Hanna, Nea, Riina, Pinja, Jukka, Ellen ja Tuulia:

Millaisia käytänteitä muistat tai olet havainnut asioiden ja ilmiöiden avaamisesta kielellisesti matematiikan opetuksessa? Millaisissa tilanteissa luonnollista kieltä käytettiin?
esim. jakojäännöksen opettaminen oppilaille – palikat auttavat hahmottamaan, oikeiden termien käyttö osana opetusta (konkreettiset palikat + kieli yhdessä auttoivat oppimaan)
opettaja on ollut tarkka kieliasioista ”piirrellään viiva” -->”piirretään jana” eli oikeiden termien käyttö matematiikassa
Oikeat käsitteet opittava jo varhain. Kun tottuu tiettyyn asiaan, on helpompi jatkossa käyttää. Jos lapsena oppii tietyn asian tai termin, on helpompi hyödyntää sitä jatkossa.
Riippuen ikätasosta kuitenkin. Käytetään sellaisia sanoja, joita oppilaat voivat ymmärtää
Jos asia on abstrakti asia – arkikielestä liikkeelle ja siitä kohti matematiikan kieltä
Luonnollinen kieli esim. matikan tuntien alussa, johdatellaan aiheeseen, missä näitä matematiikan asioita voitaisiin käyttää arkielämässä
Käytännönläheinen lähestymistapa esim. alkutarina kaupassa käymisestä ja tähän täsmennetään matematiikan kieltä

Millaisia vuorovaikutustilanteita matematiikan opetuksessa esiintyi? Miten niitä tunneilla rakennettiin ja tuettiin?
Tunnin alussa laskut pienryhmissä: suullisesti selitettiin tehtäviä läpi
Tehtävien teko kaverin kanssa, jolloin voidaan yhteistyössä tehdä tehtäviä ja jos oppilas ei esim. osaa, voi hän saada toiselta oppilaalta tukea ja ymmärtää tehtävän.
Nopeampi oppilas voi mennä auttamaan ja opettamaan kaveria tehtävien teossa --> Onko hyvä tapa? Ei ainakaan toistuvasti.
Opettaja suunnitellut tunnin rakenteen ja antanut tarpeeksi aikaa keskustelulle tai ryhmätyöskentelylle. Opettaja myös joustaa ajankäytön suhteen

Miten luonnollisen kielen käyttöön matematiikan opetuksessa ylipäänsä suhtauduttiin? Käytettiinkö mielestäsi kielentämisen paikat hyödyksi vai hukattiinko mahdollisuuksia?
Luonnollista kieltä käytettiin sujuvasti ja pyrittiin selittämään asiat oppilaille niin, että oppilaat ymmärtävät erityisesti peruskoulussa.
Lukiossa käytettiin enemmän matemaattista kieltä, jolloin ei välttämättä ymmärtänyt, mitä tarkoitettiin ja opettaja ei edes hoksannut, ettei opiskelijat ymmärrä. Olisi kaivattu enemmän arkikieltä selittämään asioita.

Mikä olisi voinut olla eri tavalla, esim. innostanut ja tukenut matematiikan oppimista?
Suorittamisesta pois, painotetaan nopeuden sijaan esimerkiksi tarkkuutta. Ei siis kilpailla toisiaan vastaan.
Lisää vaihtelua. Yleensä opettaja on selittänyt teoriaa ja esimerkkilaskuja, jonka jälkeen vain lasketaan. Alakoulussa matikka oli monipuolisempaa, mutta yläkoulussa yksipuolista. Yläkoulussa vaikeampia tehtäviä, jolloin opettajien on ehkä vaikea keksiä erilaisia työtapoja.
Eri toimintatapojen vuorottelua lisää: ryhmätyöskentelyä, palikoita, askartelua, pelejä, aktiivisia harjoituksia, esimerkkejä, tietovisoja.

Entä muissa oppiaineissa?

Millaisia eroja on asioiden ja ilmiöiden avaamisessa luonnollisella kielellä eri oppiaineissa?
Jokaisessa oppiaineessa omat terminsä, arkikieli samanlaista. Joissain oppiaineissa käsitteet keskeisempiä eli tehtiin esim. käsitekokeita, koska käsitteet oli opittava, jotta ymmärtää oppiainetta ja pystyy etenemään.
Kielissä ja matikassa asiat abstrakteja ja ne ovat vaikeita selittää arkikielellä (esim. sijamuodot äidinkielessä). Historiassa käsite voidaan esim. avata helposti arkikielellä. Omat haasteet eri oppiaineissa.
Melko samanlaista, koska jokaisessa oppiaineessa omanlaiset käsitteet.

Liittyvätkö kielentämisen erot mielestäsi tiedonalan luonteeseen?
Kielissä ja matikassa asiat abstrakteja ja ne ovat vaikeita selittää arkikielellä (esim. sijamuodot äidinkielessä). Historiassa käsite voidaan esim. avata helposti arkikielellä. Omat haasteet eri oppiaineissa.

Entä mitkä erot liittyvät muihin tekijöihin, kuten opetustraditioihin?
Esim. Matikassa totuttu luennoimaan, liikunnassa ja taideaineissa tehdään enemmän tekemisen kautta. Joissain aineissa pitää ensin käydä teoriaa, että osataan toimia.
Hyödyllistä rikkoa traditioita.