10.11.2022
Luin Jukka Rantalan kirjoittaman artikkelin (2017) Kylmän sodan päätöksentekosimulaatio opetuskäytössä. Artikkeli käsittelee simulaation tehokkuutta opetuksessa, sen positiivisista vaikutuksista ja historiallisesta empatiasta. Historiallisessa simulaatiossa oppilaat pääsevät ottamaan aktiivista roolia, eläytymään meneesseen ja sitä kautta tarkastelemaan tapahtumien kulkua ja ihmisen vaikutusta siihen.
Artikkelin mukaan suomalainen opetussuunnitelma on ollut niin vahvasti siältöpainotuksessa, ettei opettajilla ole ollut aikaa simulaation kaltaiselle opetukselle. Rantala kuitenkin mainitsee, että uudessa opetussuunnitelmassa sisältöpainotusta on vähennetty ja tilaa on annettu historian taitojen opiskeluun (historiallinen empatia). En kuitenkaan muista, että olisin itse saanut simulaation kaltaista opetusta. Oma historian ja yhteiskuntaopin opetus perustui pitkälti faktojen ulkoa opetteluun ja muistiinpanoihin.
Tulevana opettajana tutkivan oppimisen toteuttaminen tuntuu mielekkäältä. Rantala mainitseekin simulaatioden käytön lisäävän ongelmanratkaisu-, ryhmätyö-, ja päätöksentekotaitoja sekä jättävän vahvemman muistijäljen. Näiden tietojen valossa tuntuu kannustavammalta toteuttaa tutkivaa oppimista. Bloomin taksonomia sekä tutkiva oppiminen on tullut tututksi tämän syksyn aikana ja olen ollut sen kannalla jo ennen artikkelin lukemista. Kuitenkin artikkeli kannusti siihen vielä entisestään. Koen, että oppilaita innostaisi tämän kaltainen oppimisen toteuttaminen enemmän kuin ns. perinteinen tapa. Tämä voisi kannustaa oppilaita aktiivisiksi toimijoiksi myös muissa oppiaineissa tai ihan vain oman mielenkiinnonkohteissa.
Rantalan mukaan historiallisen kontekstin heikolla hallinalla voi olla vaikutusta historiallisen viitekehyksen ymmärtämiseen. Opettajana tuleekin ottaa huomioon oppilaiden lähtökohdat ennen harjoitteen toteuttamista, jotta se on tarkoituksenmukainen, eikä jää irralliseksi kontekstista.
Lähteet
Rantala (2017) kylmän sodan päätöksentekosimulaatio opetuskäytössä. https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108785/63782
Artikkelin mukaan suomalainen opetussuunnitelma on ollut niin vahvasti siältöpainotuksessa, ettei opettajilla ole ollut aikaa simulaation kaltaiselle opetukselle. Rantala kuitenkin mainitsee, että uudessa opetussuunnitelmassa sisältöpainotusta on vähennetty ja tilaa on annettu historian taitojen opiskeluun (historiallinen empatia). En kuitenkaan muista, että olisin itse saanut simulaation kaltaista opetusta. Oma historian ja yhteiskuntaopin opetus perustui pitkälti faktojen ulkoa opetteluun ja muistiinpanoihin.
Tulevana opettajana tutkivan oppimisen toteuttaminen tuntuu mielekkäältä. Rantala mainitseekin simulaatioden käytön lisäävän ongelmanratkaisu-, ryhmätyö-, ja päätöksentekotaitoja sekä jättävän vahvemman muistijäljen. Näiden tietojen valossa tuntuu kannustavammalta toteuttaa tutkivaa oppimista. Bloomin taksonomia sekä tutkiva oppiminen on tullut tututksi tämän syksyn aikana ja olen ollut sen kannalla jo ennen artikkelin lukemista. Kuitenkin artikkeli kannusti siihen vielä entisestään. Koen, että oppilaita innostaisi tämän kaltainen oppimisen toteuttaminen enemmän kuin ns. perinteinen tapa. Tämä voisi kannustaa oppilaita aktiivisiksi toimijoiksi myös muissa oppiaineissa tai ihan vain oman mielenkiinnonkohteissa.
Rantalan mukaan historiallisen kontekstin heikolla hallinalla voi olla vaikutusta historiallisen viitekehyksen ymmärtämiseen. Opettajana tuleekin ottaa huomioon oppilaiden lähtökohdat ennen harjoitteen toteuttamista, jotta se on tarkoituksenmukainen, eikä jää irralliseksi kontekstista.
Lähteet
Rantala (2017) kylmän sodan päätöksentekosimulaatio opetuskäytössä. https://journal.fi/ennenjanyt/article/view/108785/63782
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia vastauksen lisäämiseksi.