Mikael Vähäsarja

Lauantai - maanantai

Reissun alkuun viikonlopun verran aikaa tutustua ympäristöön, tavoitteeksi asetettu Lissabonin ja Atlantin näkeminen ja kokeminen. Isännöitsijäni Eugenia, joka myös Ivalon koululla pyörähtänyt vuonna 2011, toimii turistille oppaana.

Lissabonin lauantaissa kuskinamme on muuan Joao, joka osoittautuu sekä loistavaksi Lissabonin esittelijäksi, että hyväksi tarinan iskijäksi. Pienenä yllätyksenä puhuu hän sujuvaa ruotsia, joten joudun itsekin kaivamaan kyseistä taitoa pään perukoilta kun on hetken aikaa ollut käyttämättömänä...
Pääseepä sitä sunnuntaina surffaamaan myös Atlannin aalloilla. 

Maanantaina itse työvarjostamisen pariin. Koulun tiloihin tutustumista, ja kahden liikunnan tuplatunnin varjostamiset. Kuntotestit sekä kiipeilytunti. 
Kuntotestejä tekevät neljästi vuodessa. Onneksi meillä Movet vain kerran vitosella ja kasilla, jääpi aikaa enemmän muuhun liikkumiseen.

Kiipeilytunnin pitäjä osoittaa loistavaa luovuutta, kun ulkona sataa vettä eikä kiipeilyseinälle pääse. Köydellä laskeutumisen harjoittelua koulun rappukäytävässä. Täytyy mainita, että Rio Maiorin koulussa on upeat liikuntatilat käytössä halleineen ja boulderseinineen.

Tiistai

Maanantai-iltana jäi kuin jäikin hieman vapaa-aikaa valoisalla, joten hurautin surffille Penicheen. Täydellisiä noin puolitoista metrisiä rullaavia aaltoja ja punertava auringonlasku.
Täällä päin kouluilla on Suomen laskettelupäiviä vastaava rantapäivä kerran vuodessa, jolloin oppilaat pääsevät surffaamaan ja pelaamaan rantapelejä. Maassa maan tavalla.

Tiistaina varjostelin käsipallo-, voimistelu- ja rugbytunteja. Oikein energinen ja iloinen meininki. Ihmiset ja oppilaat ovat täällä päin äänekkäämpiä ja puheliaampia kuin kotohärmässä. Siinä on koulun näkökulmasta sekä hyvät että huonot puolensa... Liikuntatunnit ovat sinäänsä hyvin samankaltaisia kuin mitä me Suomessa pidämme.

Iltapäivällä tutustuminen training centreen ja paikalliseen suolan tuottamoon. Harjoituskeskuksessa asuu portugalilaisia urheilijoita, jotka yhdistävät koulun ja täyspainoisen urheilun. He saavat keskuksessa täyshoidon pyykkäyksineen, hierontoineen ja aterioineen, jotta voivat keskittyä vain heille oleelliseen eli harjoitteluun. Pro meininki, siis.

Suolan tuottamo on harvinainen paikka maailmassa. Maan syvyyksistä nousee erittäin suolaista vettä, joka haihdutetaan tasanteilla ilmaan jolloin suolakiteet jäävät pinnalle kerättäväksi kasoiksi. Paikallinen kuuluisuus.

Keskiviikko - torstai

Keskiviikkona jatkui liikuntatuntien seuranta tiukalla aikataulutuksella. Lajeina rugbya, lentopalloa sekä hauskana yllätyksenä eräänlaista pesäpallon sovellusta. Näin suomalaisena ja Oulun Lipon kesäpesiskoulukasvattina teki mieli antaa muutama vinkki säännöistä ja taktiikoista, mutta maltoin mieleni.
Itse asiassa paikallisen pesiksen säännöt oli ihan virkistävä sovellus perinteiseen suomipesikseen, miksipä ei kokeiltaisi näitä myös meidän koulussa. Sain kunnian osallistua itsekin peliin.

Söimme lounaan koulun kanttiinissa, joka ammotti lounasaikaan melkein tyhjänä. Täkäläiset ruukaavat mennä koteihin tai ulos syömään lounaalla, niin opettajat kuin oppilaatkin. Etenkin opettajia houkuttaa ulkona syöminen, koska koululounaan hinnalla saa lounasmenun keskiverto tasoisista ravintoloista. 

Torstaina mukavana erikoisuutena nostettakoon liikuntatunti, jossa kolmasosa tunnista oli skeittausta, rullaluistelua ja surffauksen kuivatreeniä koulun salissa. Kuvassa näkyy tätä välineistöä. Erinomaista tasapainotreeniä. Itse pääsin taas illalla surffaamaan Penicheen, jossa aallot löivät rantaan isoimpina koko viikon aikana. Kyllä siinä suomipojalla puntti tutisi, kun kolmemetrisiä aaltoja vyöryi alta kohti rantaa.

Perjantai

Perjantaina aamulla oli vielä arvoitus onko koulu auki, koska kyseessä oli kansallinen lakkopäivä koulujen työntekijöillä. Meidän koulu pidettiin kuitenkin auki joten pääsin vielä seuraamaan tunteja aiheena uinti. Kovin ahkerasti polskivat, mutta saunaan ei täällä päin pääse treenin lopuksi...harmi. 
Täällä kutakin lajia on koululiikunnassa kuusi viikkoa kerrallaan, joten lajeihin syvennytään huolellisesti. Kuusi viikkoa on toki pitkä aika oppilaalle, jos hän ei pidä kyseisestä lajista.

Opettajat järjestivät minun lähtöni kunniaksi yhteislounaan paikallisessa ravintolassa, se lämmitti mieltä. Portugalilaiset vaikuttavat kaiken kaikkiaan todella mukavilta ja ystävällisiltä ihmisiltä. 

Job shadowing -viikko oli yhteen summaten tosi antoisa. Oli mielenkiintoista nähdä pieniä kulttuurieroja, joita maiden välillä on koulussa ja koululiikunnassa. Erityisen antoisaa oli keskustella aiheesta paikallisten opettajien ja oppilaiden kanssa. Sain myös alulle portugalin kielen opintoni, tästä on hyvä jatkaa. Nyt vielä viimeisen kerran Atlantin rannalle ennen paluuta kotiin.

Mikael