Asutuskeskittymistä
Kylät ovat syntyneet luontaisiksi asutuksen tihentymiksi eri elinehtojen ääreen. Tällaisia elinehtoja ovat voineet olla ravinnon ja suojan hankinnan keinot, kulkuväylät, kaupankäyntimahdollisuudet ja toisista asujista saatu turva ulkoisia uhkia vastaan. Suomessa kylät ovat syntyneet hiljalleen yksittäisistä taloista alkaen. Kylä voi keskittyä pienelle alueelle tai olla hajarakenteinen, kuten Pohjanmaan jokiväylien ja niitä reunustaneiden viljelyalueiden varrelle muodostuneet kylät.
Kuntajako syntyi Suomeen vuonna 1865 valtionhallinnon asetuksella tuolloin voimassa olleen seurakuntajaon mukaisena. Tätä ennen Suomea ei ajateltu jaetuksi kunta-nimisiin alueellisiin hallintoyksikköihin. Oli ollut vain keskiajalta periytynyt jako maaseutuun ja kaupunkeihin, joille laki määritteli maaseudusta poikenneita oikeuksia ja velvollisuuksia. Käytännössä kuntien tehtävät esimerkiksi koulutuksen järjestäjänä eriytyivät seurakunnista noin sadan vuoden kuluessa asetuksesta, jolla kunnat perustettiin.
Sukututkimuksen kannalta huomiota on kiinnitettävä käytäntöön, jota eri tapahtumiin liittyvien paikkojen nimityksissä noudatetaan. Jos maantieteellinen sijainti on riittävän tarkasti selvillä, saattaa olla mahdollista yksilöidä vanhatkin tapahtumien paikat vaikkapa nykyisenkin kunta- ja kyläjaon mukaisena. Nykyajassa elävälle on ymmärrettävämpää puhua Alahärmän taloista viittaamatta Uudenkaarlepyyn seurakuntaan, jonka asiakirjoissa taloja on mainittu. Tällainen yksinkertaistus on tietenkin anakronismia, asian sijoittamista väärään aikakauteen. Yksi mahdollisuus on kirjata paikat lähdeaineiston mukaan esimerkiksi juuri seurakunnan nimellä ottamatta kantaa tarkkoihin fyysisiin sijainteihin. Tällöin voi kuitenkin jäädä huomaamatta esimerkiksi se miten kahden eri seurakunnassa asioineen talon fyysinen lähekkäisyys selittää näiden välistä vuorovaikutusta. Täsmällisimmillään tutkimuksessa voisi luoda erillisen hakemiston, jossa olisi kunkin paikan GPS-koordinaatit rajoineen ja virhemarginaaleineen, paikan loogisen sijainnin kulkuväylien suhteen ja käytetyt eri nimet eri aikakausina.
Kuntajako syntyi Suomeen vuonna 1865 valtionhallinnon asetuksella tuolloin voimassa olleen seurakuntajaon mukaisena. Tätä ennen Suomea ei ajateltu jaetuksi kunta-nimisiin alueellisiin hallintoyksikköihin. Oli ollut vain keskiajalta periytynyt jako maaseutuun ja kaupunkeihin, joille laki määritteli maaseudusta poikenneita oikeuksia ja velvollisuuksia. Käytännössä kuntien tehtävät esimerkiksi koulutuksen järjestäjänä eriytyivät seurakunnista noin sadan vuoden kuluessa asetuksesta, jolla kunnat perustettiin.
Sukututkimuksen kannalta huomiota on kiinnitettävä käytäntöön, jota eri tapahtumiin liittyvien paikkojen nimityksissä noudatetaan. Jos maantieteellinen sijainti on riittävän tarkasti selvillä, saattaa olla mahdollista yksilöidä vanhatkin tapahtumien paikat vaikkapa nykyisenkin kunta- ja kyläjaon mukaisena. Nykyajassa elävälle on ymmärrettävämpää puhua Alahärmän taloista viittaamatta Uudenkaarlepyyn seurakuntaan, jonka asiakirjoissa taloja on mainittu. Tällainen yksinkertaistus on tietenkin anakronismia, asian sijoittamista väärään aikakauteen. Yksi mahdollisuus on kirjata paikat lähdeaineiston mukaan esimerkiksi juuri seurakunnan nimellä ottamatta kantaa tarkkoihin fyysisiin sijainteihin. Tällöin voi kuitenkin jäädä huomaamatta esimerkiksi se miten kahden eri seurakunnassa asioineen talon fyysinen lähekkäisyys selittää näiden välistä vuorovaikutusta. Täsmällisimmillään tutkimuksessa voisi luoda erillisen hakemiston, jossa olisi kunkin paikan GPS-koordinaatit rajoineen ja virhemarginaaleineen, paikan loogisen sijainnin kulkuväylien suhteen ja käytetyt eri nimet eri aikakausina.