Toimijuuden kautta uudistuvaan asiantuntijuuteen, Jääskelä P.
Johdanto
TOIMIJUUDEN KAUTTA UUDISTUVAAN ASIANTUNTIJUUTEEN
- SISÄLTÖKESKEINEN YLIOPISTO-OPETUS EI RIITÄ!
Toimijuus nähdään olennaisena osana asiantuntijuutta erityisesti sellaisissa tehtävissä, joissa edellytetään luovuutta, yhteisöllistä ongelmanratkaisua sekä kykyä tarttua rohkeasti eteen tuleviin kysymyksiin ja oppia uutta (esim. Littleton, Taylor & Eteläpelto 2012; Paloniemi & Collin 2012; Tynjälä 2010). On kuitenkin arvioitu (esim. Trede, Macklin & Bridges 2012), että korkea-asteen koulutus ei kykene tukemaan opiskelijoita heidän toimijuutensa rakantamisessa ja antamaan siten valmiuksia vaativiin asiantuntijatehtäviin keskittymällä pelkästään tietojen, taitojen ja arvojen opettamiseen. Opiskelijat jäävät yksin ammatillisen kehittymisen kysymyksissä, esimerkiksi pohtiessaan, miten he kykenevät hyödyntämään koulutuksessa hankkimaansa teoreettista tietoa erilaisissa yhteisöllisissä ongelmanratkaisutilanteissa erilaisten osallistumisen rakenteiden ja valtasuhteiden vallitessa.
Haaste opettajille ja kouluttajille:
Tavoitteena on, että opiskelijoita voitaisiin jo opintojen aikana tukea heidän kehittymisessään aktiivisiksi ja vahvoiksi toimijoiksi!
Tätä tavoitetta ajatellen ei ole yhdentekevää, millaisille vuorovaikutussuhteille ja työtavoille opetusta rakennetaan. Opetustilanteet voivat toimia opiskelijalle motivaation ja oppimisen ilon sytyttäjinä, yhtä hyvin niiden sammuttajina. Toimijuuden kehittämisen kannalta optimaalinen tilanne olisi silloin, kun opiskelijat kokevat olevansa kiinnostuneita opiskelemastaan sisällöstä, he haluvat asettaa haasteellisia tavoitteita uuden oppimiselle, luottavat omaa suoriutumiseensa, saavat vahvan tunteen omasta osaamisestaan ja haluavat olla aktiivisia - tieteenalan keskustelun ytimessä. He myös kokevat hyötyvänsä vuorovaikutuksesta toisten opiskelijoiden ja opettajan kanssa sekä erilaisista osallistumisen, valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksista, joita kurssilla heille tarjotaan.
Millaisena toimijuuden harjoittelukenttänä sinä näet oman opetuksesi - koulutusohjelmasi - korkeakoulusi?
Lähteet:
- SISÄLTÖKESKEINEN YLIOPISTO-OPETUS EI RIITÄ!
Toimijuus nähdään olennaisena osana asiantuntijuutta erityisesti sellaisissa tehtävissä, joissa edellytetään luovuutta, yhteisöllistä ongelmanratkaisua sekä kykyä tarttua rohkeasti eteen tuleviin kysymyksiin ja oppia uutta (esim. Littleton, Taylor & Eteläpelto 2012; Paloniemi & Collin 2012; Tynjälä 2010). On kuitenkin arvioitu (esim. Trede, Macklin & Bridges 2012), että korkea-asteen koulutus ei kykene tukemaan opiskelijoita heidän toimijuutensa rakantamisessa ja antamaan siten valmiuksia vaativiin asiantuntijatehtäviin keskittymällä pelkästään tietojen, taitojen ja arvojen opettamiseen. Opiskelijat jäävät yksin ammatillisen kehittymisen kysymyksissä, esimerkiksi pohtiessaan, miten he kykenevät hyödyntämään koulutuksessa hankkimaansa teoreettista tietoa erilaisissa yhteisöllisissä ongelmanratkaisutilanteissa erilaisten osallistumisen rakenteiden ja valtasuhteiden vallitessa.
Haaste opettajille ja kouluttajille:
Tavoitteena on, että opiskelijoita voitaisiin jo opintojen aikana tukea heidän kehittymisessään aktiivisiksi ja vahvoiksi toimijoiksi!
Tätä tavoitetta ajatellen ei ole yhdentekevää, millaisille vuorovaikutussuhteille ja työtavoille opetusta rakennetaan. Opetustilanteet voivat toimia opiskelijalle motivaation ja oppimisen ilon sytyttäjinä, yhtä hyvin niiden sammuttajina. Toimijuuden kehittämisen kannalta optimaalinen tilanne olisi silloin, kun opiskelijat kokevat olevansa kiinnostuneita opiskelemastaan sisällöstä, he haluvat asettaa haasteellisia tavoitteita uuden oppimiselle, luottavat omaa suoriutumiseensa, saavat vahvan tunteen omasta osaamisestaan ja haluavat olla aktiivisia - tieteenalan keskustelun ytimessä. He myös kokevat hyötyvänsä vuorovaikutuksesta toisten opiskelijoiden ja opettajan kanssa sekä erilaisista osallistumisen, valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksista, joita kurssilla heille tarjotaan.
Millaisena toimijuuden harjoittelukenttänä sinä näet oman opetuksesi - koulutusohjelmasi - korkeakoulusi?
Lähteet:
Littleton, K., Taylor, S. & Eteläpelto, A. 2012. Special issue introduction: Creativity and creative work in contemporary working contexts. Vocations and Learning 5 (1), 1–4.
Paloniemi, S. & Collin, K. 2012. Discursive power and creativity in inter-professional work. Vocations and learning 5 (1), 23–40.
Trede, F., Macklin, R. & Bridges, D. 2012. Professional identity development: A review of the higher education literature. Studies in Higher Education 37 (3), 365–384.
Tynjälä, P. 2010. Towards a 3-P model of workplace learning: A literature review. Vocation and Learning 6, 11–36.