Anna Veijola - Miten historiaa luetaan

Veijolan artikkeli käsittelee historian tekstitaitoja ja siihen sisältyvää kielellistä osaamista. Historian opettajaa verrataan esimerkiksi historian kielenopettajaan. Tähän sisältyy kyky selittää, miten historiassa käytetään kieltä, ilmaistaan asioita ja esitetään sisällöt. Hyvät historian oppiaineen vastaukset vaativat kykyä ymmärtää, mitä tehtävän kysymys vaatii. Jos historian tekstitaidot eivät ole harjaantuneet tarpeeksi hyvin, vastaus on usein liian pintapuolinen ja saattaa pyrkiä selittämään asiaa, jota kysymys ei hakenut. Vastaukset saattavat siis jäädä pintapuolisiksi kuvauksiksi.

Tärkeä näkökulma historian tekstitaitoihin on se, miten oppilaat saadaan ymmärtämään erilaisia primääri- ja sekundäärilähteitä. Lähteinä voivat toimia erilaiset oman aikansa tekstit, kuvat, kartat ja multimodaaliset lähteet. Lähteisiin vaikuttaa se, kuka on esimerkiksi kirjoittanut tekstin. Lähteet kulkevat käsikädessä oman kontekstinsa kanssa. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä asia historian opetuksessa. Oppilaiden tulisi saada hyvät eväät omien tulkitsemistaitojensa kehittämiseen.

Artikkeli antaa tulevaisuutta varten tärkeän ajatuksen siitä, miten historian opetuksessa on tärkeää tuoda esille annettujen tehtävien odotukset ja merkitys. Oppilaat voivat tulkita saamansa tehtävät ja tekstit aivan eri tavalla, kuin minä itse tulkitsen ne. Etenkin, jos oppilaat ovat uusia historian parissa, voi oppiaineen tavoitteet jäädä hämärään. Myös erilaiset käsitteet ja kielikuvat on tärkeää avata ja käydä läpi yhteisesti, etenkin, jos suomi ei ole oppilaan äidinkieli. Tekstiä on vaikea yrittää ymmärtää syvällisemmin, jos jo sanatasolla on vaikeuksia. Käsitteiden ymmärtämisen lisäksi on tärkeää oppia käyttämään niitä erilaisissa niihin sopivissa yhteyksissä.

Tekstissä puhutaan paljon historian tekstitaidoista, joilla tarkoitetaan kykyä analysoida tekstejä ja tuottaa tekstien pohjalta toimivia tulkintoja. Historian kohdalla on tärkeää ymmärtää tekstien merkitys, sen lisäksi, että saa lisää tietoa historian tapahtumista. Tiedon tulkinnallisuus ei historian kohdalla aina näyttäydy kouluissa käytettävässä materiaalissa, jonka takia on tärkeää puhua siitä erikseen. Näen historian kohdalla monia yhteyksiä äidinkielen kanssa ja pohdinkin sitä, miten monialainen yhdistely näiden kahden välillä tukisi oppimista. Historia ei ole pelkkää kertomuksellisten kuvausten ulkoa opiskelua, vaan niiden syvällistä ymmärtämistä ja analysoimista.

Mietin myös sitä, miten usein muistamisen kyvyt korostuvat historian tehtävissä ja kokeissa. Tämä ei mielestäni aina tue syvällistä oppimista ja ymmärtämistä, jos huomio kiinnittyy muistamiseen. Ehkä historian kokeissa olisi hyvä antaa enemmän materiaaleja, joiden pohjalta tulisi muodostaa sisältöä soveltavampia vastauksia. Tai ehkä oppikirjan saisi ottaa koetilanteessa mukaan.

Aion tulevaisuudessa pitää mukanani tekstistä lukemiani ajatuksia siitä, miten historian ’kielen’ ymmärtäminen vaikuttaa oppimiseen ja miten tärkeää on opettaa oppilaille oikeanlaiset tekstitaidot. Myös se, että oppilaat voivat ymmärtää sisällöt todella erilaisella tavalla, kuin itse ymmärrän, on tärkeä asia tiedostaa. Näkökulmien moninaisuus tulee ottaa huomioon opetuksessa.