Kimo -22
Suurimmat oivallukseni ovat liittyneet ehdottomasti historian tiedon luonteeseen. Jotenkin sitä pitää itseään vähän tyhmänä, koska ei ole aiemmin tullut niin ajatelleeksi asiaa. Toki, mitä vanhemmaksi tulee sen selvemmin huomaa, että asioilla voi olla enemmän kuin yksi kääntöpuoli. Olen myös oivaltanut, että historia oppiaineena on tärkeä. On tärkeää tietää, mistä olemme tulleet tähän hetkeen. Jutun juju piilee tietysti siinä, että mitä kaikkea on tapahtunut ennen kuin pääsimme nykyhetkeen ja tietysti siinä, että kun vaihdamme näkökulmaa, asiat voivatkin näyttää toisenlaisilta.
Se, miten vien oppimaani käytäntöön on tietysti eri juttu. Ja vaikea sellainen. Ainakin juuri nyt tuntuu siltä. Tutkivan oppimisen prjokekti on hyvää harjoitusta tulevaa ajatellen. Välillä ajatukset kuitenkin menevät sekaisin ja koko homman ydin hukkuu. Haluaisin ehkä lisätietoa siitä, mistä voi olla varma, että tehtävänanto on onnistunut, jos vaikka keksii itse jonkin projektin. Siis sitä, että mikä kaikki on tutkivaa oppimista ja milloin ollaan sivuraiteilla. Ehkä senkin oppii sitten hahmottamaan, jos ja kun tekee enemmän tällaista. No siinäpä tuli samalla myös se, mikä tuntuu haastavalta, vaikka asia on sinänsä selkeä. Ehkä myös se, että kun koulussa sitten toteutetaan näitä projekteja, niin siinähän väistämättä yksi aihe tulee jotain toista tutummaksi, koska ei kaikista aiheista ole ajallisesti mahdollista tehdä projektia. Silloinhan opettaja joutuu tekemään päätöksen siitä, mikä on tärkeää oppia historiasta. Mikä on tärkeää oppia ja mikä ei niin tärkeää? Mistä sen tietää?