Tämän päivän demolla käsiteltäisiin yhteiskuntaoppia, jonka vuoksi halusin valita kirjallisuudesta sellaista materiaalia, joka auttaisi minua syventymään yhteiskuntaopin opetukseen sekä sen teemoihin. Päätin perehtyä Yks, kaks, toimimaan! -materiaaliin sekä luin Yhteiskuntaopin opetuksen toteutuksen malleja.

Ajattelen, että etenkin alakoulun yhteiskuntaopin opetuksessa tärkeintä on saada oppilaalle sellainen käsitys ja kuva omasta itsestään, tiedoistaan ja taidoistaan, jotta hänellä on sekä halua ja tarvittavia taitoja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Tänä päivänä, ainakin oman kokemukseni mukaan, hyvin harva oikeasti tietää miten asioihin voi vaikuttaa ja toisaalta myöskään haluaa vaikuttaa asioihin. Ilmastonmuutos on tästä hyvä esimerkki. Todella monet nuoret ovat ilmastonmuutoksesta huolissaan, mutta kuitenkaan yksilön panosta ei koeta tarpeeksi tärkeänä ja jäädään voimattomina voivottelemaan tilannetta. Tietenkään yksilönä ei voi muuttaa kaikkea tai koko maailmaa, mutta en itse tulevana (erityis)luokanopettajana halua, että oppilaani ovat jo lapsina voimattomia heitäkin koskevien asioiden edessä, vaan haluan opettaa ja kasvattaa heitä siihen, että jokaisen yksilön valinnoilla on merkitystä ja asioihin voi sekä saa vaikuttaa.

Yks, kaks, toimimaan! -materiaali tarjoaa todella paljon ideoita yhteiskuntaopin sekä muidenkin oppiaineiden käsittelyyn ja opetukseen. Materiaali sisältää erityisesti opettajalle paljon tietoa ja ideoita opetuksen tueksi, mutta Preziin luodussa maailmassa on myös oppilaille erilaisia tehtäviä ja maailma on visuaalisesti hyvin miellyttävä. Itse kiinnitin etenkin yhteiskunnallisten teemojen aktiviteetteihin huomiota ja kuten jo aiemmin sanoin, vaikuttaminen teemana on ala-asteella mielestäni erityisen tärkeä. Opettajana varmasti hyödyntäisin Toimijuuden sekä Vaikuttamisen aktiviteetteja. Materiaalissa Ouakrim-Soivion artikkelissa käsitellään pedagogista vapautta, kansalaistaitojen arvioinnin vaikeutta ja laaja-alaista osaamista yhteiskuntaopissa. Opettajilla on oikeus toteuttaa opetussuunnitelmaa parhaaksi näkemällään tavalla ja voivat siten painottaa eri osaamisalueita. Koen itse ehkä lievää "yhteiskunta-ahdistusta" siitä, että opettajat tosiaan saavat itse määritellä, kuinka paljon vaikka painottavat yhteiskuntaopissa vaikuttamisen teemoja. On huolestuttavaa, että jostain luokasta oppilaista voi kasvaa hyvinkin yhteiskuntatietoisia ihmisiä ja toisella luokalla näitä teemoja on pahimmillaan vain pintaraapaistu tai sivuutettu. Toki yksilöiden omillakin mielenkiinnonkohteilla on merkitystä, mutta kuten Ouakrim-Soiviokin esitti, voi pedagoginen vapaus luoda haastetta yhdenvertaiseen arviointiin, kun laaja-alaisia osaamisalueita toteutetaan alueellisesti hyvin eri tavoin.

Yhteiskuntaopin opetuksen toteutuksen malleja -materiaalissa esitellään neljän teeman ympärillä järjestetyt opetuskokonaisuudet. Nämä on toteutettu 9. luokkalaisten sekä lukiolaisten kanssa, mutta mielestäni ne ovat hyvin sovellettavissa ala-asteellekin ja etenkin perusajatusta materiaalista voi ehdottomasti hyödyntää. Tutustuin etenkin Värtön pitämään kokonaisuuteen, joka käsitteli perhettä. Jokainen luokassa oleva lapsi on perheen jäsen ja yhteiskunnassa keskustellaan tälläkin hetkellä paljon erilaisista perheistä. Toki Värtön käsittelemät aiheet, kuten juridiikka eri perhemuodoissa sekä sukupuoliroolit ja niiden toteutumiset perheissä, eivät välttämättä sovellu suoraan ala-asteelle. Kuitenkin esimerkiksi alakoululaisten kanssa voisi käsitellä kuinka voi vaikuttaa perheessä ja todennäköisesti aiheesta nousisi paljonkin keskustelua. Miksi vanhemmat saavat päättää tai heillä on viimeinen sana asioihin tai miksi sisarusten välillä voi olla tietynlaista hierarkiaa? Nämä asiat ovat toki kaksipiippuisia ja perhe-teemana voi joillekin oppilaille olla vaikea käsitellä. Silti erilaisten perhemuotojen ja monimuotoisuuden lisääntyessä ajattelen, että näiden aihepiirien käsittely on hyvinkin tärkeää. 

Ajattelin jo ennen materiaaleihin perehtymistä, että yhteiskuntaopin opetuksessa mielestäni niin sanotusti huonoin tai heikoin tapa opiskella on pänttäämällä kirjasta, sillä tällöin taidot eivät siirry käytäntöön tai elämään, vaan ne siirtyy vain tietoina aivoihin. Ei riitä, että vaikuttamisesta ja vaikuttamisen taidoista tiedetään, vaan oppilaalla täytyy olla kokemus siitä, että asioihin voi vaikuttaa. Koulu on turvallinen paikka tai ainakin omasta luokasta voi vähintään tehdä turvallisen paikan harjoitella onnistumisia sekä epäonnistumisia. Näiden materiaalien pohjalta ajatteluni siirtyi yhä vahvemmin siihen, että yhteiskuntaopin aiheita ja teemoja tuleekin käsitellä kirjasta lukemisen lisäksi keskustelemalla, tekemällä erilaisia projekteja sekä ylipäätään kokeilun kautta. Molemmat materiaalit ovat sovellettavissa lähes suoraan opetukseen, joten niiden ollessa vielä opettajana toimiessani ajankohtaisia, aion varmasti hyödyntää niitä.