Olin poissa yhteiskuntaopin demokerran, joten luin Jan Löfströmin toimittaman teoksen Yhteiskuntaopin opetuksen toteutusmalleja vuodelta 2008. Teoksessa esitellään neljän opiskelijan toteuttamat yhteiskuntaopin opetuskokonaisuudet. Kolme opiskelijoista oli suunnitellut ja toteuttanut neljän oppitunnin kokonaisuuden perusopetuksen 9. luokan oppilaille ja yksi opiskelijoista suunnitteli ja opetti lukion toista vuosikurssia. Teoksesta sai ideoita yhteiskuntaopin opetusta ajatellen, siitä huolimatta, että tässä teoksessa esitellyt yhteiskuntaopin opetukset oli suunnattu hieman vanhemmille oppilaille ja opetukset on suunniteltu vanhan opetussuunnitelman pohjalta. Oppituntien aiheen olivat perhe, työelämä, kunta ja Euroopan unioni. Jokaisen tunnin osalta esiteltiin tunnin kulku ja materiaalit sekä arvioitiin tunnin toteutuksen onnistumista.

Opiskelijoiden suunnittelemista ja toteuttamista opetuskokonaisuuksista löytyi paljon yhtäläisyyksiä. Jokaisen teeman käsittelyn osalta oli mietitty opetuksen järjestämistä siten, että opetettava aihe tuotaisiin mahdollisimman lähelle oppilaiden elämän tilannetta. Esimerkiksi työnhakua käsiteltiin 15–17-vuotiaan nuoren näkökulmasta. Yhteiskuntaopin aiheet ovat laajoja ja varmasti monille oppilaille myös haastavia ymmärtää. Siten opetettavan aiheen omakohtaisuus ja omien kokemusten huomioiminen opetuksessa varmasti motivoi paremmin aiheita kohtaan. Omakohtaisuuden lisäksi ajankohtaisuus korostui jokaisessa oppimiskokonaisuudessa. Tunnin aiheita käsiteltiin usein ajankohtaisten uutisten avulla ja pyrittiin siten herättelemään oppilaiden kiinnostusta ja myös saamaan tietoa siitä, millaisia ennakkokäsityksiä oppilailla on opetettavasta aiheesta. Myös luokanopettajan työssä on tärkeää pyrkiä esittämään asioita alakouluikäiselle ymmärrettävällä tavalla. Tässä ajankohtaiset uutiset ja mediassa esillä ollut sekä opetettavien asioiden liittäminen osaksi oppilaiden elämää on varmasti suuressa roolissa.

Opiskelijoiden suunnittelemat tunnit olivat hyvin toiminnallisia ja ”opettajan yksinpuhelu ja luennointi” vaikutti olevan vain hyvin pienessä roolissa. Yhteiskunnallisia aiheita käsiteltiin paljon muun muassa tiettyyn rooliin, tilanteeseen tai asemaan eläytymisen kautta ja pyrittiin siten herättelemään oppilaiden ajattelua ja käsittelemään asioita erilaisista näkökulmista. Myös erilaisia näytelmiä ja muita luovia ilmaisutapoja käytettiin opetuksessa hyödyksi, mutta siten, että niissä huomioitiin oppilaiden vapaaehtoisuus. Tehtävissä korostui usein myös ongelmalähtöisyys ja tutkiva oppiminen. Erilaisia teemoja käsiteltiin siten, että oppilaat pyrkivät löytämään ratkaisua johonkin ongelmaan tai kysymykseen. Asioista keskusteltiin paljon ja oppilaiden ajattelua heräteltiin erilaisten tehtävien avulla. Usein oppilaat työskentelivät pienryhmissä ja esittivät eri tavoin tunnilla työstämäänsä aihetta tunnin päätteeksi muulle ryhmälle. Yhteistoiminnallinen oppiminen ja yhteinen tiedon prosessointi sekä sen jakaminen korostui. Usein oppilaat myös vaikuttivat kiinnostuvan niistä aiheista, joita tunneilla käsiteltiin, kun asiat osoitettiin ymmärrettävällä ja mielenkiintoisella tavalla. Toiminnalliset työtavat, tutkiva oppiminen ja ongelmalähtöisyys auttavat varmasti herättämään myös alakouluikäisten oppilaiden ajattelua. Asioiden tutkiminen ja ratkaisujen etsiminen herättelee mielenkiintoa aivan eri tavalla kuin se, että opettaja kertoisi oppilaille suoria vastauksia asioihin. Vaihtelevat työmuodot myös kehittävät samalla oppilaiden ajatteluntaitoja.  

Lukemani vaikutti ajatteluuni siten, että teoksesta nousi esiin ajatus siitä, miten tärkeää yhteiskuntaopin opetuksessa on kiinnittää huomiota asioiden johdonmukaiseen käsittelyyn. Opetuksen johdonmukaisuus suuressa roolissa onnistuneen yhteiskuntaopin opetuksen kannalta, tietenkin myös muiden aineiden oppimisen kannalta. Oppilaiden vaikea omaksua jotakin asiaa, jos heillä ei ole riittävästi taustatietoa asiasta tai jos asioita ei käsitellä tunnilla loogisessa järjestyksessä. Siten tähän kannattaa todella kiinnittää huomiota. Myös asioiden haasteellisuuden vuoksi on tärkeää, että asioita yksinkertaistetaan riittävästi ikätasolle sopivaksi, jotta oppilailla on mahdollisuus omaksua se tieto, jota heille pyritään oppitunnin avulla välittämään.

Voisin kuvitella tulevana luokanopettajana hyödyntäväni jossain määrin teoksessa esiteltyjä materiaaleja yhteiskuntaopin opetuksen ideoinnissa. Minulla ei ole juurikaan mielikuvia omista peruskoulun aikaisista yhteiskuntaopin tunneista, joten tämä teos herätti kiinnostusta yhteiskuntaopin opetusta kohtaan. Oppiaineessa käsitellyt teemat ovat todella tärkeitä aktiivisen kansalaisuuden ja yhteiskunnassa toimimisen kannalta, joten olisi mielenkiintoista joskus myös opettaa