Juho Laitamäki 
Maisterit-22

https://blogs.helsinki.fi/historiallis-yhteiskunnallinen-kasvatus/files/2010/12/YKOPPI_FIN.pdf

Tutustuin korvaavassa tehtävässä Jan Löfströmin Yhteiskuntaopin opetuksen toteutusmalleja teokseen. Teos on kokoelma yhteiskuntaopin opetusjaksosuunnitelmia, jotka ovat Helsingin yliopiston oppilaiden luomia osana historia ja yhteiskuntaopin ainedidaktiikan kurssia. Yhteiskuntaoppi oppiaineena on tällä hetkellä tärkeässä kehitysvaiheessa ja kokoelman tarkoituksena on tuoda yhteiskuntaopin opettajille sekä tuleville opettajille saataville erilaisia kiinnostavia ja didaktisesti jännittäviä tuotoksia. Yhteiskuntaopin merkitystä koulutuksessa korostetaan entistä enemmän, erityisesti alakouluissa. Yhteiskuntaoppi on itsenäinen oppiaine ja sen opetukseen kiinnitetään nyt enemmän huomiota. Vaikka nuorten ymmärrys yhteiskunnasta on Suomessa korkea, heidän yhteiskunnallinen osallistumisensa ja aktiivisuutensa on heikkoa. Siksi koulujen tulisi kannustaa oppilaita kiinnostumaan ja osallistumaan aktiivisesti yhteiskunnalliseen toimintaan.

Minun piti korvata puolikas demo, joten tutustuin tarkemmin Anti Värtön perhekappaleeseen. Mielestäni voisin hyödyntää samanlaisia monipuolisia työskentelytapoja tulevana luokanopettajana. Vaikka toiminta oli suunnattu yhdeksäsluokkalaisille ja teemat olivat hieman haastavia, niitä voisi muokata sopivaksi myös alakouluikäisille. Tekstissä käytetyt työkalut ovat hyvä esimerkki tutkivasta oppimisesta, josta puhuimme paljon opintojakson aikana. Kirjoittaja korosti myös opettajan ennaltavalmistelun tärkeyttä.

Lukemani teksti ei juurikaan muuttanut ajatteluani, sillä olemme käsitelleet opintojakson aikana paljon tutkivan ja toiminnallisen opetuksen toteuttamista. Suurin anti oli ehkä opettajan oman toiminnan reflektointi sekä oppilaiden toiminnan havainnointi ja sen perusteella oman toiminnan mukauttaminen. Toisaalta huomasin myös tekstin pohjalta sen, että opettajalta vaaditaan hyvää yleissivistystä sekä kiinnostusta esillä oleviin aiheisiin. Yhteiskuntaopissa on hyvä käsitellä mediassa paljon esillä olevia asioita, vaikka niitä ei suoranaisesti OPS:ssa tai opetusmateriaaleissa mainittaisi.