Freitag/Perjantai 9.11.2007

Katri Ojala

Lauantai 10. marraskuuta Katri Ojala

Aamulla heräsin seitsemältä ja kävin privaattisuihkussani pesemässä edellisen illan tunkkaisen tupakanhajun pois itsestäni. Kouluun menimme Sarin houstin, Phillipin kyydillä. Kadut ovat pelottavan kapeita! Kesti aika kauan ennen kuin workshopit alkoivat. Minun työpajani tutustui Frankfurtin historiaan. Kävimme herr Königin (mister King) kanssa tutustumassa Römerbergiin, Kaiserdomiin ja Paulskircheen. Ikävä kyllä satoi ja oli erittäin tuulista. Sitten tulimme koululle tekemään posteria ja power pointtia. Tein posteria Julian. Edwinan ja Biancan kanssa. Meillä oli hyvin aikaa tehdä se valmiiksi, koska ruoka oli kaksi tuntia myöhässä. Tosin Saksassa ei normaalisti ole kouluruokaa ollenkaan, vaan koululaiset pääsevät niin aikaisin kotiin, että he syövät päiväruuan kotona. Koulun jälkeen menimme kaupungille shoppailemaan. Julia piti huolta ettemme eksyneet ja kertoi mihin kauppoihin kannatti mennä. Totesimme, että Saksassa on hieman halvempaa kuin Suomessa. Kävin aikaisin nukkumaan.

Sunnuntai 11. marraskuuta Katri Ojala

Heräsin virkeänä ja menimme yhdeksäksi kouluun. Meillä oli Leckerbischen eli maistelimme eri maiden perinneruokia ja herkkuja. Tuli ahmittua aika paljon, koska totta kai yritin maistaa kaikkea, mikä ei näyttänyt tai haissut liian epäilyttävälle. Englantilaiset juustot ja saksalaiset makkarat olivat suosikkejani. Sitten työpajat pyörivät muutaman tunnin. Teimme mister Kingin kanssa toisen katsauksen sateisen Frankfurtin historiaan. Totesimme, että kaupungit kehittyvät usein joen varrelle, kirkon ja torin ympärille. Huomasimme myös, että aina ollessamme sisällä, aurinko paistoi ja ulkona ollessamme, satoi vettä. Työpajojen jälkeen oli hieman urheilua. Pelasimme saksalaisten perinnepelejä: jonkinlaista polttopalloa ja köyhän miehen pesäpalloa. Koulun jälkeen menin Sarille, koska Julia oli teatteriharjoituksissa. Meidän oli tarkoitus lähteä kävelylle, mutta lähdimmekin luistelemaan. Luisteluhallissa soi musiikki ja siellä oli myös hieno ulkorata. Sen jälkeen menin kotiin ja nukkumaan

Maanantai 12. marraskuuta Katri Ojala

Menimme koululle yhdeksäksi Julian kanssa. Tänään oli vuorossa Klick-Klick -projekti. Meidän ryhmässämme oli minä, Sari, Elina, Anna, Phillip, Ruth, Julia ja lisäseurana Boris ja Carlos, joiden ilmeisesti olisi pitänyt olla tunneilla silloin. Tehtävänämme oli etsiä Frankfurtista asioita, jotka muistuttavat Suomesta. Niitä löytyikin yllättävän paljon. Löysimme ainakin Nokian ja Marimekon liikkeet, joulupukin, paljon suomalaisia levyjä ja joitain kirjoja ja sauvakävelykepit. Etsiminen oli hauskaa ja poikkesimme ratsastamassa kuuluisilla härkä- ja karhupatsailla. Koululla kokosimme koko Suomi-porukan löydöt power pointiksi. Iltapäivällä oli viimein mahdollisuus etsiä tuliaisia, joten kaupungille mars. Illalla päädyimme vielä eräälle Erikille syömään ja viettämään aikaa. Erikin talossa vapaana pomppiva pupu hurmasi minut täysin. Sari ja Phillip saattoivat minut kotiin kahdentoista maissa.

Tiistai 13. marraskuuta Katri Ojala

Aamulla herätessä ei vielä tuntunut ollenkaan haikealla, vaikka tämä olikin viimeinen kokonainen päivä Saksassa. Koululla ensimmäiseksi viimeistelimme työpajojemme esittelyt. Viimeistely venähti hieman ja aloitimme esittelyt myöhässä aikataulusta. Pelkäsin jo, että meidän esityksestämme tulisi täysi floppi, kun moni muu ryhmä ennen meitä onnistui hyvin hauskasti esittelemään vakavankin aiheen ja me olimme varautuneet vain tylsästi selittämään kaiken oppimamme. Tilanteen pelasti kuitenkin ryhmämme puolalainen, jonka nimeä en todellakaan osaa kirjoittaa. Hänen oli alun perin tarkoitus vain esitellä aiheemme, mutta hän heittikin hauskoja välikommentteja koko esityksen läpi ja siitä tuli hulvaton. Söimme koululla ja sitten lähdimme koko porukalla Römeriin, eli kaupungintalolle, jossa meille oli kaupunginjohtajan vastaanotto. Hän puhui pitkään ja hartaasti ja kuoro lauloi kauniisti. Kävimme välillä kotona ja illalla tulimme takaisin koululle, jossa oli pieni iltapala ja sitten koulun bändi esiintyi. He soittivat yllättävän hyvin ja hyviä kappaleita. Vähän ennen kymmentä lähdimme diskoon, joka oli varattu vain Comenius-porukalle. Olimme siellä turhan ajoissa, joten jouduimme hetken värjöttelemään sateessa ulkopuolella. Disko oli hieno, mutta siellä soitettiin aivan hirveää musiikkia. Erik, joka toimi välillä DJ:nä, selitti asian sillä, että kaikki hyvät kappaleet olivat tuhoutuneet toiselta koneelta vesivahingon takia. Housteillamme oli seuraavana päivänä koulua, joten he tahtoivat lähteä aikaisin pois. Eipä se oikeastaan haitannut, koska meidän piti olla seuraavana aamuna kuudelta valmiina lähtemään.

Keskiviikko 14. marraskuuta Katri Ojala

Saavuin siis diskosta kotiin vasta keskiviikon puolella ja pakkasin tavarani ennen kuin kävin muutamaksi tunniksi nukkumaan. Viimeisenä päivänä kaikki mikä voi mennä pieleen, meni pieleen. Minun isäntäperheeni äidin oli tarkoitus viedä minut, Sari, Elina ja Anna opettajien luokse hotellille. Lähdimme Julian äidin kanssa vähän ennen kuutta liikkelle,kun olin saanut hyvästeltyä perheeni, ja haimme Sarin. Sitten Julian äiti sai soiton, että Elina on nukkunut pommiin ja saattaa myöhästyä hieman. No, kun olimme saaneet Elinan turvallisesti kyytiin, lähdimme kohti hotellia. Jossain vaiheessa kysyin Julian äidiltä, että mistä haemme Annan. Hän oli aivan äimän käkenä, ei ollut koskaan kuullutkaan kenestäkään Annasta. Selvisi, ettei hänelle oltu kerrottu, että Anna tulee kyydissä, eikä hän tiennyt, missä Anna asui. Soitimme Annalle ja sovimme, että hän tulee hotellille taksilla. Hotellilla törmäsimme Tiinaan ja Annankin tuli aika nopeasti. Sitten aloimme odottaa Lassea. Sovittu aika, jolloin piti tavata hotellin aulassa, oli 6.30. Aika kului ja vihdoin, kellon ollessa hieman vaille seitsemän, Tiina päätti soittaa Lasselle. Selvisi, että Lassekin oli nukkunut pommiin. Emme enää ehtisi julkisilla kulkuneuvoilla lentokentälle. Päätimme ottaa taksin. Lentokentällä pääsimme turvatarkastuksista suuremmitta ongelmitta ja meillä oli jopa hieman aikaa tehdä viimeisiä ostoksia. Epäonneksemme minä, Sari ja Anna eksyimme väärälle puolelle ja jouduimme uudelleen turvatarkastusjonoon, kun meillä oli enää 15 minuuttia aikaa lennon lähtöön. Ehdimme kuitenkin, mutta sillä matkalla Anna ehti kahdesti hukata lentolippunsa. Se löytyi onneksi aina. Lennolla takaisin Suomeen sain ikkunapaikan, joten käytin matkan maisemien seuraamiseen ja torkahteluun. Suomen lentokentällä selvisimme vaivatta oikeaan bussiin ja pääsimme turvallisesti kotiin.