Tässä ryhmässä olimme siis Sanna Väisänen, Mariana Siljamäki, Antti Laine, Ilkka Keskinen, Harri Rintala, Katja Waller ja Katri Turunen.

 Miten työelämä- ja substanssiosaaminen näkyvät osaamistavoitteissa?

- liikunnanopettajakoulutuksessa osaaminen ja tavoitteet helpompi määritellä kuin muissa ohjelmissa, joissa työelämä voi olla hyvin monenlaista

- opiskelijoiden mielestä koulutuksen status ja saavutetun osaamisen taso voi jäädä epäselväksi nykyisessä työelämäkentässä, kun on koulutuskentällä paljon erilaisia ja ”myyvempiä” koulutuksentarjoajia -> selkeisiin osaamistavoitteisiin pitää panostaa

 

AHOToinnista, erityisesti ”muuten kuin korkeakouluissa hankitusta osaamisesta”:

- erittäin vaikeaa ja työlästä arvioida opiskelijoiden monenlaisia hankittuja osaamisia -> pitää saada näkyviin työsuunnitelmiin se lisääntynyt työn määrä joka tätä kautta tulee

- kurssilla voi olla useampia osaamistavoitteita, jolloin kurssin kokonaan ahotointi voi muodostua vaikeaksi. Myöskään osia kurssista ei liene syytä ryhtyä ahotoimaan, joten osaamistavoitteiden määrittelyn kautta pitää pystyä tekemään selväksi, että kokonaisuus pitää olla hallussa jotta ahotointiin voitaisiin ryhtyä.

- mitä tarkoittaa ”tutkinnon tai sen osien” ahotointi…? Voiko käytännössä tulla tilannetta jossa kokonainen tutkinto ahotoitaisiin?

Mitä yhteistä substanssia eri tutkinto-ohjelmilla on tai pitäisi olla?

On jo:

- johdatus liikuntatieteisiin

- anatomia, fysiologia, liikuntabiologian perusteet

 

Kaikissa tutkinto-ohjelmissa olisi syytä olla seuraavia teemoja:

- lapsen kasvu ja kehitys, vanheneminen, seksuaalisuus

- monikulttuurisuus

- projektinhallinta