=KOEPALAUTUS 2026=

Mallivastauksia

1.

Miten akuutit stressitekijät poikkeavat kroonisista stressitekijöistä?
2 / 2 p.alust.

Stressitekijöitä on erilaisia ja niiden vaikutus on erilaista. Akuutit stressitekijät ovat lyhytkestoisia, ja niitä voi olla esimerkiksi juhlien järjestäminen tai koeviikko. Krooniset stressitekijät kestävät pidemmän aikaa, eikä tarkkaa kestoa voi määritellä. Tällaisia kroonisia stressitekijöitä voi olla esimerkiksi työpaikan menetyksen pelko tai, kun lapsi stressaa vanhempien mahdollisesta erosta. Akuuttien ja kroonisten stressitekijöiden vaikutus ihmiseen on erilainen. Akuuteista stressitekijöistä harvemmin seuraa pitkäaikaisia ongelmia, kun taas krooniset stressitekijät voivat aiheuttaa ihmiselle erilaisia oireita. Pitkään kestänyt stressi voi aiheuttaa fyysisiä oireita kuten unettomuutta, päänsärkyä ja väsymystä. Sosiaaliset yhteydet voivat heiketä, jos ihmisen stressitila on liian suurta, ja ihminen kuormittuu, se vaikuttaa niin ihmissuhteisiin. Psyykkisesti pitkään jatkunut stressi on vaarallista, koska se voi viedä ihmisen esimerkiksi uupumustilaan. Akuuteissa stressitekijöissä tällaisia harvemmin syntyy, mutta sekin on mahdollista.

2.

Pohdi, miksi uupumus on yleistä, vaikka nykyään on paljon tietoa siihen johtavista syistä.
2 / 2 p.alust.

Uupumus eli burnout on esimerkiksi pitkäkestoisen väsymyksen, huonon suorituskyvyn ja alhaisen mielialan aiheuttama reaktio. Uupumus on yleistä, vaikka nykyään siihen on saatavilla paljon tietoa. Tieto ei poista toimintaa. Ihminen toimii kehossaan ja mielessään silti tietyllä tavalla, vaikka olisi tietoinen uupumukseen johtavista syistä, ei tietojen omaaminen poista asian mahdollisuutta. Nykymaailmassa suorituskeskeisyys on yleistä, ja moni pitää sitä tavoitteellisena. Voidaan ihannoida sitä, että on kokoajan tekemässä ja suorittamassa, josta joku saattaa saada ajatuksen, että rauhallinen elo olisi jotenkin heikompaa. Maailmassa on paljon tietoa erilaisista sairauksista ja psyykkisistä hyvinvoinnin asioista, mutteivat ne poista niiden olemassaoloa.

3.

Miksi kriisit voivat saada aikaan myös myönteisiä tunteita?
2 / 2 p.alust.

Jokainen voi kohdata elämänsa aikana kriisin. Kriisi on eteen tuleva tilanne, joka saa ihmisessä aikaan reaktion, joka voi vaikuttaa niin psyykkiseen, sosiaaliseen kuin fyysiseenkin puoleen. Kriisejä on erilaisia. Akuutit kriisit syntyvät nopeasti, esimerkiksi auto-onnettomuus tai läheisen äkillinen menetys. Kehityskriisejä voivat olla esimerkiksi murrosikä, muutto opiskelemaan uudelle paikkakunnalle tai uusi työpaikka. Kriiseistä on haittoja ja hyötyjä. Kriisit voivat saada aikaan myös myönteisiä tunteita. Ihminen voi kokea kriisin elämän uutena ponnistuskivenä. Jotain uutta tapahtuu, josta voi yrittää siirtyä seuraavaan. Kriisin kokija voi saada niinsanotusti uuden alun elämälleen kriisin myötä. Ihminen voi oppia itsestään paljon uutta kriisin kokiessaan. Kuinka käsitellä isoja asioita, millaisen avun kokee itselleen tärkeäksi tai ketkä ihmiset ovat läsnä kriisin keskellä.

4.

Arvioi seuraavaa väittämää psykologisen tiedon näkökulmasta:

"Onnettomuuden jälkeen on hyvä, että kaikki kootaan pian yhteen käymään tilannetta uudestaan läpi"
2 / 2 p.alust.

Väite havainnollistaa vanhaa uskoa, että onnettouuden jälkeen osallisien ja lähesten kesken tulisi pian pitää jälkiseulonta, missä käsitellään hyvin yksityiskohtiasesti onnettumuuden tapahtumia. Psykologisen tiedon valossa voi tätä jälkiseulontaa käsitellä kriittisesti. Onnettomuudet ovat kriisejä ja psykologiassa tiedämme kriisin neljä vaihetta. Ensimmäinen vaihe on shokkivaihe, joka kestää ajallisesti yleensä päivistä viikkoon. Tässä vaiheessa ihminen ei välttämättä usko tapahtuman olleen todellinen vaan saattaa psykologisena defenssinä torjua ajatuksen. Myös tunteiden käsittely on erityisen haastavaa shokkivaiheessa ja erityisesti surutyö on vaikeaa. Koska jälkiseulonta toteutettaisiin shokkivaiheessa, ei sillä olisi merkittäviä hyötyjä osallisten tai läheisten kriisin käsittelyssä psykologisen tiedon valossa.
5. Mitä tarkoitetaan opitulla avuttomuudella? Miten siitä voi päästä eroon?
2 / 2 p.alust.

Opittu avuttomuus on kognitiivinen vinouma, missä henkilö on omannut uhriutuvan toimintamallin. Opitussa avuttomuudessa henkilö voi toimintamallinsa vuoksi olla omien kykyjen suhteen olla kyvytön toipumaan vastoinkäymisestä. Opittu avuttomuus on siis vahvasti yhteydessä matalaan resilienssiin. Opitusta avuttomuudesta on mahdollista päästä eroon, mutta se vaatii pitkäjänteistä työtä ja mahdollisesti psykoterapia apua. Henkilön tulee muuttaa omat ajatusketjut ratkaisukeskeisemmiksi ja rakentaa erilaisia keinoja kohdata itsenäisemmin vastoinkäymisiä. Toisin sanoin rakentaa itselle eri resilienssin keinoja kohdata vastoinkäyminen eikä uhriutua.




Osa 2: Psyykkinen hyvinvointi

6.

Ohessa on Suomen Lukiolaisten Liiton teksti liittyen lukiolaisbarometrin keskeisiin tuloksiin. Tutustu aineistoon "Suomen lukiolaiset" ja pohdi psykologisen tiedon valossa seuraavaa:

Millä tavalla toisen asteen opintojen järjestämisessä tulisi huomioida paremmin opiskelijoiden moniulotteinen, psyykkinen hyvinvointi? Pohdi asiaa sekä valtakunnalliselta taholta että kunnallisesta taholta. Huomioi myös oppilaitos kohtainen, oppiainekohtainen ja opintojaksokohtainen näkökulma. 
8 / 10 p.alust.

 Suomen Lukiolaisten Liiton barometri tekstissä "Lukiolaiset: Lukiokoulutus polarisoituu - voiko suunnan vielä kääntää?" kerrotaan lukiolaisten hyvinvoinnista, opinto- ja koulutusasioista sekä tulevaisuuden näkymistä. Pandemia-aikojen jälkeen lukiolaisten henkisen hyvinvoinnin uskottiin nousevan taas. Niin kävi, muttei toivotulla tavalla. Pandemia-aikaan vuonna 2022 63% lukiolaisista koki opiskelun kuormittavan henkistä hyvinvointia. Vuoteen 2024 se on laskenut vain 59 prosenttiin. Psyykkisestä hyvinvoinnnista puhutaan kun ihmisen tarpeet toteutuvat, ihminen ei koe itsensä olevan alapuolella tai heikossa asemassa. Psyykkisesti hyvinvoivalla ihmisellä on itsestään myönteinen käsitys, hän uskoo itseensä ja kykyihinsä ja hän omaa sosiaalisia suhteita. Miksi lukiolaisten psyykkinen hyvinvointi on kärsinyt? Mitä nuorten hyvinvoinnille on tehtävissä?
 
 Jokaisella valtiolla on vaikutus jokaisen yksilön hyvinvointiin. Koulutuspuolella se näkyy oppilaiden tukemisessa, tarvittavana avustuksena ja opetuksen tarjoamisena. Suomen valtioakin on paljon puhuttanut nuorten opiskelijoiden psyykkinen hyvinvointi. Hallituksella on mahdollisuus päättää siitä, kuinka kouluissa järjestetään oppimisen tukemista tai kuraattori palveluja. Moni lukiolainen saattaa muuttaa uudelle paikkakunnalle asumaan, uuteen kouluun. Tällaisissa tilanteissa moni voisi toivoa saavansa erilaista tukea. Rahallinen tuki valtiolta lisäisi opiskelijan minäpystyvyyden käsitettä, sillä oma toimeentulo varmistuisi. Opiskelija, jolla on optimistinen käsitys maailmasta, on hyvässä asemassa opiskelujensa kanssa. Optimismi on asenne joka pyrkii myönteisiin lopputuloksiin ja mahdollisuuksiin. Tällaiset optimistiset ihmiset kokevat elämän toiveikkaana asiana, joka lukiolaisella vaikuttaa merkittävästi hänen omaan hyvinvointiinsa. Valtio voi avustaa kuntia rahallisella tuella opiskelijoiden avustusta kohtaan, joka kehittää hyvinvointia. Nuorien tulevaisuus on tärkeää, sillä pitkittyneestä mahdollisesta alakuloisuudesta voi kehittyä vakaviakin mielenterveysongelmia, kuten ahdistuneisuutta tai masennusta. Mielenterveyspalveluiden käyttö vie resursseja joten sitä olisi paras ehkäistä kaikin mahdollisin keinoin. 

 Kunnalla on oma puolensa huolehtia lukiolaisen psyykkisen hyvinvoinnin tukemisesta. Kunta voi rahoittaa erilaisia palveluja, ja päättää siitä, millaista tukea oman kuntansa koulussa tarjotaan ja millaisia hyvinvointia tukevia edistyskeinoja kouluissa voidaan käyttää. Esimerkiksi kouluissa voidaan pitää hyvinvointia kehittäviä tapahtumia tai tunteja, jotta jokainen voi tunnistaa oman hyvinvointinsa tason. Mahdollisesti huonosti psyykkisesti voiva oppilas voi hakeutua turvallisesti kuntansa kautta apuun. Matalalla kynnyksellä tarjottu apu on lukiolaisille tärkeää. Jokainen on vielä kasvavassa iässä, eivätkä kaikki osaa käsitellä omia hankalia tunteitaan samaan aikaan opiskelun keskellä. Omalla oppilaitoksella on myös oma vaatimus toteuttaa lukiolaisen hyvinvointia tukevia asioita. Nuoria tulee kuunnella, ja heidät tulee ottaa vakavasti. Se, että on opiskelijoita, jotka lopettavat opiskelun kesken on huolestuttavaa. Tällaisia tapauksia voi estää juuri kaikkien eri tarjoamien palveluiden kautta. Nuorissa on tulevaisuus, eikä sitä kannata heittää hukkaan sen takia, että pohditaan onko omalla kunnalla tai valtiolla mahdollista vaurastua tai kehittää hienoja uudistuksia. Nuorten hyvinvointi on tärkeää ja siihen tulee puuttua. 

 Lukiolaisella opintojen järjestäytymisessä ja samalla oman hyvinvoinnin tukemisessa on monta puolta. Psyykkinen joustavuus ja myönteisyys edistävät hyvinvointia. Myönteisillä tunteilla on suuri merkitys omassa ajattelussa. Omilla ajatuksilla on tärkeä merkitys omille tuntemuksille, vaikka kielteisiä tunteita ei voikaan poistaa. Ajattelutavan merkitys, ja armollisuus omia ajatuksia kohtaan on tärkeää. Katastrofiajattelu on huonojen vaihtoehtojen märehtimistä. Tällainen on todella haitallista, koska se kuormittaa yksilöä monella eri tapaa. Mentalisaatio tarkoittaa yksilön kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulnaa ja kokemusta. Hyvä mentalisaatiokyky auttaa säätelemään omia tunnetiloja, luo vakautta ihmissuhteisiin ja edistää hyvää perheensisäistä kommunikaatiota. Opiskelussa mentalisaatiolla on myös vaikutuksensa, sillä sen avulla oppii ymmärtämään omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa, joka voi helpottaa eri tilanteissa. Nuorten psyykkinen hyvinvointi on ollut paljon esillä nykypäivänä. Asioista tietäminen auttaa siihen, että nuorella on helpompi hakea apua, ja läheisen on helponpi huomata se. Lukiolaisten hyvinvoinnin huomioiminen kehittää myös yhteiskuntaa, sekä sillä on monia positiivisia vaikutuksia. 



TAI

 
10 / 10 p.alust.
Lukiolaisten psyykkisen hyvinvoinnin heikkeneminen ja polarisoituminen ovat huolestuttavia ilmiöitä joihin tulee puuttua monitahoisesti useailta eri tasoilta. Puuttumisessa huolestuttavaan psyykkisen hyvinvoinnin trendiin tulee ottaa myös huomioon psyykkisen hyvinvoinnin moniulotteisuus. Psyykkisen hyvinvoinnin ulottuvuudet ovat biologinen/fyysinen, psyykkinen ja sosiokulttuurinen hyvinvointi. Kuitenkin tulee huomioida, että ulkopuolelta voi vaikuttaa vain rajallisesti oppilaiden psyykkiseen hyvinvointi. Keinot rajoittuvat siihen, missä luodaan suotuisat olosuhteet terveelle psyykkiselle hyvinvoinnille, mutta itse hyvinvoinnin rakentaminen on jokaisen omalla vastuulla vaikka ulkopuolelta saa tarvittaessa ammattiapua keinoihin edistää psyykkistä hyvinvointia.

Kansallisella tasolla voi intervoida hyvin tehokkaasti ja useita ulottuvuuksia huomioiden parantaa lukiolaisten psyykkistä hyvinvointia. Sosioekonomisesti kansallisella tasolla maan keskushallinnon toimesta voi parantaa lukiolaisten toimeentuloa laajentamalla opintotukijärestelmää kattavammaksi. Se parantaa sosiaalisesti kuin taloudellisesti heikommassa asemassa olevia pärjäämään paremmin psyykkisen hyvinvoinnin kanssa lukiossa, koska tiedämme yleisesti taloudellisten huolien olevan merkittävä riskitekijä psyykkisessä hyvinvoinnissa. Lisäksi lukiolaisbarometristä selviää, että jopa 12% lukion keskeyttämistä harkinneista olisivat laittaneet syyksi taloudelliset huolet toimeentulosta. Toinen toimi valtakunnalliselta tasolta on parantaa vähemmistöryhmien kuten etnisten vähimmistöjen ja seksuaalivähemmistöjen asemaa kulttuurisesti. Valitettavasti positiiviset vaikutukset tulevat pitkällä aikavälillä, sillä kulttuuri muokkautuu inklusiivisemmaksi vähitellen. Konkreettinen keino parantaa vähemmistöryhmien asemaa on ottamalla esille todellisen ongelman vähemmistöjen kokemasta syrjinnästä ja eriarvoisuudesta.

Kunnallisellakin tasolla on useita keinoja parantaa lukiolaisten psyykkistä hyvinvointia. Keinot painottuvat kunnallisella tasolla fyysisen ulottuvuuden keinoihin parantaa psyykkistä hyvinvointia. Tiedämme psykologisen tiedon valossa liikunnan ja harrastustoiminnan parantavan psyykkistä hyvinvointia, sillä liikunta parantaa fyysistä kuntoa ja harrastustoiminta antaa mahdollisuudet rakentaa sosiaalisia suhteita vertaisikäisiin. Molemmat seuraukset ovat suoraan yhteydessä kohonneeseen psyykkiseen hyvinvointiin. Kunnat voivat rahoittaa harrastustoimintaa sekä luoda viihtyisän kaupunkiympäritön, jossa on liikkumis mahdollisuuksia ja hyvinvointia tukevaa arkkitehtuuria. Ympäristö joka luo turvan ja viihtyisyyden tunnetta on suoraan yhteydessä parantuneeseen psyykkiseen hyvinvointiin. Lisäksi resurssien panostaminen lukiokoulutukseen antavat edellytyksen kehittää lukilaisten psyykkistä hyvinvointia, mutta kohdentaminen tapahtuu tehokkaammin oppilaitoskohtaisesti.

Oppilaitoksen sisällä on useita keinoja parantaa psyykkistä hyvinvointia. Panostaminen laadukkaaseen opetukseen, joka ottaa huomioon yksilökohtaisesti jokaisen opiskelijan tarpeet, edistää hyvinvointia useilta tasoilta. Oppilaitoksen sisällä keinot painottuvat psyykkiseen ulottuvuuteen psyykkisessä hyvinvoinnissa. Psyykkisen hyvinvoinnin psyykkiseen puoleen kuuluu henkilön kyvyt kohdata vastoinkäymisiä eli resilienssiä, positiivinen itsetunto ja optimistiset ajatusmallit omista kyvyistä. Oppilaitoksen sisällä tulisi painottaa keinoja, jotka edistävät oppilaan psyykkistä puolta psyykkisessä hyvinvoinnissa. Parantamalla oppilaitoksessa mahdollisuuksia opiskelijalle rakentaa omille kyvyille sopivaa rytmiä edetä lukio-opinnoissa on edellytys psyykkiselle hyvinvoinnille. Jos oppisuunitelma on liian nopea, opiskelija uupuu, puolestaan jos on liian hidas, silloin opiskelijan motivaatio palaa loppuun. Toinen keino on parantaa oppilaitoksen sisäisiä mielenterveyden palveluita nuorille, jotta avun saanti on nopeaa ja tehokasta eikä opiskelijan huolet kasaannu ja kroonisoidu. Myös panostaminen viihtyisään kouluympäristöön ja tehokas puuttuminen kiusaamiseen ja syrjintään edistävät psyykkistä hyvinvointia.

Opintojaksokohtaisestikin on mahdollista parantaa opiskelijan psyykkistä hyvinvointia mutta keinot ovat rajallisia. Olisi tärkeää auttaa opiskeljaaa opintojakson sisällä jakamaan työmäärää sopivan laajalle, jotta opiskelija ei kuormitu ennen koeviikkoa ja se lamaannuta hänen psyykkistä hyvinvointia ja opiskelumotivaatiota. Erityisesti vaikeiden opintojaksojen sisällä on tärkeää auttaa opiskelijaa tasaamaan työmäärän kuormittavuutta ja opiskelusuunnitelmaa. Lisäksi oppitunneilla erinomainen työilmapiiri ja yksilölle sopivat työmäärät edistävät oppimismahdollisuuksia ja siten vähentävät uupumisen riskiä opiskelijoilla. Uupuminen ja liiallinen kuormittuminen stressistä on merkittävä riskitekijä opiskelijan psyykkiselle hyvinvoinnille, jonka vuoksi on tärkeä puuttua ongelmiin ajoissa. Myös kurssiryhmien koot opiskelijamääräisesti vaikuttavat oppimistuloksiin, oppilaitoksen tulisi panostaa opintojaksokohtaisesti siihen, että kurssiryhmien koko säilyy opettajalle hallittavana ja oppilaille viihtyisänä, missä on mahdollisuus saada yksilökohtaista apu


Osa 3: Mielenterveys

Tässä alla on esimerkki millä tavalla mielenterveyttä tulisi käsitellä tekstissä. Taustoittamisesta ei sinänsä saanut pisteitä, joten tässä on nyt hyvän vastauksen piirteinä mielenterveyden sisältöä tehtävänantoon. 

Teksti etenee johdonmukaisesti, tehtävänantoon on vastattu perusteellisesti, käsitteistö on psykologian teoreettisen taustan mukaista, käsitteitä on selitetty ja soveltaen käytetty tehtävänannon mukaan. Erityisesti on huomioitu ihmisen psyko/fyysis/sosiaalinen kokonaisuus.

Vastauksessa on ymmärretty käytännössä mielenterveyspsykologian keskeiset sisällöt, määritelmä, diagnosointi, hoitolinja, haasteet, lääkitys, terapia, vaikutus vuorovaikutukseen ja minäkuvaa yms.

7.

 
18 / 20 p.alust.

Onni on 22-vuotias tradenomi opiskelija, joka sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on mielenterveyden häiriö, jolla on keskeistä mielialojen vaihtelu epäsäännöllisin jaksoin. Sairauteen kuuluu maniajaksoja, joissa henkilön mieliala on selkeästi koholla näkyen esimerkiksi päättöminä päätöksinä ja voimakkaalla ärtyneisyytenä. Masennusjaksot muistuttavat masennuksen oireita, eli henkilö on usein alakuloinen, surullinen, jopa itsetuhoinen eikä mikään kiinnosta. Kaksisuuntaista ei voi parantaa eli se on elinikäinen sairaus, mutta oikeanlaisella hoidolla voidaan merkittävästi parantaa henkilön suorituskykyä.

Onnin sairauden syyt selittyvät pitkältä lapsuuden kokemuksilla. Vaikka varhaislapsuus oli Onnin kannalta turvallinen ja täysin normaali ja Onnia rakastettiin aidosti, vanhemmat eivät kyenneet kasvatukseen, joka olisi tukinut Onnin psyykkistä hyvinvointia tulevaisuudessa. Lapsuuden liian salliva kasvatus alkoi myöhemmin näkyä kouluhaasteina ja ryhmässä toimimisen haasteina. Samaan aikaan juuri kun Onni oli aloittamassa koulun, perheeseen syntyi toinen lapsi, josta perhe ajautui ikävään kierteeseen. Äidin kaikki voimavarat menivät uudesta lapsesta huolehtimisiin, joka sairasteli paljon ja samaan aikaan isä sairastui yllättäen vakavaan masennukseen, joka vei toimintakyvyn pitkäksi aikaa. Koulussa vaikeuksia lisäsivät oppimisongelmat vuorovaikutushaateiden lisäksi. Lisäksi Onnin temperamentti voimisti tuntemuksia ja lisäsi haasteita. Onni on jo pienestä pitäen ollut erityisherkkä ja kokenut monet asiat voimakkaammin kuin muut. Lisäksi Onnilla on taipumusta kokea kielteisiä tunteita ja neuroottisuutta herkemmin kuin muilla. Kouluhaasteet pahenivat ja perhe oli kriisissä eikä aikaa Onnille riittänyt. Lopulta myöhemmin mukaan tulivat huonot kaveripiirit ja viikottainen humalahakuinen juominen

Onnin mielenterveys onkin ollut uhattuna jo kouluiästä toisen lapsen syntymästä lähtien. Mielenterveys on WHO:n mukaan hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy selviytymään ja sopeutumaan ympäristöön, kokee yhteisöön kuuluvuutta ja osallisuutta sekä näkemään omat kyvyt. Onnin kohdalla nämä kaikki olivat enemmin tai vähemmin rempallaan. Mielenterveyteen kuuluu myös psyykkinen joustavuus eli resilienssi, johon Onni ei kyennyt. Haavoittuvuus-stressimallin mukaisesti stressitekijät ylittivät tietyn rajan. Onnilla viimeinen tällainen stressitekijä oli alkoholi. Se lopulta johti kaksisuuntaisen mielialahäiriön kehittymiseen, joka luokitellaan mielenterveyden häiriöksi. Mielenterveyshäiriö on tila, jossa ihmisen psyykkinen mieli järkkyy eikä siihen pystytä enää itse tietoisesti vaikuttamaan. Usein mielenterveydenhäiriöt linkittyvät ajan myötä myös sosiaaliseen ja fyysiseen puoleen. Pelkkä stressitekijöiden rajan ylittyminen ei kuitenkaan johda yksinomaan kaksisuuntaisen syntyyn, vaan perinnöllinen alttius tarvitaan. Onnilla tämä alttius löydettiin, kun sairaus lukion jälkeen diagnisoitiin. Koska perinnöllinen alttius oli, ei ollut väliä, vaikka varhaislapsuus itsessään oli hyvää aikaa. Kouluiän kriisit ja trumat riittivät häiriön syntyyn.

Mielenterveyden häiriöille on usein tyypillistä, että niiden syntyyn vaikutta moni eri osatekijä. Sama oli Onnin kohdalla. Perheen ajautuminen kriiseihin toisen lapsen synnyttyä aiemmin turvallinen kiintymyssuhde muuttuikin enemmän ristiriitaiseksi kiintymyssuhteeksi, joka näkyi Onnin kohdalla vaihtelevana huolenpitona. Ero lapsuuden ja kouluiän välillä oli niin suuri, että se ajoi Onnin ongelmiin koulussa, joiden pohjasyynä olivat vanhempien väärät, liian sallivat kasvatusmallit kotona, jonka takia Onni ei oppinut sietämään pettymyksiä tai toimimaan ryhmässä. Onni olisi tarvinnut paljon enemmän tukea jo valmiiksi haastaavan kouluaikaan, mutta äidin kaikki voimat menivät pikkuveljen jatkuviin sairaalakäynteihin. Pikkuhiljaa kun päihteet tulivat mukaan ja ahdistus lisääntyi, Onni ajautui kierteeseen, josta ei enää päästy pois.

Vaikka lukioaika ennen diagnoosia, mutta oireiden ollessa jo selkeitä kaksisuuntaiselle tyypillisiä, oli haastavinta aikaa Onnin elämässä, niin edelleen häiriö aiheuttaa Onnille arjessa isoja haasteita. Haastavinta on se, kun mielialat vaihtelevat epäsäännölisin jaksoin niin paljon. Mania eli mielialan kohonneisuusvaiheet ovat Onnille usein haastavimpia. Hän pystyy asumaan pääsääntöisesti yksin omassa kodissaan, mutta aika ajoin maniavaiheiden oireiden, kuten todellisuudentajun heiketessä, Onni joutuu hetkellisesti muuttamaan takaisin vanhempiensa luokse tilanteen rauhoittamiseksi. Yleensä tässä kohtaa Onnilla on vaarana tai hän on jo kerennyt satuttaa itseään tai jotakin muuta sillä tavalla, että koti ja välillä sairaala on ainut vaihtoehto. Maniajaksoilla Onnin alkoholinkäyttö myös lisääntyy selvästi kaikista vierotushoidoista huolimatta, ja se pahentaa jaksoja entisestään. Usein maniavaiheessa yritetään kaikin keinoin etsiä dopamiini- ja adrenaliinipiikkejä ympäristöstä, joka näkyy esimerkiksi päättömänä rahan tuhlaamisena ja juomisella. 

Masennusjaksot eivät ole Onnille niin haastavia, sillä hän kärsii kaksisuuntaisen 1.tyypistä, jossa painottuu nimenomaan maniajaksot ja niiden voimakkuus. Masennuksen aikana Onni on usein alakuloinen ja elämänhaluton. Välillä alakulo kasvaa niin suureksi, että mieleen tulevat itsetuhoiset ajatukset, mutta ne ovat kuitenkin harvinaisia. Hän saattaa lopettaa syömisen kokonaan, jolloin usein muutto vanhemmille on pakollinen. Jaksojen vaihtelevuus ja epäsäännöllisuus on myös ongelma esimerkiksi sosiaalisissa suhteissa. Onnin on vaikea luoda pysyviä ystävyyssuhteita tai löytää kumppania. Usein ne mahdolliset suhteiden alut lähtevät liikkeelle manivaiheesta, kun energiaa riittää jopa liikaa, mutta kuihtuvat kuitenkin masennusvaiheen alettua kun aloitekyvyttömyys häviää kokonaan. Muiden on myös vaikea hyväksyä Onnin tilannetta ja häiriö aiheuttaa helposti kummeksuntaa muissa. 

Oikeanalaisilla hoitokeinoilla Onnin tilannetta ja toimintakykyä on kuitenkin saatu parannettua. Tärkeää hoidossa on löytää juuri tietylle potilaalle sopivat menetelmät ja hoitoyhdistelmät. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito jaetaan kahteen osaa sairauden luonteen takia. Ne ovat akuutti hoito ja ylläpitohoito. Akuutti hoito liittyy etenkin sairauden maniavaiheisiin. Sen tärkein tavoite on pitää harkintakyvyn lähes kokonaan menettänyt henkilö turvassa itseltään ja muilta. Onnin tilanteessa akuutti hoito on tarkoittanut silloin tällöin psykiatrista laitoshoitoa, jolloin oireet ovat olleet niin pahoja, ettei kotonakaan olisi selvinnyt. Usein hoito jatkuu tämän jälkeen kotoa käsin vielä psykiatrisella avohoidolla. Akuutissa hoidossa käytetään myös usein lääkkeitä ja annosmääriä nostetaan tilanteen mukaan. Onnille parhaiten on toiminut litiumlääke, joka on yleinen kaksisuuntaisen hoidossa ja vähentää manian oireita tehokkaasti.

Litiumia ja muita lääkkeitä on myös käytetty ylläpitohoidossa, jonka tavoitteena on parantaa Onnin tilaa pidemmällä aikavälillä. Ylläpitohoitoa on usein mahdoton pitää yllä maniajaksoilla, jonka takia se ajoitetaan masennusjakoille ja normaaleille jaksoille, jonka aikana kumpikaan mania tai masennus ei ole päällä. Litium on toiminut parhaiten myös ylläpitohoidossa ja lisäksi on kokeiltu muita psyykelääkkeitä sekä masennuksen aikana masennuslääkkeitä. Masennuslääkkeet on kuitenkin päätetty jättää lähes kokonaan pois, sillä niillä on monia haittavaikutuksia, ja ne voivat esimerkiksi lisätä unettomuutta, joka on kriittistä kaksisuuntaisen kohdalla. Lääkehoidon ansiosta Onni pystyy paremmin elämään itsenäisesti ja eutymiajaksot, jolloin kumpikaan ei masennus eikä maniatila ole päällä, ovat lisääntneet. Hän pystyy yhä enemmän elämään kotona ilman vanhempien apua ja myös koulunkäynti on sujunut paremmin ja tasapainoisemmin niin opiskelujen kuin ihmisen suhteen.

Monissa muista mielenterveysongelmissa ensisijainen hoito on usein muu kuin lääkkeet ja jopa tärkeämpiä. Kaksisuuntaisen kohdalla on toisin. Lääkehoito on sen hoidossa välttämätön ja kaiken perusta. Siihen päälle tulevat esimerkiksi psykoterapian eri muodot, jotka yhteisvaikutuksessa lääkkeiden kanssa toimivat parhaiten. Tärkeintä psykoterapiahoidossa on lisätä henkilö tietoisuutta sairaudesta ja oppia tunnistamaan hälytymerkkejä etenkin tulevista maniajoista. Onnin kohdalla tätä on harjoitettu psykoedukaation avulla. Se on auttanut Onnia hillitsemään oireita ja ymmärtämään omaa sairautta. Tämä näkyy nykyelämässä toimintakyvyn parantumisena, kun itseä pystytään edes jotenkin hallitsemaan. Myös maniat ovat alkaneet lieventyä.

Muita tärkeitä psykoterapian muotoja ovat kognitiivinen käyttäytymisterapia (KBT) ja sosiaalisia rytmejä painottava terapia (ISPRT). KBT:ssä pyritään muuttamaan sairauteen opittuja haitallisia käytömalleja. Näitä voivat olla esimerkiksi haitallisten maniassa esiintyvien tapojen muuttaminen KBT:n avulla. Onnin kohdalla on lisäksi yritetty vähentää sairauden stigmaa esimerkiksi häpeää ja siihen liittyvää käyttäytymistä muuttamalla. ISPRT:ssä pyritään painottamaan esimerkiksi unen, ruokavalion ja juomattomuuden tärkeyttä. Nämä kaikki, etenkin unettomuus ja runsas alkoholinkäyttö, heikentävät sairauden tilaa ja pahentavat sitä. Molempien terapiamuotojen suurimmat ongelmat liittyvät sairauden arvaamattomuuteen ja vaihtelevuuteen. Alkoholinkäyttöä voi voimakkaassa maniassa on hankala hallita ja aina voi tulla esiin uusia haitallisia käyttäytymismalleja, jota pitäisi alkaa uudestaan purkamaan. 

Suurimmat haasteet kaksisuuntaisen hoidossa liittyvät sairauden luonteeseen. Hoitojen järjestämiseen tarvitaan paljon resursseja ja järjestelyitä ja se tulee olla suunnitelmallista. Hoidot pitää pystyä ajoittamaan oikein eri jaksoille ja jaksoja voi olla välillä vaikea ennakoida etukäteen. Koska sairauteen liittyy mielialan vaihtelut, hoito voi helposti kärsiä. Manian aikaan Onni on monia kertoja vähentänyt tietämättään lääkeannoksia, joka on vienyt sairautta huonompaan suuntaan. Lisäksi koska elintapojen merkitys on hoidossa ja sen onnistumisessa iso, myös niitä pitäisi pystyä mahdollisuuksien mukaan valvomaan. Esimerkiksi unettomuus on yksi suurimmista riskitekijöistä sairauden pahenemiselle. Myös alkoholinkäyttö, jota on Onnilla pyritty vähentämään vierotushoidoilla, vaikuttaa paljon. Onnin kohdalla haasteena on myös kaksisuuntaisen hoitojen ja vierotushoitojen yhdistäminen

Jos kuitenkin yhteispeli kodin, koulun, potilaan itsensä ja lääkäreiden välillä toimii, sairauden kanssa on ihan mahdollista oppia elämään. Lähiyhteisön tuki ja asiaan empaattisesti suhtautuva perhe ja lääkäri lisäävät myös henkilön omaan minäkuvaa. Kun hyvät lääkeyhdistelmät ja hoitotasapaino löydetään mahdollisimman nopeasti, niin kuin Onnille löydettiin nopeasti diagnoosin jälkeen, elämänlaatu paranee huomattavasti. Ja sen huomaa silloin jokaisessa eri osapuolella varmasti positiivisella tavalla.
Vastauksen pituus: 9556 merkkiä.




TAI


Sofia on 26-vuotias aikuinen, kenen vanhemmat erosivat hänen ollessaan 12-vuotias. Lapsuudessaan vanhemmat eivät huomioineet Sofiaa ollenkaan, sillä vanhemmat riitelivät vuosia putkeen ja Sofian kasvuympäristö oli kriittinen. Isä oli alkoholisti, ja molemmat vanhemmat olivat emotionaalisesti laiminlyöviä ja perheessä tunteiden näyttö oli väheksyttävää. Vanhempien ja Sofian välinen kiintymyssuhde on turvaton. Vanhempien erotessa isä jäi täysin sivuun kasvatuksesta ja Sofian äidistä tuli yksinhuoltaja. Sofia oli perheen ainoa lapsi, eikä saanut tukea tai ymmärrystä miltään taholta. Koulussa Sofialla meni hyvin yläasteeseen saakka, mutta tässä osatekijänä oli äidin kovat vaatimukset Sofialta, ja hän asetti täten itselleen todella korkeita tavoitteita. Sofia asui äitinsä kanssa opiskelijaikään saakka.

Aiemmin Sofia kävi töissä ja oli rahoitusyrityksessä avustajana, mutta ajan mittaan sai sieltä potkut laiminlyödessään töitä. Sofia alkoi jo teini-ikäisenä purkamaan pahaa oloaan alkoholiin, ja alkoholin käyttö on vuosien saatossa voimistunut yhä enemmän. Kun alkoholin rooli alkoi ottaa enemmän valtaa Sofian elämässä ja juomisesta tuli jo elämäntapa, hänen työmotivaationsa uupui ja kiinnostus töitänsä kohtaan lamaantui, sillä ajatukset pyörivät vain juhlimisen ja juomisen parissa.

Sofia on persoonaltaan introvertti, ja uusien tuttavuuksien luominen on haastavaa. Sofialla on taipumus reagoida ärsykkeisiin jo pienellä kynnyksellä, ja hän ärsyyntyy todella helposti. Hänellä on temperamenttinsa takia taipumus kokea kielteisiä tunteita. Sofian yleinen elämäntilanne kuitenkin menee lähinnä juhlimisen ja alkoholin juomisen parissa, ja hän hakeutuu aina tiettyyn porukkaan viettämään iltoja. Päihdyksissään hänellä ei ole juuri ongelmia persoonansa kanssa, vaan esimerkiksi uusien ihmisten kanssa tuttavuuksien luominen sujuu moitta. Ylenkylläinen alkoholin käyttö ja työttömyys on kuitenkin johdattanut Sofian tilanteeseen, jossa hänen taloudellinen tilanne on todella heikossa asemassa, ja horjuttaa Sofian psyykkistä tasapainoa entisestään.

Mielenterveyden häiriö, eli psyykkinen häiriö on pitkään jatkunut, tahdosta riippumaton tila, jossa yksilöllä on ongelmia psyykkisen terveytensä parissa, ja sen vaikutukset ilmenee niin yksilössä kuin tämän ympäristössäkin. Mielenterveyden häiriö aiheuttaa yksilölle kärsimystä, ja vaikuttaa täten yksilön arkiseen toimintakykyyn. Häiriö ilmenee psyykkisesti, fyysisesti, ja sosiokulttuurisesti. 

Sofialla on persoonallisuushäiriöihin kuuluva rajatilapersoonallisuushäiriö. Rajatilapersoonallisuushäiriössä oireet ovat todella yksilökohtaisia, ja Sofialla oireet vaikuttavat etenkin tämän tunne-elämään, käyttäytymisen itsesäätelyyn sekä vuorovaikutussuhteisiin. Rajatilapersoonallisuushäiriö vaikeuttaa Sofian toimintakykyä arjessa, sillä hänen tunteet ovat vuoristoratamaisia ja ilmenevät ikään kuin ääripäissä, ja yleistä välitilaa niille ei ole. Häneen tunteensa ovat todella voimakkaita ja vaihtelevat useasti jopa päivän sisällä. Ominaisuus ilmenee esimerkiksi hänen vuorovaikutussuhteissaan, varsinkin yrittäessä tutustua uusiin ihmisiin. Hän saattaa aluksi olla umpikiintynyt toiseen ihmiseen, mutta myöhemmin tilanne voi olla päinvastainen. Tule tänne- sekä mene pois-ajattelutavat ovat Sofian ihmissuhteissa todella tyypillisiä. Sofialla on suuri hylkäämisen pelko, mikä ilmenee voimakkaasti. Se on ajanut Sofian itsetuhoiseen käyttäytymiseen sekä uhkailemaan toista osapuolta itsemurhilla. Sofialla käyttäytymisen itsesäätelyssä ilmenee ongelmia; hän on impulsiivinen joka näkyy arjessa etenkin toiminnanohjauksen ja päätöksenteon kontrolloimattomuutena. Impulsiivisuus korostuu etenkin päihteiden käytössä, hän saattaa esimerkiksi hetken mielijohteesta lähteä ryyppäämään. Hänellä on myös vaikeus säädellä tunteitaan, ja esimerkiksi vihaisena hän saa raivokohtauksia, joita on vaikea hillitä. Päätöksenteossakin ilmenee vaikeuksia, sillä hän saattaa impulsiivisesti hypätä parisuhteesta toiseen miettimättä sen seurauksia.

Alkoholiriippuvuus on kehittynyt Sofialle iän myötä, ja juominen on alkanut jo teini-iässä. Hänellä on ollut tapana purkaa siihen pahaa oloaan, kun ei ole kyennyt käsittelemään tunteitaan itse. Alkoholiriippuvuus ilmenee Sofian elämässä pakonomaisena humalahakuisena juomisena, joka on vaikuttanut niin fyysiseen terveyteen kuin hänen taloudelliseen tilanteeseen, sekä sosiaaliseen elämään. Sofian toleranssi on kehittynyt iän myötä eikä hän itse tiedosta riippuvuuttaan tämän takia. Riippuvuus on saanut hänet myös hakeutumaan porukoihin, jossa muutkin käyttävät päihteitä säännöllisesti ja niiden saatavuus on helpompaa, sillä nykyinen taloudellinen tilanne ei riitä kustantamaan kuluja. Riippuvuudesta tosin on aiheutunut vieroitusoireita, jotka ovat vaikuttaneet fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen.

Häiriöiden syntyyn on vaikuttanut monet taustatekijät. Rajatilapersoonallisuus on alkanut kehittyä jo varhaislapsuudessa, ja sille ei ole yksiselitteistä tekijää, mutta biologisilla tekijöillä sekä ympäristöllä ja sosiaalisilla suhteilla on merkittävä rooli sen kehityksessä. Sofialla syntyyn on mahdollisesti vaikuttanut hänen temperamenttinsa, sekä kriittinen kasvuympäristö ja turvattomat kiintymyssuhteet vanhempiensa kanssa, ja nämä yhteispelissä täten vaikuttaneet persoonallisuushäiriön syntyyn. Se on kehittynyt, kun suojatekijät eivät ole enää kompensoineet riskitekijöitä. Alkoholiriippuvuudelle taas geenien perusta vaikuttaa olevan merkittävässä roolissa, sillä isälläkin oli tähän taipuvuus. Hän on mallioppinut tämän isältään lapsena, ja käyttänyt sitä pakokeinona jo usean vuoden ajan aikuisuuteen saakka. Rajatilapersoonallisuushäiriö on edistänyt alkoholiriippuvuuden kehittymistä, koska impulsiivisuus on johtanut kohtuuttomaan käyttöön.

Rajatilapersoonallisuushäiriöihin on tarjolla erilaisia hoitomenetelmiä, mutta yleensä sovelletaan psykoterapian monenaisia muotoja sekä psyykelääkkeitä yhteisvaikutuksessa. Psykoterapian muodoista etenkin dialektisella käyttäytymisterapialla sekä mentalisaatioterapialla on merkittäviä vaikutuksia potilaan hoitamiseen. DKT:ssa opetellaan esimerkiksi toimimaan eri tilanteissa suotuisemmilla tavoilla ja muutetaan yksilön käyttäytymismalleja, ja MBT:tä voidaan hyödyntää yksilön toimintakykyjä sosiaalisissa suhteissa ja perehdytään itsesäätelyyn. Sofian tulisi siis itse hieman perehtyä psykoterapian muotoihin ja valita itselleen sopivat vaihtoehdot. Mielialantasaajalääkkeitä voidaan käyttää persoonallisuushäiriön hoidossa. Alkoholiriippuvuuteen taas useimmiten sovelletaan vieroitushoitoa, ja se aloitetaan yleensä vieroitushoitojaksolla. Muita hoitomenetelmiä ovat psykoterapia, ja joskus vakavissa tilanteissa tarjolla on myös lääkkeitä.

Hoitoa ja tukea häiriöihin voi Sofian tilanteissa saada monilta tahoilta. Rajatilapersoonallisuushäiriöön apua saa psykologian ammattilaisilta, sekä sairaalahoitajilta mahdollisissa tilanteissa. Myös omilla sosiaalisilla verkostoilla voi olla auttavia vaikutuksia hoidossa, mutta Sofian tilanteessa näin ei ole koska verkostot eivät ole mitä parhaimmat. Toisaalta esimerkiksi vertaistukiryhmät voivat auttaa ymmärtämään omaa mielenterveyden häiriötä ja auttaa sen käsittelyssä. Alkoholiriippuvuuteen apua saa myös sairaalahoidosta ja psykologian ammattilaisilta, ja esimerkiksi taloudellisiin ongelmiin apua voi saada sosiaalityöntekijöiltä. Vertaistukiryhmistä voi olla suuri apu riippuvuuden käsittelyssä.

Molempiin mielenterveyden häiriöihin avunsaannin vaikutukset ovat aikaa vieviä, ja vaativat sitoutumista, kärsivällisyyttä ja armollisuutta prosessiin. Molemmista häiriöistä on kuitenkin mahdollista toipua ja tulevaisuuden ennusteet parantumiselle ovat yleensä paremmat, mitä odotetaan. Rajatilapersoonallisuushäiriöstä valtaosa ei täytä enää 5 vuoden kuluttua hoitojen alusta persoonallisuushäiriön kriteerejä, ja esimerkiksi Sofian tilanteessa hoidot vaikuttaisivat pitemmiten tämän vuorovaikutussuhteisiin, käyttäytymiseen ja itsetuntoon positiivisesti. Alkoholiriippuvuudestakin on mahdollisuus toipua, mutta siitä harvoin itse pääsee päättämällä eroon vaan tarvitaan ammattilaisen apua, ja edellyttää usein täysin raitistumista ajan mittaan. Prosessi vaatii potilaalta myös sitoutumista, koska repsahdukset voivat hankaloittaa sen vaikutuksia. Jos riippuvuus saadaan hoidettua, sillä olisi Sofian tapauksessa positiivisia vaikutuksia hänen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, toimeentulon mahdollistamiseen sekä terveisiin sosiaalisiin suhteisiin.

Kuten kaikessa, avunsaannissakin ja sen tehoamisessa on haasteensa. Rajatilapersoonallisuushäiriöön voi olla vaikea saada apua, koska yksilö ei välttämättä tiedosta kärsimystään, vaan kuvittelee sen olevan normaalia. Diagnosointi on vaikeaa, sillä sitä ei voida tehdä lapsille tai nuorille sen ajan psyykkisen kuohunnan takia, ja diagnosoidessa persoonallisuushäiriötä se voidaan helposti sekoittaa muihin samankaltaisesti oireileviin häiriöihin, kuten ADHD:seen tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Rajatilapersoonallisuuden diagnosointi on muutenkin pitkä prosessi, ja siinä pitää ottaa useita tekijöitä huomioon. Prosessiin täytyy sitoutua, sillä se on aikaa vievää, mikä voi olla etenkin alkuun haasteellista hoitojen tehoamisessa. Tehoamista vaikeuttaa myös se, että käyttäytymismallit ovat syvälle Sofian persoonaan juontuneita, joten käyttäytymismalleja ja persoonaa tulee muuttaa, mikä on pitkä prosessi. Alkoholiriippuvuudessa ongelmia ilmenee esimerkiksi siinä, että asiaan liittyy yhteiskunnassa stigmaa, mikä voi saada yksilön kokemaan häpeää ja täten jättäytymään hoitoon hakemisesta. Alkoholiriippuvuuden hoitoihin sitoutuminen on tärkeää, koska hoidot kestävät kauemmin jos niihin ei sitoudu ja repsahtelee jatkuvasti. Riippuvuudesta kphtuvat veroitusoireet hankaloittavat hoitoihin sitoutumista, mikä voi täten pitkittää hoitojen tehokkuuden toimimista. Yhteiskunnassa on myös pulaa palveluista ja hoitoalan ammattilaisista, mikä voi puolestaan vaikeuttaa avunsaantia. Riippuvuuden hoidossa merkittävä rooli on omissa verkostoissa, ja esimerkiksi Sofian tapauksessa hänen sosiaaliset verkostot eivät ole ihanteelliset hoitojen tehokkuuden kannalta, koska suurin osa tuttavuuksista pyörii päihdepiireissä, joten hänen tulisi luopua niistä ja luoda uusia, terveempiä suhteita ja ympäristö itselleen.

Molemmissa tapauksissa hoitajien ja psykologian ammattilaisten, sekä ympärillä olevien ihmisten empaattinen suhtautuminen ja myötätunnon sekä ymmärryksen Sofiaa kohtaa olisi hoitojen menestymisen kannalta todella edellyttävää. Jos näin ei ole, Sofia saattaisi pitää hoitoja vitsinä eikä oppia ymmärtämään itseään ja hyväksymään omia tunteitaan ja kokemuksiaan, ja prosessi hidastuisi entisestään. Kaiken kaikkiaan molemmat mielenterveyden häiriöt ovat hoidettavissa ja parantumisennusteet ovat hyvät, jos jokainen osapuoli sitoutuu niihin ja olosuhteet hoidoille ovat suotavat.

9645 merkkiä. Arviointi: 25/30

Opiskele ja kertaa seuraavat teemat

A)

B)

C) 
  • Stressin ja kriisien vaikutukset yksilöön. Kappaleet 5-6.
    • millaiset seikat aiheuttavat stressiä?
    • stressin keholliset mekanismit
    • kehitys- ja traumaattiset kriisit

D)
  • Millaiset seikat edistävät hyvinvointia? Kappaleet 7, 8, 11.
    • hyvinvoinnin psyykkinen, fyysinen ja sosiokulttuurinen edistäminen
    • resilienssi, empatia, mentalisaatio ja itsemyötätunto
    • yksinäisyys ja sen vähentäminen

E)
  • Mielenterveys. https://urly.fi/3wUC. Kappaleet 12-16.
    • yleisimmät mielenterveysongelmat (masennus, ahdistuneisuus ja persoonallisuushäiriöt)
    • diagnosointi
    • psyykkiset, biologiset, sosiokulttuuriset taustatekijät
    • hoito (terapia ja lääkitys)