Toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla yhteisö tarvitsee kaikkea sitä henkistä, tiedollista ja taidollista pääomaa, jota jollakulla tai joillakin yhteisön jäsenillä on hallussaan.

Kaikissa yhteisöissä on omanlaistaan asiantuntijuutta. Sen määrä, olemus ja rakenne vain vaihtelevat. Kukaan ei ole osaamaton. Jokainen jäsen on vähintäänkin oman alueensa asiantuntija. Asiantuntijuus voidaankin ymmärtää monin tavoin. Yhteisöllisyyden kannalta asiantuntijuudeksi voidaan määritellä kaikki se henkisen, tiedollisen ja taidollisen pääoman, joka jollakin yksittäisellä yksilöllä tai ryhmällä on hallussaan ja jota kyseinen yhteisö tarvitsee tai jo käyttää toimiakseen parhaalla mandollisella tavalla.

Useimmiten yhteisön sisällä oleva asiantuntijuus on yhteisön tiedossa ja yleensä ainakin jossakin muodossa ilmaistua tai julkisesti käytettyä. Asiantuntijuus voi kuitenkin olla myös piilotettua, jolloin puhutaan niin sanotusta hiljaisesta tiedosta. Hiljainen tieto voidaan määritellä jonkin yksilön tai ryhmän sisäiseksi ääneen lausumattornaksi asiantuntijuudeksi, jota kyllä saatetaan yhteisesti käyttää ja jonka olemassaolo tietyllä tavalla tiedostetaan mutta jota yksilö tai ryhmä ei edes itse pysty selkeästi määrittelemään tai selittämään. Näitä molempia asiantuntijuuden ilmenemismuotoja pitäisi pystyä jakamaan.

Asiantuntijuuden jakaminen on sekä saamista että antamista. Yhteisöllisyyden osa-alueena se tarkoittaa myös keskittymistä sellaisen asiantuntijuuden jakamiseen ja vastaanottamiseen, joka kullakin hetkellä on tietyn yhteisön kannalta olennaista. Joskus jonkin asiantuntijatiedon levittäminen eteenpäin on olennaisempaa kuin toisen, jonka vuoro saattaa tulla myöhemmin. Kaikkea ei tarvitse jakaa ja toteuttaa samanaikaisesti.