Luin Anna Veijolan artikkelin Miten historiaa luetaan (Kielikukko 2/2017), jossa Veijola käsitteli historiallisten tekstitaitojen ja historiallisen ajattelun merkitystä historian opetuksessa. Artikkelissa nostettiin esiin oppilaiden vaikeudet soveltaa oppimiaan asioita ja analysoida tietoa sekä tulkita menneisyyden tapahtumia. Keskeistä oli, että edelleen historian sisältötietoja ja ulkoa osaamista korostetaan opetuksessa enemmän kuin historian tulkintataitoja.

Lukiessani artikkelia pohdin omia kouluaikojani ja kuinka en muista yhtäkään sellaista historian oppituntia, jossa meille oppilaille olisi tehty selväksi, että historian oppimisessa keskeistä oli ulkoa opettelun sijaan tiedon analysointi ja sen tulkinta. Oppiminen perustui paljolti siihen, että käsitteitä ja vuosilukuja tuli opetella ulkoa, eikä historiallisen empatian käsitteen opettelusta ollut tietoakaan. Artikkelissa nousivat esiin myös meillekin demoilta tutut asiat koskien historian opetusta, jota tulisi viedä entisestään tutkivan oppimisen suuntaan, jonka keskiössä on oppilaan oma tiedon tulkinta ja arviointi, eikä opettajajohtoinen sisältötietoinen opetus.

Itse tulevana luokanopettajana koen tehtäväkseni tehdä oppilailleni selväksi, että historian opiskelu ja siihen liittyvät tekstitaidot eivät harjaannuta ainoastaan historiaan liittyviä tietoja ja taitoja, vaan se on yleishyödyllistä monilukutaidon kehittämistä muita oppiaineita ja tulevaisuutta varten. Ulkoa opettelun sijaan tärkeämpää on ymmärtää, mitä tutkimuksilla ja teksteillä tarkoitetaan, mistä ne ovat peräisin ja kuka tiedon on kirjannut ylös. Tämä vaatii minulta opettajana myös sitä, että oppimistavoitteet kerrotaan oppilaille ymmärrettävään muotoon, sillä kuten Veijolakin artikkelissaan kirjotti, oppilaille on toisinaan epäselvää, millaisia odotuksia historian oppimiseen liittyy.

Artikkeli oli mielenkiintoinen ja Veijolan esittämät etenemistavat koskien historiallisten tekstitaitojen oppimista hyödyllisiä. Tulin myös miettineeksi, miksi näitä ulottuvuuksia ei ole selkeämmin kirjattu Opetussuunnitelman perusteisiin niin historian kuin muidenkin lukuaineiden kohdalle. Yksinään pelkän historiallisen lukutaidon tai tekstitaitojen opettelu ei tietenkään riitä, vaan on myäs historialliselle sisältötiedolle paikkansa. Kuten Veijolakin kuitenkin artikkelissaan sanoi, ei sisältötietoa voi ymmärtää, ellei lukija osaa tulkita tekstin keskeistä sanomaa.