Maisterit -21

- Mitkä ovat olleet suurimmat oivalluksesi opintojaksolla tähän mennessä?

• Historia on olemassa mutta se on täynnä lopulta olettamuksia ja todennäköisyyksiä, osa oikeaksi todellisuudeksi todistettua, osa ristiriitaisuuksia toisen tiedon kanssa, erilaisia näkökulmia.
• Historiallista ajattelua nykypäivän ja menneisyyden välillä, historia on maailman ja meidän tarinoita, mutta ei suoraviivaisesti yksi totuus vaan historia syntyy kussakin kulttuurissa ja historian tutkijan läpikäymissä prosesseissa, jättäen silti avoimeksi ja tulkinnalliseksi monia monia asioita.
• Historiaa on lopulta kaikki ympärillämme, meistä itsestämme ja ympäröivistä tavaroistamme alkaen.
• Historiasilmät alkavat minulla vasta avautua ja alan nähdä asioita erilaisin silmin kuin tähän saakka, johon olen halunnut ne pitääkin kiinni ainakin kouluhistorian osalta.
• Historianopetus ja oppiminen voivat ollakin jotain aivan muuta kuin mihin itse sain opit aikoinaan tai miten olen tähän saakka nähnyt lasteni sitä opiskelevan. Osa lapsistani alkaa jo saada uudenlaista opetus- ja oppimisnäkökulmaa. Historian ajattelutapa ja opetuksen uudelleen ajatteleminen on tärkeää, esim. kaiken argumentointi ja käsitteiden käyttö jne.
• 6 Historiallisen ajattelun käsitettä, jotka eivät toimi yksinään: Historiallinen merkitys, todisteet, syy ja seuraus, eettinen ulottuvuus, jatkuvuus ja muutos, Historiallinen perspektiivi. Näiden kanssa työskentely monipuolisesti auttaa opiskelijoita ajattelemaan historioitsijoitten historiaksi kertomaa mennyttä ja rakentamaan siitä itse omaa ymmärrystään historiasta ja siirtymään kohti tehokasta ymmärtämistä.
• Historiallinen empatia ja tavallaan pelillisyys asioiden käsittelyssä, voidaan ymmärtää historiassa tapahtuneita asioita, ihmisten tekoja ja valintoja, etäännyttää asiat itsestä ja omista nykypäiväisistä ajatuksista siihen aikaan ja nähdä heidät oman aikansa kehyksissä vaikeiden valintojen keskellä.
• Historiallinen jatkumo: menneisyys, nykyhetki, tulevaisuus.
• Historian opetuksen tulee ja saa olla myös hauskaa vakavan ohella, palkitsevaa ja vaikeaa sekä luovaa ja merkityksellistä, eikä tylsää ja puuduttavaa yksipuolista.
  
  

- Miten lähdet viemään oivalluksiasi käytäntöön?

Omassa työssäni yritän lähteä suunnittelussa jo sille toiminnan tielle, että oppiminen ei jäisi teorian lukemiseksi ja täysin kirjan sivujen mukaiseen etenemiseen, vaan siihen yhdistyy toiminta ja vielä paremmin ehkä, että toimintaan yhdistyy teoria. Suoda opiskelijoille haasteita ja ajattelun mahdollisuuksia historiallisen ajattelun käsitteiden myötä, eikä antaa valmiita ajatuksia ja pelkkää teoriaa, jota sitäkin tarvitaan, erilaisia sisältöjä, ongelmia ja aiheita tarvitaan, joista voidaan lähteä liikkeelle. Esittää opiskelijoille ajatuksia herättäviä kysymyksiä aiheista ja niiden kautta saada heitä aktivoitumaan ja sitoutumaan aiheen pariin. Koetan ottaa nyt tutuimmaksi tulleen historiallisen empatian ja sen menetelmänä tunneilla opitun ns.pelillisen asioiden käsittelyn opetusmenetelmäksi.

- Mistä asioista tarvitsisit/haluaisit lisätietoa?

Historian tietämykseni ylipäätään tarvitsee kertausta aiheesta kuin aiheesta. Se on ollut suljetussa tilassa minussa kouluaiheena niin kauan, että se on avattava sieltä uudelleen käsittelyyn. Jos identiteettiini ei ole kuulunut olla historian opieklijija millään tavalla, on aikamoinen harppaus siihen, että löydän historian opettajan identiteetin ja siihen tarvitsen tuon aihetuntemuksen lisäksi mm. käytännön taitoja ja lisäideoita toisilta opettajilta. Oma halu on onneksi kuitenkin syttynyt, siihen tämä kurssi on antanut sytykkeen ja avannut silmäni aiheelle.

- Mikä tuntuu vielä haastavalta, vaikka asia periaatteessa onkin selkeä?

Toiminnallisuus, vaikka siihen saatiinkin nyt todella hyviä vinkkejä, niin omalle toiminnalle tarvitsee kyllä esim. ihan valmiita malleja ja jo tehtyjä projekteja esimerkeiksi, joista lähteä tekemään ensin ehkä samoin ja kokemuksien jälkeen omanlaista. Historiaa on toisaalta niin mahdottomasti maailmassa takanapäin, että tarvitaan sellainen popsin huolellinen läpikäynti ja selkeyttäminen jonkun toisen ohjauksessa ja osaltaan toki oppikirjoihin nojautuminen, että ymmärrän mikä milloinkin on edes tärkeää oppia.