Luin Löfströmin ja Rautiaisen (2013) toimittamasta teoksesta Kohti tutkivampaa historian opetusta osan yksi, jossa oli useampi artikkeli historian tutkivasta oppimisesta ja tutkivan oppimisen jakson toteutuksesta. (OSA I Tutkivan oppimisen toteuttaminen kurssien suunnittelussa: Johdanto: tutkiva oppiminen historian ainepedagogiikan perustana. Matti Rautiainen. “Piti ajatella itse paljon enemmän kuin normaalisti.” Tiedon omaksujasta tulkitsijaksi. Juho Saksholm, Outi Talvitie & Tiia Taskinen. Mennyt nykyisyydessä – ihmisen ja ympäristön välisen vuorovaikutussuhteen pitkän linjan tarkastelu lukion historian ensimmäisellä kurssilla. Mikko Hiljanen. Tutkivan oppimisen menetelmät lukion historian Kansainväliset suhteet -kurssilla. Matti Rantonen & Hanna Ylönen)

Ensimmäisessä tekstissä oli hauskaa huomata, että opas tutkivan opetuksen tueksi on julkaistu samana vuonna, kun olen aloittanut oman historian oppiaineen opiskeluni. Vaikka historian opetuksessa on jo vuonna 1994 tapahtunut opetussuunnitelman kautta muutos opetuksen lähtökohdissa, on merkillistä, miten hitaasti muutos tapahtuu tässä tapauksessa. Toki kaikki varmasti riippuu opettajista, on kuitenkin merkillistä, että vasta lukion viimeisillä historian kursseilla 2010-luvun alussa muistelisin tehneeni tutkivan oppimisen projektin.

Historia on myös oppiaine, jota pystyy integroimaan muihin oppiaineisiin luontevasti. Luokanopettajana historian integroiminen on yksinkertaisempaa ja mahdollista, kun puolestaan aineenopettajana historiaa opettaessa voi opettaa taitoja, joita opitaan myös muissa oppiaineissa. Perusopetuksessa voidaan tutustua myös historiallisiin ilmiöihin jotakin muuta kautta, kuin historian oppiaineessa. Tiesin ennestään, että historiassa tutkitaan tekstejä, mutta en kuitenkaan ymmärtäynt täysin sitä, mitä historianlukutaito on. Lukutaito yleensä, tekstien ymmärtämisen sekä lähdekritiikin harjoittelu ovat verrattavissa äidinkielen oppiaineessa opiskeltaviin taitoihin. Historiassa tuleekin opettaa erilaisten lähteiden tulkintaa, joka on nyky-yhteiskunnassa erittäin tärkeä taito.

Osan 1 kahdessa viimeisessä artikkelissa käsiteltiin kurssisuunnitelman tekemistä, toteuttamista ja tutkivaa oppimista. Tutkivassa oppimisessa aihetta käsitellään niin, että ulkoa opettelun sijasta pyritään siirtämään oppiminen ymmärtämiseen. Näistä artikkeleista sai hieman apua tämänkin opintojakson kurssisuunnitelma tehtävään ja uskon, että tämä on myös siirrettävissä perusopetukseen, etenkin kurssitehtävän tekemisen jälkeen. Oli myös hienoa huomata, että kurssisuunnitelman tekijät olivat luopuneet paperikokeesta ja mitanneet osaamista laajemmalla ryhmätyöllä, josta he olivat myös saaneet opiskelijoilta positiivista palautetta. Itse haluaisin pystyä luomaan sellaisia tehtäviä, joissa oppilaat pystyisivät näyttämään osaamistaan ja oppimaansa muulla tavoin, kuin paperikokeilla. Paperikoe mittaa useimmiten vain ulkoaopeteltua, eikä siinä juurikaan pääse ajattelun tasoissa kovinkaan syvälle. Onkin tärkeää käyttää monipuolisia työtapoja ja mitata myös oppilaiden osaamista eri tavoin, jotta erilaiset oppijat pystyvät oppimaan.

Nämä tekstit lukemalla ja tutkivaan oppimiseen hieman tarkemmin tutustuneena, olen saanut paremman kuvan tutkivasta oppimisesta, ja siitä miten sitä voi toteuttaa. Tutkiva oppiminen ei välttämättä ole kovin vaativaa toteuttaa, vaikka se siltä voikin kuulostaa.