Ennen kahdeksaa aamulla bussi tuli jo hakemaan kaikki koululta ja suuntasi kohti Kuopiota. Ensimmäiseksi pysähdyimme kolmeksi tunniksi Ingmanedun kulttuurialan ammattiopistoon Toivalaan. Siellä jakauduimme kahteen ryhmään, joista toinen sai ensin kuulla kun kaksi opiskelijaa (toinen taidealalta ja toinen puualalta) kertoivat opiskelustaan ja siitä minkälaisia valmiuksia he koulusta saavat työelämään, ja laitoksen opo Niina Kapanen kertoi siitä mitä kaikkia linjoja heillä on tarjolla. Samanaikaisesti toinen ryhmä oli itse tekemässä tekstiilitaidetta. Lopulta vaihdettiin ryhmät. Ingmanedussa voi opiskella mm. puumuotoilua, vaatesuunnittelua ja valmistusta, tai ihan taidettakin - oli hienoa kokeilla käytännössä miten kangasväreillä voidaan tehdä hieno kassi. Jokainen suunnitteli ja toteutti oman designkuvion, ja käveli ulos lopulta valmiin kassinsa kanssa.

Ruokailimme myös opistolla ennen kuin jatkoimme Kuopion Ortodoksiseen Kirkkomuseoon Riisaan. Siellä jaettiin taas kaksi ryhmää, joista toinen tutustui oppaan johdolla museon kokoelmiin (upeat ikonit jalokiviriisoineen, valtavan hienot kirkkotekstiilit sekä ortodoksisuuteen kuuluvat hienot kirjaillut käspaikkaliinat ikonien ympärillä), ja toinen teki itse itäisen perinteen Maatuska-nuken tekstiileistä. Lopulta taas vaihdettiin ryhmät.
kuva Juha Hieta
Museossa opimme valtavasti ortodoksisesta perinteestä, ikonien merkityksestä ja koristelusta, tekstiileistä ja kuvien käytöstä.
kuva Juha Hieta


Karjalaiseen itäiseen käsityöperinteeseen kuuluu punakirjonta, jota näimme museossa upeita esimerkkejä. Samoin itäiseen perinteeseen kiinteästi kuuluvat maatuska-nuket olivat inspiraationa tekstiilitaiteelle, jota opiskelijat saivat itse luoda ortodoksisen museon työpajassa. maatuskanuken periaate on, että aina isomman nuken sisältä paljastuu yhä pienempi nukke..


kuva sara Niini
kuva Juha Hieta
Maatuskanukkeja valmistamassa erilaisista tekstiileistä - kukinoman taiteellisen makunsa mukaan.

Matka jatkui vielä Kuopion korttelimuseoon, missä kaikkien piti perehtyä kuopiolaisten ihmisten elämään kaksisataa vuotta sitten - nimenomaan siihen miten puu ja sen käyttö näkyi kaikessa, ja mitkä elinkeinot näillä käsityöläisihmisillä olikaan. Siihen aikaan jopa varakkaan porvarinkin koti oli kokonaan puusta tehty.

Puhumattakaan varsinaisten kaupunkilaiskäsityöläisten pienistä yhdistetyistä koti-verstaista. Esimerkiksi tutustuimme kutojan, suutarin ja räätälin kotiin, verstaaseen ja työhön.

Monessa tapauksessa koko perhe asui yhdessä pienessä hellahuoneessa. Suutarin kaikki lestitkin olivat puisia.

Mutta esimerkiksi kutojan asunto-verstas antoi kuvan, että tämä tuli mainiosti toimeen omalla työllään.

Lopuksi aika pitkän ja väsyttävän päivän päätteeksi kaikilla oli tunnin ajan mahdollisuus tutustua Kuopion torin ympäristöön ja tehdä ostoksia siellä, ja takaisin Iisalmessa olimme seitsemän jälkeen illalla.