VÄRIEN MERKITYS
sininen ja valkoinen = laatu ja kotimaisuus
Suomessa erityistä symboliikkaa on sinisellä ja valkoisella, lipun väreillä. Suomalaisille sinivalkoinen on usein - ainakin mielikuvissa - laadun ja kotimaisuuden tae.
musta = suru, virallisuus
Musta esiintyy nykykirjoitusasussaan jo Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 (latinalainen vastine niger, ater). Lisäksi teoksessa mainitaan myös mustan woipa / tumman carwainen (latinalainen vastine pullus).
Nykyään musta on suruväri ja hautajaisväri, mutta myös virallinen väri (miesten puvut jne.).
harmaa
Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 tunnetaan harma ja myös sinisenharma.
valkoinen = puhtaus
Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirja Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 tarjoaa valkoisiksi sävyiksi mm. walkia kiiltävä (lat. candidus) ja nijn walkia kuin riesca (lacteus).
Nykyään valkoinen on puhtauden väri, yleinen hää- ja kasteväri. Valkoinen morsian ei tosin ollut kovin tuttu näky Suomessa vielä 1800-luvun lopulla. Valkoiset hääpuvut ovat tosin yleistyneet Suomessa vasta 1900-luvun alkupuolella. Siihen saakka morsian pukeutui yleensä vain parhaimpiinsa. Myös ripille pääsijät peittyvät nykyään albaan, mutta vielä puoli vuosisataa sitten yleinen kirkollinen juhlaväri oli musta - vakava seremoniaväri.
punainen = iloinen, voimakas, työväen aate
Punainen esiintyy nykykirjoitusasussaan jo Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 (latinalainen vastine ruber). Latinan rubicundus kääntyy samassa teoksessa muotoon aiwan punainen.
Punaisella ei sellaisenaan ole suurta merkitystä tapakulttuurina, mutta - luterilaisena perintönäkö? - monet suhtautuvat punaiseen varoen. Mm. punainen morsiuspuku voi olla käsittämätön ilmestys jollekin. Punaista pidetään myös iloisena ja voimakkaana värinä, joten siihen pukeutuminen esim. hautajaisissa voi olla epäsopivaa - toisin kuin mm. siniseen pukeutuminen.
Punainen liitetään myös vahvasti työväen aatteeseen ja etenkin vanhemmalle sukupolvelle punainen symbolisoituu voimakkaasti entiseen Neuvostoliittoon, sosialismiin ja kommunismiin.
sininen
Sininen esiintyy nykykirjoitusasussaan jo Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678.
vihreä
Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirja Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 tarjoaa vihreiksi sävyiksi mm. wiherjäinen ja ruohoncarwainen (viridis).
keltainen
Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 tunnetaan keldainen.
violetti, purppura
Violetti oli suomenkielessä pitkään vieras sana. Vielä 1900-luvun puolenvälin jälkeenkin - ja joskus edelleenkin - sinipunainen on tutumpi kuin violetti. Esimerkiksi Elsa Beskown satukirja Tant Grön, Tant Brun och Tant Gredelin on käännetty suomeksi nimellä Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Täti Sinipunainen (suomentaja Eila Kivikk'aho, 1921) ja samalla nimellä kirja tullaan varmaan tuntemaankin. Mutta esim. 1980-luvulla valmistettuihin opetusdiasarjoihin nimi on jo suomennettu uudelleen: Tädit Vihreä, Ruskea ja Violetti. Kansankielessä violettia on kutsuttu gretliiniksi, kretliiniksi, kretuliiniksi... mikä puolestaan on nykysuomalaisille melko tuntematon. Pentti Lempiäisen mukaan sana on laina ruotsinkielestä (vrt. Tant Gredelin), minne se on tullut ranskan kielen pellavanharmaata tarkoittavista sanoista gris de lin.
Purppura on sen sijaan kääntynyt suomenkieleen jo aiemminkin - johtuen sen yhteyksistä Raamattuun. Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 tunnetaan purpuran carwainen (latinan vastine purpureus). Suomessa puhutaan myös purppuranpunaisesta, joten luultavimmin purppura on kauemmin merkinnyt punaista väriä kuin mitään sinipunaiseen viittaavaa.
oranssi
Oranssi on ollut pitkään suomalaisille aika vieras väri - väri on toki ollut olemassa, mutta oranssi on sanana melko uusi. Oranssi ei ollut vielä 1900-luvun alkupuolella ns. kansankielen sana. Vielä esim. 1973 englanti-suomi suursanakirjassa väri orange oli käännetty appelsiininkeltaiseksi. Cannelinin sanakirjoissa vuosilta 1908 ja 1912 puolestaan oranssi merkitsee vain appelsiinia. Viljasen Värien sommittelu -kirjassa vuodelta 1911 puhutaan punakeltaisesta ja keltapunaisesta: Vieraskielisellä nimityksellä nimitetään kumpaakin oranssiksi ), koska ne ovat tunnetun hedelmän (=appelsinin) kuoren värinä. ) Jotkut väritieteilijät eivät tätä nimitystä keltapunaiselle lainkaan hyväksy, vaan nimittävät sitä sarlakaksi (= Scharlach).
ruskea
Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 tunnetaan ruskia, punaisen bruuni ja mustanbruuni.
Suomessa erityistä symboliikkaa on sinisellä ja valkoisella, lipun väreillä. Suomalaisille sinivalkoinen on usein - ainakin mielikuvissa - laadun ja kotimaisuuden tae.
musta = suru, virallisuus
Musta esiintyy nykykirjoitusasussaan jo Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 (latinalainen vastine niger, ater). Lisäksi teoksessa mainitaan myös mustan woipa / tumman carwainen (latinalainen vastine pullus).
Nykyään musta on suruväri ja hautajaisväri, mutta myös virallinen väri (miesten puvut jne.).
harmaa
Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 tunnetaan harma ja myös sinisenharma.
valkoinen = puhtaus
Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirja Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 tarjoaa valkoisiksi sävyiksi mm. walkia kiiltävä (lat. candidus) ja nijn walkia kuin riesca (lacteus).
Nykyään valkoinen on puhtauden väri, yleinen hää- ja kasteväri. Valkoinen morsian ei tosin ollut kovin tuttu näky Suomessa vielä 1800-luvun lopulla. Valkoiset hääpuvut ovat tosin yleistyneet Suomessa vasta 1900-luvun alkupuolella. Siihen saakka morsian pukeutui yleensä vain parhaimpiinsa. Myös ripille pääsijät peittyvät nykyään albaan, mutta vielä puoli vuosisataa sitten yleinen kirkollinen juhlaväri oli musta - vakava seremoniaväri.
punainen = iloinen, voimakas, työväen aate
Punainen esiintyy nykykirjoitusasussaan jo Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 (latinalainen vastine ruber). Latinan rubicundus kääntyy samassa teoksessa muotoon aiwan punainen.
Punaisella ei sellaisenaan ole suurta merkitystä tapakulttuurina, mutta - luterilaisena perintönäkö? - monet suhtautuvat punaiseen varoen. Mm. punainen morsiuspuku voi olla käsittämätön ilmestys jollekin. Punaista pidetään myös iloisena ja voimakkaana värinä, joten siihen pukeutuminen esim. hautajaisissa voi olla epäsopivaa - toisin kuin mm. siniseen pukeutuminen.
Punainen liitetään myös vahvasti työväen aatteeseen ja etenkin vanhemmalle sukupolvelle punainen symbolisoituu voimakkaasti entiseen Neuvostoliittoon, sosialismiin ja kommunismiin.
sininen
Sininen esiintyy nykykirjoitusasussaan jo Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678.
vihreä
Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirja Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 tarjoaa vihreiksi sävyiksi mm. wiherjäinen ja ruohoncarwainen (viridis).
keltainen
Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 tunnetaan keldainen.
violetti, purppura
Violetti oli suomenkielessä pitkään vieras sana. Vielä 1900-luvun puolenvälin jälkeenkin - ja joskus edelleenkin - sinipunainen on tutumpi kuin violetti. Esimerkiksi Elsa Beskown satukirja Tant Grön, Tant Brun och Tant Gredelin on käännetty suomeksi nimellä Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Täti Sinipunainen (suomentaja Eila Kivikk'aho, 1921) ja samalla nimellä kirja tullaan varmaan tuntemaankin. Mutta esim. 1980-luvulla valmistettuihin opetusdiasarjoihin nimi on jo suomennettu uudelleen: Tädit Vihreä, Ruskea ja Violetti. Kansankielessä violettia on kutsuttu gretliiniksi, kretliiniksi, kretuliiniksi... mikä puolestaan on nykysuomalaisille melko tuntematon. Pentti Lempiäisen mukaan sana on laina ruotsinkielestä (vrt. Tant Gredelin), minne se on tullut ranskan kielen pellavanharmaata tarkoittavista sanoista gris de lin.
Purppura on sen sijaan kääntynyt suomenkieleen jo aiemminkin - johtuen sen yhteyksistä Raamattuun. Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 tunnetaan purpuran carwainen (latinan vastine purpureus). Suomessa puhutaan myös purppuranpunaisesta, joten luultavimmin purppura on kauemmin merkinnyt punaista väriä kuin mitään sinipunaiseen viittaavaa.
oranssi
Oranssi on ollut pitkään suomalaisille aika vieras väri - väri on toki ollut olemassa, mutta oranssi on sanana melko uusi. Oranssi ei ollut vielä 1900-luvun alkupuolella ns. kansankielen sana. Vielä esim. 1973 englanti-suomi suursanakirjassa väri orange oli käännetty appelsiininkeltaiseksi. Cannelinin sanakirjoissa vuosilta 1908 ja 1912 puolestaan oranssi merkitsee vain appelsiinia. Viljasen Värien sommittelu -kirjassa vuodelta 1911 puhutaan punakeltaisesta ja keltapunaisesta: Vieraskielisellä nimityksellä nimitetään kumpaakin oranssiksi ), koska ne ovat tunnetun hedelmän (=appelsinin) kuoren värinä. ) Jotkut väritieteilijät eivät tätä nimitystä keltapunaiselle lainkaan hyväksy, vaan nimittävät sitä sarlakaksi (= Scharlach).
ruskea
Henrik Florinuksen latinalais-ruotsalais-suomalainen sanakirjassa Nomenclatura Rerum brevissima Latino-Sveco-Finnonica v. 1678 tunnetaan ruskia, punaisen bruuni ja mustanbruuni.