Luin Anna Veijolan artikkelin ”Miten historiaa luetaan?”. Artikkelissaan Veijola pohtii historian tekstitaitojen ja historiallisen ajattelun merkitystä historian oppimisessa. Veijola kirjoittaa, että historia on paljon muutakin kuin vuosilukuja, tapahtumia ja nimiä; se on myös lähteitä, tulkintaa ja näkökulmia. Historian tekstitaitoja tulisi Veijolan mukaan opiskella huomattavasti nykyistä enemmän, sillä historiassa on paljon vaikeita käsitteitä ja sanoja, joiden ymmärtäminen helpottaisi huomattavasti historian lukemista ja tulkintaa.

Veijola kertoi artikkelin alussa esimerkin, jossa hän oli pitänyt 7.-luokkalaisille historiankokeen, jossa hän oli eräässä tehtävässä saanut oppilailta hyvin erilaisia vastauksia, kuin mitä olisi odottanut. Tehtävässä piti alleviivata tärkeiksi kokemiaan kohtia Ranskan ihmisoikeuksien julistuksen katkelmasta ja perustella, miksi alleviivasivat nämä kohdat. Sen sijaan, että oppilaat olisivat analysoineet sen ajan ihmisten ajatus- ja arvomaailmaa sekä vallankumouksen aikaa, perustelut olivat tyyliä ”alleviivasin nämä kohdat, sillä tehtävässä käskettiin tehdä niin”.  

Tämä artikkeli sai minut pohtimaan, miten voin itse tulevaisuudessa luokanopettajana vaikuttaa siihen, että historiaa ei opiskella pelkästään sisältöjen ja menneisyyden kertomusten kautta, vaan historian opiskeluun otettaisiin mukaan myös tulkintaa, lähteiden pohdintaa ja kirjoittajien aikomusten analysointia. Yksi tehtävämuoto, jota voisi silloin tällöin toteuttaa, on hieman samankaltainen kuin artikkelin lopussa mainittu esimerkki Kaliforniasta, jossa oppilaat lukivat erilaisia lähteitä, selvittivät vaikeita sanoja ja selvittivät lähteiden keskeisen sanoman. Tämän tyylinen eri lähteitä tarkkaileva ja tutkiva tehtävä olisi mielestäni hyödyllinen ja kohtalaisen helppo toteuttaa koulussa. Tässä opittaisiin tulkitsemaan lähdettä ja harjoiteltaisiin käsitteiden ymmärtämistä, joka eroaisi perinteisestä sisältökeskeisestä historian opiskelusta, johon olen esimerkiksi itse tottunut omina kouluaikoinani.

Lukemani vahvisti tällä opintojaksolla aiemmin opeteltuja asioita historiasta ja sen opiskelusta. Artikkelissa oli paljon yhtäläisyyksiä demoilla käytyihin keskusteluihin ja aiheisiin. Itse olin ennen tätä opintojaksoa siinä uskossa, että historia on nimenomaan pelkästään vuosilukujen ja tapahtumien ulkoa opettelua, mutta tämä artikkeli yhdessä menneen opintojakson kanssa vahvisti ajatusta siitä, että sen pitäisi olla enemmänkin ihmisen menneisyyttä tarkasteleva tiede, jonka tulkitsemiseen vaaditaan kontekstia, lähdetietämystä ja historiallista empatiaa. Ennen ajattelin historian kirjojen kertovan neutraalisti, mitä historiassa tapahtui, enkä ajatellut siinä olevan tulkinnanvaraa. Edelleen tarvitsen enemmän tietoa historiasta, jotta pystyn opettamaan sitä haluamallani tavalla, mutta tämä artikkeli vahvisti ajatusta siitä, että en halua opettaa historiaa sillä tavalla, jolla olen sitä itse opiskellut, koska siten ei opi historian luonnetta kunnolla.