Jope 1
Suurimpia oivalluksiani tällä opintojaksolla ovat olleet mm. se, että historian opetuksesta on mahdollista tehdä oppilaita innostavaa, ja siihen on myös tunneillamme näytetty keino. Toinen suuri (ja myös henkilökohtaisempi) oivallus( juurikin tälläisen keinon eli) toiminnallisen eläytymisharjoituksen kautta on ollut, että kaikkina aikoina aikalaiset rakentavat maailmankuvaansa tieteelle, uskomuksille, huhupuheille tai "arkijärjelle", joita valtaapitävät (ja nykyaikana myös media) tukevat / rakentavat.

On mielenkiintoista miettiä, miten omasta historian opettamisesta saisi vaikuttavaa. Yksi tapa on varmasti pyrkiä tukemaan enemmän tutkivaa, oivaltavaa ja eläytyvää oppimista. Tavoitteena ei ole pelkästään saada oppilasta kiinnostumaan historiasta vaan myös osallistamaan jokaista oppilasta tunnilla. En ole niinkään huolissani osaamisestani oppiainesisällöissä. Tottakai niissä on puutteita, mutta historia on niin valtavan laaja kokonaisuus, ettei kaikkea voikaan osata, ja ainesisällöllisiä puutteita on kohtalaisen helppo paikata kirjallisuuden avulla. Sen sijaan koen, että erilaisiin opetusmetodeihin minun pitää perehtyä ja paljon, jotta saan opettajana luottua puitteet, jossa oppiminen tapahtuu. Opettajavetoisessa opiskelussa on luultavasti puolensa (-mikäli opettaja on äärimmäisen ammattitaitoinen ja karismaattinen), mutta oppilaita osallistava, keskusteleva ilmapiiri, jossa opettaja toimii lähinnä kysymysten asettajana ja keskustelunohjaajana vaikuttaa toteutustapana tällä hetkellä mielestäni tehokkaammaale tavalle opettaa ja oppia. Haasteena pidän sitä, että kuinka esimerkiksi tällainen tutkiva ja eläytyvä oppiminen saadaan muokattua ja sopimaan lukuvuoteen niin, että pohdiskeluille, keskusteluille ja oivalluksille jää varmasti myös tarpeeksi aikaa opetuksessa.