syvyyksiä, hyvinvointia ja pahoinvointia, arkipäivän ahdistusta, perheiden ongelmia, tasa-arvoa sekä vakavampia ilmiöitä kuten väkivalta ja mielenterveysongelmat. Teoksen tavoitteena on herättää yleistä kiinnostusta näistä aiheista ja edistää huomioimaan ympäristöä ja kanssaihmiset. Teos on toteutettu akryylimaalein käyttäen vastavärien kontrastia tuomaan esille toiveen paremmasta tulevaisuudesta. Hahmoissa on jätetty tilaa tulkinnalle, jotta katsojat voivat pohtia sanomaa. Toivon, että teokseni herättää tunteita ja pyrkii parantamaan maailmaa tunteiden, toivon, uskon ja rakkauden kautta kohti rauhaa.

Inspiraatio evoluution revoluutiosta lopputyöhön syntyi oivalluksesta, kuinka ihminen on vaikuttanut ympäristöön sekä positiivisesti että negatiivisesti. Toivon, että ihmiset kehittäisivät syvempää kunnioitusta toisiaan ja ympäristöään kohtaan varmistaakseen maailman säilymisen tuleville sukupolville. Päättönäyttelyteokseni Leijonamieli – Älä koske minun evoluutiooni - taustatutkimuksessa törmäsin merkittäviin teksteihin suurten kissaeläinten kohtelusta vuosisatojen aikana. Wikipedia kertoo, että leijonia ja tiikereitä on risteytetty vankeudessa tutkimustarkoituksessa, ja näiden hybridikissojen geneettinen terveys herättää kysymyksiä. Ihmisen toiminta niiden luomisessa on ollut vastoin luonnon normaaleja käytäntöjä. Tutkimukset osoittavat, että hybridi-eläimet voivat lisääntyä tietyissä tapauksissa, mutta urokset ovat usein steriilejä. Liikerit ovat suurempia kuin tavalliset leijonat. Hybridikissoja syntyy myös leijonan ja jaguaarin tai leopardin risteytyksestä. Ihmisen toiminta näiden hybridien luomisessa voi rikkoa luonnollista tasapainoa, ja tutkimusten eettisyys on arvioitava huolellisesti. Teos Leijonamieli – Älä koske minun evoluutiooni on maalattu akryyliväreillä ja pohjustettu kämmenkuvilla sekä tehostettu pöllöleimasimin. Teoksen värimaailmaan ja yleisilmeeseen sain inspiraation taitelija Alexin töistä Instagramissa. Kädet ja tassun kuvat symboloivat teoksen viestiä evoluution koskemattomuudesta. Tämä teos kehittyy vuosien varrella eteenpäin ja on tärkeä osa päättötyönäyttelyä. Tavoitteena on aktivoida mielessä piileviä puolustusmekanismeja sekä edistää kiinnostusta eläinten ja luonnon suojeluun, vaikka vähäisessäkin määrin. Jokainen pieni teko luonnonsuojelun hyväksi on merkityksellinen matkallamme maailman ja evoluution halki. Ihmisten tulisi ottaa enemmän vastuuta sekä pienistä että suurista kokonaisuuksista periaatteella "Yksi kaikkien puolesta ja kaikki yhden puolesta - Luontoa varjellen ja säästäen".

Kukat alustana vaiko sittenkin jonkinlainen alkuräjähdys, opettajamme mietti esitellessäni teoksen luonnosvaihetta. Tässä vaiheessa teoksessa oli vain alustava kukkapiirros. Teokseen on vähitellen lisätty elämän kiertokulkua kuvaavia olentoja. Ensimmäiseksi mukaan tuli kesällä ottamastani valokuvasta maalattu kimalainen, jota seurasivat maalatut perhonen ja kolibri. Teoksen on tarkoitus esittää elämän kiertokulkua luonnossa ravintoketjun näkökulmasta. Samalla ajatusta, että kiertokulun aikana eri lajit voivat olla pyhässä sovussa ja symbioosissa samoilla niityn apajilla ilman, että tarvitsee pelätä syödyksi tulemista. Joskin kuvan lajit eivät syö todennäköisesti toisiaan, ainakaan aikuisvaiheisina. Tätä työstetty kerroskerrokselta hartaasti ja miettien vähän paksumpia maalikerroksia struktuurin aikaan saamiseksi ja ohuempia kerroksia kevennystä kaipaaviin elementtien kohtiin. Sommitteluvaiheessa on käytetty perhosessa ja kolibrissa satunaisia referenssikuvia tarratoiminnoin silhuettien mallintamiseen, mutta värit kuitenkin pitkälti oman vision mukaan. Tässä teoksessa yhdistynyt suuripiirteinen työstäminen taustan osalta ja pikkutarkkatyöskentely hahmojen osalta. Keveyttä ja vahvuutta, hämärää ja valoisaa sekä iloa ja haikeutta samassa paketissa. Työtä oli terapeuttista ja mukavaa tehdä. Toivottavasti ajatus välittyy katsojalle ja tuottaa iloa ja voimaa kevään odotukseen. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja hyönteisten pörrätä vapaasti!

Lehti syttyy, lehti kasvaa, lehti sammuu ja liitää ilmojen halki, käpertyy luonnon kiertokulkuun. Teoksessa efekti työstetty niin, että sen voisi ripustaa kummin päin vain, eihän sen väliä heijastuuko lehti hyisestä vedestä vaiko hyiseen veteen. Kieppuva vaahteranlehti sai alun perin alkunsa ja pohjustuksensa toisten töiden hukkamaaleista. Koulutuksen myötä olen syventynyt maaleihin liittyviin ekologisiin näkökulmiin paremmin. Näin maalit eivät ympäristöystävällisesti päädy vikapaikkaan ja monia teosten alkujakin syntyy kuin sivutuotteena ja luonto kiittää. Evoluutio-sarjaani halusin tuoda ripauksen kiertokulun lähiyksityiskuvaa, johon ihana syksyinen vaahteranlehti oli omiaan ja houkutteleva maalata kauniin värinsä puolesta. Tätäkin työstetty pienemmästä koostaan huolimatta kuin Iisakinkirkkoa, kuitenkin rennoin ottein. Ensin ohuehko pohjamaalaus antoi hyvät mahdollisuudet kuvata haluttua hentoutta ja haurautta luonnon hiljalleen jäätymisestä ja myöhäissyksyn väriloistosta, mutta ohennuksen varjopuoli esiintyi puutteellisen pigmenttitason heikkoutena ja teki prosessista haasteellisen. Kerrostumia piti maalata useasti ja tämän oli melko pitkäpiimäistä, ettei edelliset kerrostumat vaurioituneet. Lopputulokseen sidosaineeksi työstetään kiiltävä vernissa, jolloin värit tulevat syvemmin esiin ja pinta kestää (+ maalit pysyvät). Teosta oli melko rentouttavaa työstää muiden maalaustöiden ohella, koska sen kevyt kerroksellisuus syntyi pikkuhiljaa, minkäänlaista kiireentuntua tuntematta. Hektisessä elämässä(ni) on hyvä välillä pysähtyä sekä edetä hissukseen, tutkien, oppien ja tästä matkasta nauttien. Kerran me, kuten vaahteranlehtikin, täällä vaan eletään!

Ilmaston muutos ei kysy ovatko jääkarhut valmiina! Pysähdyttäisikö kaikki hetkeksi oikeasti miettimään, miten niin kuin maailmojen halki on eletty ja tullaan elämään, ja mitä voisimme tahoillamme tehdä nallukoiden pelastamisien eteen, kiitos?! :'( Tämä kohtalaisen iso teos ensimmäiseen kuvausvaiheeseen syntyi noin 4–5 tunnissa eli teos voisi olla vähän niin kuin ns. Alla Prima tai croquis pensselein maalaus. Alkumaalaus tapahtui leveillä maalauspensseleillä, joilla myös jäävuori ja -lautta silhuetit merineen muodostui. Jääkarhut lautalle luonnollisesti työstetty siroimmilla siveltimillä. Teoksessa käytetty pääosin kahta eri väriä, sininen ja valkoinen, sinivalkoinen hetki. Maalaus syntyi kohtalaisen nopeasti – Voisiko eläinten pelastaminen / pelastamiseen osallistuminen olla jotenkin kohtalaisen nopeaa myös? Tätä aihetta saisimme kyllä pysähtyä miettimään, jokainen voinee tehdä edes jotakin villieläinten hyväksi. Itselläni heräsi ajatus, että jos saisin teoksiani myytyä, voisin lahjoittaa jokaisesta myydystä teoksesta esimerkiksi 10 % suojelutyöhön. Todennäköisesti tietotaidot eivät muuhun valkoisten nallejen pelastamiseksi yksittäisellä ihmisellä riitä, jolloin lienee ainoa vaihtoehto. Maailma muuttuu, elinympäristö ja -suhteet sekä ihmiskunta muuttuvat, kaikki muuttuu. ”Jotain tarttis tehrä!” – Yhdessä ja pian!