Mikä ihmeen toimijuus?
Mikä ihmeen toimijuus?
Opiskelijan toimijuus on teoreettinen käsite, joka kuvaa opiskelijan ja hänen oppimisympäristönsä vastavuoroista suhdetta.
Toimijuus ilmenee mm. yksilöllisinä kokemuksina siitä, missä määrin opiskeluympäristö luo opiskelijalle mahdollisuuksia tai rajoitteita aktiiviselle osallistumiselle ja vaikuttamiselle sekä antaa hänelle minäpystyvyyden kokemuksia. Toimijuus on tärkeä yhteisöllisessä tiedonrakentamisessa ja merkityksellisessä oppimisessa.
Toimijuusleipä ja sen rakenne
1) yksilöllisistä tekijöistä ts. opiskelijan suhteesta omaan opiskeluunsa, esim. motivaatiosta, minäpystyvyydestä ja kompetenssiuskomuksista,
2) opiskeluympäristössä olevista vuorovaikutussuhteista ja
3) opiskeluympäristön tarjoamista resursseista esim. osallistavasta pedagogiikasta sekä opiskelijoiden mahdollisuuksista vaikuttaa omiin opintoihinsa.
Kuvio. Toimijuusleipä
Toimijuuden käsitteen taustasta lyhyesti
Toimijuuden idea kasvatuksessa ei ole uusi. Toimijuuden käsitettä on alettu eksplisiittisesti käyttää vasta viime vuosikymmenen kasvatustieteellisessä ja aikuiskasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Toimijuuden juuret juontavat valistuksen aikaan, jolloin alettiin korostaa kasvatuksen roolia autonomisen toiminnan tukemisessa (ks. Biesta ja Tedder 2007). Oppimisteorioissa ja pedagogisissa manifesteissa toimijuutta tarkastellaan mm. opiskelijan aktiivisena toimintana tiedonrakentamisen prosessissa (1980-luvulta voimistuneet konstruktivistiset oppimisteoriat; Packer & Goicoechea 2000), sosiaalisena osallistumisena ja identiteetin rakentumisena (sosiokulttuuriset oppimisteoriat; emt.), yksilön voimaantumisena ja keinona yksilölliseeen kasvuun (aikuisen oppimisen teoriat; esim. Mezirov 1981) sekä emansipatorisena yhteisöllisenä valtautumisena elinolosuhteiden parantamiseksi (kriittinen pedagogiikka; Freire 1970).
Toimijuus on viime vuosikymmenen aikana noussut keskeiseksi tutkimuskohteeksi työelämän oppimisen ja ammatillisen identiteetin tutkimuksissa (mm. Hökkä et al. 2014; Vähäsantanen 2015; Billet & Pavlova 2005; Eteläpelto, Vähäsantanen, Hökkä ja Paloniemi 2014b).
Lähteet:
Biesta, G. & Tedder, M. 2007. Agency and learning in the lifecourse: Towards an ecological perspective. Studies in the Education of Adults 39 (2), 132–149.
Billet, S. & Pavlova, M. 2005. Learning through working life : Self and the individual’s agentic action. International Journal of Lifelong Education 24 (3), 195–211.
Eteläpelto, A., Vähäsantanen, K., Hökkä, P. & Paloniemi, S. 2013. What is agency? Conseptualilzing professional agency at work. Educational Research Review 10, 45-65.
Eteläpelto, A., Vähäsantanen, K., Hökkä, P. & Paloniemi, S. 2014a. Miten käsitteellistää ammatillista toimijuutta? Aikuiskasvatus 34 (3), 202–214.
Eteläpelto, A., Vähäsantanen, K., Hökkä, P. & Paloniemi, S. 2014b. Identity and agency in professional learning. Teoksessa S. Billet, C. Harteis & H. Gruber (toim.) International Handbook of Research in Professional and Practice-based Learning. Vol. 2. Dortrecht: Springer, 645–672.
Freire, P. 1970. Pedagogy of the oppressed. Translated by Myra Bergman Ramos. New York: Herder and Herder.
Hökkä, P., Paloniemi, S., Vähäsantanen, K., Herranen, S., Manninen, M. & Eteläpelto, A. 2014. Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen: luovia voimavaroja työhön! Jyväskylän yliopisto.
Mezirov, J. 1981. A critical theory of adult learning and education. Adult Education Quarterly 32 (1), 3–24.
Packer, M. J. & Goicoechea, J. 2000. Sociocultural and constructivist theories of learning: Ontology, not just epistemology. Educational Psychologist 35 (4), 227–241.
Vähäsantanen, K. 2015. Professional agency in the stream of change: Understanding educational change and teachers' professional identities. Teaching and Teacher Education 47, 1-12.