Maisterit -21 (1. tapaamisen tehtävä)

Mikä historian opetuksessa on tärkeää?

Historianopetuksen tulisi jollain tavalla saada oppilaat motivoitumaan aiheesta, muutoin opiskeltava aihe menee ohi. Oppilaiden tulisi osata kiinnittää opeteltava asia jotenkin hänen omalle aikajanalleen ja saada syvempää ymmärrystä esim. aikakaudesta ja siitä elämästä, jota silloin on eletty. Jos puhutaan vain esim. vuosiluvuista ja sodista, ne eivät jää mieleen muuta kuin irrallisina tapahtumina, kun niihin ei ole saanut mitään muuta kosketuspintaa. Asiaa voisi lähestyä oppilaiden näkökulmasta; mitkä asiat/tilanteet heitä kiinnostaa ko. ajanjaksolla/vuosikymmenellä, ja siitä lähteä syventämään oppimista. Vaikka historiaan liittyy paljon vuosilukuja ja tärkeitä virstanpylväitä, ne eivät ole ehkä niitä asioita, mitkä oppilaita kiinnostavat. Ja vaikka ne historiaamme kuuluukin ja ne tulee käydä läpi, niistä saattaa jäädä paljon enemmän mieleen, kun niitä on lähdetty tutkimaan sellaisesta näkökulmasta, mikä oppilaita itseään kiinnostaa.

Historian opetuksessa tärkeää on oppia, mitkä asiat ovat johtaneet nykyisyyteen, minkälaiset erilaiset tekijät ovat vaikuttaneet historian syntyyn, ja mikä on ihmisen rooli ja motiivit muutosten taustalla. On myös tärkeää pohtia omia näkökulmia asioihin, kriittistä ajattelua sekä omia arvoja suhteessa historiassa vallalla olleisiin arvoihin.

 

POPS2014:

Itselleni monipuoliset ja toiminnalliset työtavat ovat todella tärkeitä ja yksi oman opettajuuteni peruspilareista, niin oli erittäin miellyttävää huomata, että tällaisen ns. lukuaineen opetussuunnitelmasta löytyy myös maininta elämyksellisistä ja toiminnallisista työtavoista (kerronta, draama, leikit, pelit). Tämä motivoi oppilaita varmasti paremmin kuin pelkkä oppikirjasta lukeminen ja aikajanan tekeminen.

Oli myös mielenkiintoista, kun POPS:ssa mainittiin historian opetuksen kohdalla tulevaisuuden valinnat. Tämä on kiinnostava näkökulma, jota en itse ihan tällaisenaan tullut ajatelleeksi, omat muistot kun historiasta ovat todellakin vain historiaan liittyviä.

Myös arvioinnista puhuttaessa esiin nousee palaute ja motivoiva ja kannustava ote opettamiseen. Sisältöjen muistamisen sijasta tärkeämpää on tiedon soveltaminen ja historiallisen ajattelun kehittyminen.

Itseäni kiinnosti eniten ihmisen toimintaan liittyvät tavoitteet, esim. joissa pyritään ymmärtämään ja selittämään ihmisen toimintaa tai motiiveja, mutta myös oman perheen ja yhteisön historiaan liittyvä tavoite oli hyvin mielenkiintoinen.

Tästä päästäänkin ehkä siihen, että minun on ollut jo omana kouluaikana vaikea ymmärtää, miksi alaluokkien historiassa hypätään heti antiikin Roomaan ja Kreikkaan tai keskiajalle, kun oppilailla on varmasti paljon kiinnostavaa pohdittavaa ja tiedon etsimistä myös ihan tässä lähihistoriassa, johon he myös ehkä paremmin osaavat samaistua ja sitä kautta kiinnostua aiheesta. Omassa kunnassa/kaupungissa/lähialueiden historiassa on varmasti kiinnostavia asioita ja niihin oppilailla olisi ihan eri tavalla kosketuspintaa kuin antiikin aikaan. Mutta toki asia on hyvinkin yksilöllinen; toisia saattaa sitten taas paljon enemmän kiinnostaa muinainen Egypti tai esihistoriallinen aikakausi kuin oman kyläpitäjän historia.

 

Laaja-alainen osaaminen

Historia ja yhteiskuntaoppi ovat hyvin laajoja ainekokonaisuuksia, ja tämä näkyy myös laaja-alaisen osaamisen osa-alueilla. Osa-alueet ovat hyvin monipuolisesti edustettuina, mutta vahvimmin esille nousivat ajattelu ja oppimaan oppiminen (L1), kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu (L2) sekä osallistuminen, vaikuttaminen ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen (L7). Myös monilukutaito (L4) sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (L5) nousivat monen tavoitteen kohdalla esille.

Oppilaita rohkaistaan luottamaan itseensä, mutta olemaan myös avoin toisten näkemyksille ja mielipiteille. Heitä ohjataan kriittiseen ajatteluun ja myös itsenäiseen ja vuorovaikutukselliseen ongelmanratkaisuun ja päättelyyn sekä autetaan löytämään erilaisia tapoja oppia sekä löytää tietoa.

Tavoitteena on oppia myös havainnoimaan omaa kulttuurista ympäristöä sekä oppia sen moninaisuudesta. Toisten kunnioittaminen ja arvostaminen on tärkeää, kuten myös eri kulttuurien, uskontojen ja katsomusten merkityksen ymmärtäminen. Keskusteluille jätetään tilaa ja oppilaat oppivat ilmaisemaan itseään eri tavoin ja harjoittelevat sosiaalisia taitojaan.

Oppilaat oppivat tulkitsemaan erilaisia tekstejä ja symboleja, mutta opettelevat myös hankkimaan, tuottamaan, yhdistämään, muokkaamaan, esittämään ja arvioimaan niitä eri muodoissa, eri ympäristöissä, tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. Tähän liittyy myös tvt-taidot, jotka ovat samalla oppimisen kohde ja väline.

Yhteiskunnallisuus nousi myös vahvasti esiin. Tavoitteena on siis kasvattaa oppilaista demokraattisia yhteiskunnan jäseniä, jotka ovat vastuullisia ja aktiivisia kansalaisia. Herätellään kiinnostusta yhteisölliseen vaikuttamiseen, päätöksentekoon ja vastuullisuuteen. Näin opitaan ilmaisemaan omia näkemyksiä rakentavasti, työskentelemään yhdessä yhteisten asioiden äärellä, ratkaisemaan ristiriitoja sekä pohtimaan asioita eri näkökulmista (yhdenvertaisuus, tasa-arvo, oikeudellisuus, kestävä elämäntapa).