Amerikkalainen Gilbert N. Lewis laajensi hapon ja emäksen määritelmää. Hänen mukaansa happo on yhdiste, joka kykenee vastaanottamaan elektroniparin. Vastaavasti emäs on aine, joka kykenee luovuttamaan elektroniparin. Lewisin mukaan happo ei varsinaisesti ole aine, joka luovuttaa protonin, vaan protoni itsessään on happo, sillä se pystyy vastaanottamaan elektroniparin.

Lewisin määritelmä on hyödyllinen, sillä joissain tilanteissa aineet voivat käyttäytyä happojen ja emästen tavoin, vaikka niissä ei olisi protonia tai ne eivät olisi vesiliukoisia.