Luin Anna Veijolan artikkelin “Miten historiaa luetaan?”, joka käsitteli historian tekstitaitoja. Artikkelissa nostettiin esiin, miten suomalaisten nuorten historian tekstitaidot ovat heikentyneet, ja annettiin vinkkejä siitä, miten taitoja voisi harjaannuttaa historian oppitunneilla. Lisäksi artikkelissa käsiteltiin sitä, mitä historian tekstitadot loppupeleissä oikein ovat, ja miksi ne ovat tärkeitä taitoja.

Vaikka kirjoittaja oli historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja ja artikkelin sisältö sen vuoksi soveltuu parhaiten yläkoulun ja lukion historian opetuksen tueksi, sai siitää myös vinkkejä, joita voi hyödyntää myös alakoulun historian tunneilla. Artikkelissa painotettiin sitä, että nykypäivänä kaikki opettajat ovat myös kieltenopettajia. Sillä tarkoitettiin esimerkiksi historian oppiaineen osalta sitä, että asioita ei voi ymmärtää, jos ei ymmärrä aihealueeseen liittyviä käsitteitä. Luokanopettajana voisin hyödyntää artikkelin vinkkejä käsitteiden harjotteluun. Oppilaat voisivat ottaa ylös tekstissä olevia sanoja, joiden merkitystä eivät ymmärrä. Aluksi he voisivat itse katsoa löytävätkö selityksen sanoille tekstistä ja sen jälkeen käytäisiin yhdessä läpi vieraat sanat. Vasta sitten kannattaa siirtyä tehtävien pariin. Lisäksi opetettaessa lähteiden hakua ja lähdekriittisyyttä historiassa, voisin käyttää kirjoittajan apuksymyksiä lähteeseen tutustumiseen. Ne helpottaisivat varmasti tunnistamaan luotettavia lähteitä.

En ennen tekstin lukemista ajatellut sen olevan niin käytännönläheinen. Oli erittäin kiinnostavaa saada konkreettisiä neuvoja historian tekstitaitojen opettamiseen. Itseasiassa en myöskään ollut aiemmin juurikaan pohtinut historian tekstitaitoja erillisenä osaamisalueena. Olen kuullut, että nykyään lukioissa on monialaisia kursseja, joissa yhdistyy historia ja äidinkieli. Artikkelin luettuani ymmärrän hyvin, miksi tälläisia kursseja tarvitaan. Historian opiskelulla on paljon yhteistä äidinkielen tekstitaitojen kanssa, jotta historiaa pystyy syvällisemmin ymmärtämään.