Historian ja yhteiskuntaopin pom1013 – korvaava tehtävä 23.2.2023

Kylmän sodan päätöksentekosimulaatio opetuskäytössä

Tutustuin Jukka Rantalan vuonna 2017 kirjoittamaan artikkeliin simulaatioiden käytöstä opetuskäytössä. Rantala tuo artikkelissa esille sen, kuinka vuosien saatossa historian opetuksen tavoitteet ovat muuttuneet ja nykyään on tarkoituksena harjaannuttaa oppilaiden historiallisten taitojen kehitystä. Rantalan (2017) mukaan tällä tarkoitetaan opetuksen suuntaamista historian peruskäsitteisiin eli toisin sanoen historian lähteisiin ja niiden tulkintaan, muutokseen ja jatkuvuuteen, syy - seuraus suhteisiin, historialliseen empatiaan sekä siihen, miten historiatietoa tuotetaan.

Opetuksessa nähdään Rantalan mukaan tärkeänä historian lähteisiin perehtyminen sekä tulkintojen tekeminen. Tärkeää olisi myös, että oppilaat oppisivat tarkastelemaan asioita myös eri aikakausien ihmisten näkökulmasta ja asettumaan siten heidän asemaansa.

Rantala tuo esille, kuinka nykyaikana erilaiset simulaatiot ovat opetuskäytössä toimivia menetelmiä, jotka siirtävät oppilaan passiivisesta tiedon vastaanottajasta aktiiviseksi toimijaksi. Täten oppiminen voi saada aikaan myös syvempiä oppimisjälkiä. Simulaatioissa oppilaat saavat jonkin historiallisen lähtötilanteen, josta he etenevät pelillisessä tai draamanomaisessa toteutuksessa erilaisiin lopputuloksiin (Rantala 2017).

Artikkelissa Rantala tuo esille, kuinka maailmanlaajuisesti erilaisessa opetus ym. käytössä simulaatioita on käytetty jo pitkään, mutta esimerkiksi Suomalaisessa historianopetuksessa simulaatioita ei ole juurikaan harrastettu. Uuden opetussuunnitelman myötä erilaisia simulaatioita on aiempaa helpompi hyödyntää historian opetuksessa.

Artikkelissa tuodaan esille, kuinka simulaatioilla on erilaisten taitojen kehittymisen kautta monia positiivisia vaikutuksia, kuten ongelmanratkaisutaitojen oppimisen ja yhteistyötaitojen näkökulmasta. Simulaatioiden on osoitettu edistävän myös päätöksentekoa sekä neuvottelutaitoja sekä kompromissivalmiutta.

Rantala toi artikkelissaan esille myös tutkimuksensa tuloksia, jossa hän selvitti yläkouluikäisten sekä yliopisto-opiskelijoiden käyttäytymistä simulaatiossa. Rantala toi esille sen, kuinka paljon oppilaiden ennakkotiedot vaikuttivat pelissä toimimiseen sekä painotti sitä, kuinka osa oppilaista ei osannut asettua historiallisten henkilöiden asemaan, vaan pyrki sen sijaan vain voittamaan pelin ilman että he ymmärsivät täysin simulaation ideaa. Simulaation ideana ei siis ole perinteinen lautapeliasetelma, jossa pyritään voittamaan toinen osapuoli, vaan tarkoituksena on oppia hahmottamaan kyseistä historiallista tilannetta kyseisenä aikana eläneiden ihmisten näkökulmasta lisäten näin historiallista empatiaa. Tällöin myös historiallisia tapahtumia on varmasti helpompi suhteuttaa kontekstiinsa.

Tulevana luokanopettajana tämä aineisto tarjosi hyvän tietokattauksen simulaatioiden käytöstä opetuskäytössä, sillä en ollut aiemmin kuullut juuri tällaisista simulaatioista, vaikka tiesinkin, että kaikenlaisia toiminnallisia oppimismenetelmiä on kehitetty. Jos tällaisia simulaatioita kehitetään tulevaisuudessa lisää, näen että tällaisia voisi hyödyntää joissakin aihealueissa jo ala-asteen ylimpien luokkien puolella. Aivan pienimmille ainakaan ihan tämän tyyppisiä simulaatioita en näe mahdollisina, koska simulaatiot vaativat kuitenkin esimerkiksi historian osalta asettumista kyseisen ajan henkilöiden asemaan. Toisaalta jossakin toisessa oppiaineessa simulaatiota varmasti toimisivat jo pienemmilläkin oppilailla. Itse tulevana luokanopettajana haluaisin hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä ja hyödyntää nimenomaan erilaisia toiminnallisia opetusmenetelmiä, sillä oppimisen kannalta en pidä aina parhaana ratkaisuna sitä, että oppilaat ovat passiivisia tiedon vastaanottajia.

Lukiessani kyseistä artikkelia tietoisuuteni historiallisesta empatiasta lisääntyi ja oivalsin, kuinka tärkeää juuri historiassa on osata tarkastella tapahtumia myös kyseisen aikakauden ihmisten näkökulmasta. Aiemmin en ollut tullut edes ajatelleeksi, että historian opiskelussa voisi olla hyvä osata asettua aikalaisten asemaan. Toisaalta tällainen eläytyminen aikalaisten asemaan varmasti myös vahvistaisi oppilaiden muistijälkiä erilaisista historiallisista tapahtumista.

LÄHDE: https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108785/63782?acceptCookies=1