Vanhat ja uudetkin kartat ovat hyviä lähteitä yritettäessä selvittää vanhojen kylien ja asuinpaikkojen sijainteja. Sukututkimuksen kannalta mielenkiintoisia ovat esimerkiksi

• Suomen yleiskartta 1866-1873 (D2, D3, E2, E3),
• Kalmbergin kartasto (lehtijakokartta, Härmä & Kauhava),
• Pitäjänkartasto ja muut 
• Maanmittaushallituksen historiallisen kartta-arkiston kartat,
• Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat,
• Heikki Rantatuvan Historialliset kartat -portaali, sekä
• Maanmittauslaitoksen uudistusarkisto, joka sisältää yli 726 000 maanmittausasiakirjaa, esimerkiksi maakirjakarttoja, alkaen 1600-luvulta. Maakirjakartoissa yksityiskohtaisia havainnekuvia talojen ja kylien viljelysten sijainneista. Uudistusarkiston asiakirjoista vain osa on digitoitu verkkoon, eteläisen ja lounaisen Suomen osalta kattavimmin. Nähtävästi kaikki digitoimattomatkin asiakirjat on kuitenkin luetteloitu Vakka-arkistotietokantaan, jota voi selata myös Finna-hakupalvelussa. Jo digitoiduille asiakirjoille on Digitaaliarkistossa oma hakemistonsa. Hakemistoon pääsee myös Digihakemisto-palvelun kautta. Kansallisarkiston ja maakunta-arkistojen tutkijasaleissa voi maksua vastaan tilata digitaalisia kopioita vielä digitoimattomista asiakirjoista. Kansallisarkisto tiedottaa sivullaan digitointihankkeiden etenemisestä. Arkistojen portti -palvelussa on yksityiskohtaisempi selvitys Uudistusarkiston sisällöstä.

Luovutetun Karjalan karttoja on Itä-Karjalan kartastossa ja Karjalan kartat -palvelussa.

Valtakunnan ja Pohjanmaan laajuisen maantieteellisen käsityksen tasoa ja kehitystä eri aikoina voi tarkastella vaikkapa

• Olaus Magnusin Carta Marinasta (v. 1539), 
• Anders Bureuksen kartasta (v. 1611) ja 
• Kreivi von Rosenin kartasta (v. 1747).

Ajantasaista karttaa voi tarkastella vaikkapa Maanmittauslaitoksen Kansalaisen karttapaikassa. Google Maps -palvelun katunäkymässä pääsee katselemaan monia paikkoja ruohonjuuritasolta ympäri maailman.