Jeesus oli opetuslasten kanssa.

Hänelle tuotiin viesti: "Ystäväsi Lasarus on sairas. Tule pian!"

Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi. Tämä tuo julki Jumalan Pojan kirkkauden."

Kolmantena päivänä Jeesus lähti Betaniaan, Lasaruksen kotiin.

Opetuslapset estelivät, sillä ihmiset olivat kohdelleet Jeesusta huonosti siellä päin.

Jeesus sanoi: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet."

Opetuslapset ilahtuivat: "Herra, jos hän nukkuu, hän paranee."

"Ei. Lasarus on kuollut. Tämä tapahtuu, että te uskoisitte." sanoi Jeesus.

Opetuslapset ihmettelivät.

Jeesuksen lähestyessä Betaniaa, Martta ja Maria, Lasaruksen sisaret tulivat Jeesusta vastaan.

"Voi Jeesus! Jos olisit ollut täällä, veljemme ei olisi kuollut."

Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä.
Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään,
joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" 

"Uskon, Herra", Martta vastasi.

Martta ja Maria veivät Jeesuksen Lasaruksen haudalle.

Mukana seurasi paljon ihmisiä.

He itkivät.

Jeesus näki ihmisten surun ja hänkin itki.

Hauta oli luola, jonka suulla oli kivi.

"Ottakaa kivi pois", käski Jeesus,
mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää."

Jeesus vastasi: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?"

Kivi otettiin pois.

Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua.
Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina,
mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden,
jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut."

Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä:
"Lasarus, tule ulos!"



Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä.

Jeesus sanoi: "Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä."

Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet,
mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

Joh. 11:1–45