6.3 Metsävyöhykkeet
Suomi kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen eli taigaan. Taiga on kasvillisuusvyöhyke, joka ulottuu yhtenäisesti koko pohjoisen pallonpuoliskon halki. Vyöhyke etenee Euraasian alueella Fennoskandiasta edelleen itäiseen Siperiaan ja ulottuu Pohjois-Amerikassa Alaskasta Labradorin niemimaalle.
Suomi on ainoa valtio, joka kuuluu lähes kokonaan havumetsävyöhykkeeseen.
Maamme lounaisimmat alueet ja osa etelärannikosta kuuluvat lehtimetsävyöhykkeeseen, jossa esiintyy keskieurooppalaisten lehtimetsien piirteitä. Tätä havumetsän ja lehtimetsän vaihettumisaluetta sanotaan myös tammivyöhykkeeksi.
Lapin tunturialueilla on niukkaa kasvillisuutta. Puustoa tällä tunturikoivuvyöhykkeellä muodostavat matala tunturikoivu, pensaikkoa paju ja vaivaiskoivu. Tunturikoivu on metsänrajapuu, sillä tunturikoivikon yläpuolella kasvaa varvikkoa ja vain yksittäisiä puita.
Puurajan yläpuolella on karu paljakka-alue, jossa ei kasva puita ollenkaan.
| Piirre | Mäntymetsä | Kuusimetsä | Lehto esimerkkinä lehtimetsästä |
|---|---|---|---|
| Ekosysteemi | kuiva kangasmetsä | tuore kangasmetsä | lehto |
| Maalaji | hiekka, sora | moreeni | multa |
| Veden saatavuus | huono | hyvä | hyvä |
| Valon määrä kenttäkerroksessa | suuri | pieni | keväällä suuri, kesällä pieni |
| Pääpuulajit | mänty | kuusi | lehtipuut |
| Aluskasvillisuus | jäkäliä, sammalia, puolukka | varpuja, mm. mustikka | pensaita, heiniä, vuokkoja jne. |
| Eläimistö | melko niukka | kuusimetsän lajistoa | runsas |
| Levinneisyys | koko Suomi, mm. harju- ja kallioalueet | koko Suomi | Etelä-Suomi |