Suomi kuuluu vanhaan Pohjois- ja Itä-Euroopan peruskallioalueeseen, joka on Euraasian mantereen vanhinta aluetta.

Suurin osa maamme kallioperästä arvioidaan muodostuneen 3 000 – 1 400 miljoonaa vuotta sitten. Tämä kovista kivilajeista syntynyt kallioperä on nähtävissä vain Fennoskandiassa. Muualla sitä peittävät nuoremmat kivilajit.

Tämä Baltian kilpialue ulottuu Atlantilta Vienanmerelle ja kilven luoteisraja on nähtävissä Saanatunturin rinteessä. Kallioperän nykyisestä tasaisuudesta ja rauhallisuudesta huolimatta siinä on merkkejä rajummista tapahtumista.

Eräät kivilajit ovat syntyneet sulan kiviaineksen eli magman jähmettyessä. Toiset kivilajit, kuten gneissi ja kiilleliuske, ovat saaneet alkunsa kovassa paineessa ja puserruksessa vuorten muodostumisen yhteydessä. Kun pystytään määrittämään esimerkiksi gneissin ikä, voidaan päätellä milloin vuoret ovat syntyneet.

Noin 1 900 miljoonaa vuotta sitten Suomi oli liikkuvien laattojen alueella ja maahamme syntyi kallioperän poimutusten seurauksena kaksi suurta vuoristoa: Karelidit ja Svekofennidit. Ne vastasivat korkeudeltaan vähintäänkin nykyistä Skandien vuoristoa.

Karelidit kulkivat maan kaakkoisosasta Lappiin. Svekofennidit olivat Etelä-Suomen vuoristo. Monet Suomen mäet, vaarat ja tunturit ovat muistoja näistä vuoristoista. Tällaisia ovat esimerkiksi jääkausien kovaa kestäneet Keski-Suomen Puijo ja Tiirismaa sekä pohjoisempana sijaitsevat Vuokatti ja Pyhätunturi. Ks. video Pyhätunturista.


Baltian kilpi kuuluu suurempaan Euraasian laattaan. Se liikkuu muiden laattojen tavoin sulan kiviaineksen päällä parin senttimetrin vuosivauhtia. Suomenkin kallioperä oli noin 500 miljoonaa vuotta sitten Australian kanssa samoilla leveysasteilla. Päiväntasaajalla "Suomi" on ollut kolmeen otteeseen, viimeksi noin 400 miljoonaa vuotta sitten.

Lisätietoa: geologia.fi