5. Lisääntyminen on elämän tunnusmerkki
Luvun sisältö
- 5.1 Suvuttomassa lisääntymisessä solut yksilöt kopioivat itseään
- Piirros: Kantasolu
- 5.2 Solut lisääntyvät mitoosin avulla
- Piirros: Solujen jakautuminen
- 5.3 Suvullisessa lisääntymisessä syntyy uusia, ainutlaatuisia yksilöitä
- 5.4 Sukusolut syntyvät meioosissa
- 5.5 Eri lisääntymistavoissa on hyöty- ja haittapuolia
- Kuvagalleria suvuttomasta lisääntymisestä
5. Johdanto
Lisääntyminen ja perinnöllisyys ovat elämän perusominaisuuksia. Lisääntymisellä tarkoitetaan eliön kysyä tuottaa itsensä kaltaisia jälkeläisiä. Lisääntyminen voi olla suvullista tai suvutonta. Yksisoluiset eliöt lisääntyvät yleensä suvuttomasti jakautumalla kahtia: näin lisääntyvät esimerkiksi bakteerit ja arkeonit. Useimmat eläimet lisääntyvät vain suvullisesti, mutta kasvit voivat yleensä lisääntyä joko suvullisesti tai suvuttomasti.Eliöt tarvitsevat jatkuvasti uusia soluja vaurioituneiden solujen korvaamiseen ja lisääntymiseen (sukusolut). Eliön solumäärä voi kasvaa vain solunjakautumisten eli solujen lisääntymisen seurauksena.
Kuva: Murtuneen luun korjaantuminen vaatii uusien luusolujen muodostumista.
5.1 Suvuttomassa lisääntymisessä solut yksilöt kopioivat itseään
Suvuton lisääntyminen on yksinkertainen tapa lisääntyä. Siinä eliö lisääntyy jakautumalla tai muulla tavalla siten, että uusi yksilö on täysin samanlainen kuin emoyksilönsä. Näin syntyneet jälkeläiset ovat emoyksilön kopioita, klooneja. Suvuttomassa lisääntymisessä ei tarvita toista yksilöä eikä sukusoluja.
Suvuton lisääntyminen on yleistä sieni- ja kasvikunnassa. Esimerkiksi sienet ja sanikkaiset lisääntyvät itiöistä, ja monet kasvit lisääntyvät suvuttomasti rönsyjen, juurivesojen, maavarren, mukuloiden ja sipulien avulla. Sieniin luokitellut jäkälät lisääntyvät jäkälän murusista.
Kasvullisella lisääntymisellä tarkoitetaan kasvin lisääntymistä jostakin muusta kasvinosasta kuin siemenestä. Myös alkeelliset eläimet, kuten sienieläimet, pystyvät lisääntymään suvuttomasti. Kehittyneet eläimet ja kasvit (esimerkiksi selkärankaiset ja siemenkasvit) lisääntyvät kuitenkin pääasiassa suvullisesti.
Esimerkiksi mansikka lisääntyy suvuttomasti rönsyjen avulla. Kasvullisella lisääntymisellä tarkoitetaan siis kasvin lisääntymistä jostakin muusta kasvinosasta kuin siemenestä. Mansikat voivat lisääntyä myös mansikan ulkopinnalla sijaitsevien siementen avulla.
Koska suvuton lisääntyminen ei tapahdu sukusolujen avulla, ovat jälkeläiset perinnöllisesti identtisiä emoyksilön kaltaisia. Suvuttomassa lisääntymisessä ei siis lähtökohtaisesti tapahdu perinnöllistä muuntelua. Mutaatiot eli perimän muutokset tuottavat kuitenkin perinnöllistä muuntelua myös suvuttomasti lisääntyvien lajien yksilöihin.
Leivinhiiva lisääntyy suvuttomasti kuroutumalla. Oikeanpuolisessa kuvassa 3D-mikroskooppikuva.
Kaikki eliöiden solut ovat syntyneet toisista soluista jakautumalla eli suvuttomasti. Monisoluisilla eliöillä solujen suvuton jakautuminen mahdollistaa eliön kasvun ja solukkojen tai kudosten uusiutumisen. Jakautumis- ja erilaistumiskykyisiä soluja kutsutaan kantasoluiksi.
Murtunut luu tai ihon haava korjautuvat luu- ja ihosolujen jakautuessa. Lisäksi yksilönkehitys perustuu hedelmöittyneen munasolun peräkkäisiin jakautumisiin.
Monisoluisten eliöiden solut voivat erilaistua tiettyyn tehtävään. Ihmisen kantasolut voivat erilaistua esimerkiksi lihas-, puna- tai hermosoluiksi.
Suvuton lisääntyminen on yleistä sieni- ja kasvikunnassa. Esimerkiksi sienet ja sanikkaiset lisääntyvät itiöistä, ja monet kasvit lisääntyvät suvuttomasti rönsyjen, juurivesojen, maavarren, mukuloiden ja sipulien avulla. Sieniin luokitellut jäkälät lisääntyvät jäkälän murusista.
| suvuttoman lisääntymisen tapa | esimerkkejä |
| jakautuminen | bakteerit ja arkeonit, tohvelieläin |
| silmikoituminen eli kuroutuminen | hiivasolu, polttiaiseläimen (kuten korvameduusan) meren pohjassa elävä polyyppivaihe |
| monistuminen | malarialoision itiöt, sienet, sanikkaiset |
| muruset | jäkälä |
| juurivesa | haapa |
| rönsy | mansikka |
| maavarsi | järviruoko |
| mukula | peruna |
| sipuli | tulppaani |
Kasvullisella lisääntymisellä tarkoitetaan kasvin lisääntymistä jostakin muusta kasvinosasta kuin siemenestä. Myös alkeelliset eläimet, kuten sienieläimet, pystyvät lisääntymään suvuttomasti. Kehittyneet eläimet ja kasvit (esimerkiksi selkärankaiset ja siemenkasvit) lisääntyvät kuitenkin pääasiassa suvullisesti.
Esimerkiksi mansikka lisääntyy suvuttomasti rönsyjen avulla. Kasvullisella lisääntymisellä tarkoitetaan siis kasvin lisääntymistä jostakin muusta kasvinosasta kuin siemenestä. Mansikat voivat lisääntyä myös mansikan ulkopinnalla sijaitsevien siementen avulla.
Koska suvuton lisääntyminen ei tapahdu sukusolujen avulla, ovat jälkeläiset perinnöllisesti identtisiä emoyksilön kaltaisia. Suvuttomassa lisääntymisessä ei siis lähtökohtaisesti tapahdu perinnöllistä muuntelua. Mutaatiot eli perimän muutokset tuottavat kuitenkin perinnöllistä muuntelua myös suvuttomasti lisääntyvien lajien yksilöihin.
Leivinhiiva lisääntyy suvuttomasti kuroutumalla. Oikeanpuolisessa kuvassa 3D-mikroskooppikuva.
Kaikki eliöiden solut ovat syntyneet toisista soluista jakautumalla eli suvuttomasti. Monisoluisilla eliöillä solujen suvuton jakautuminen mahdollistaa eliön kasvun ja solukkojen tai kudosten uusiutumisen. Jakautumis- ja erilaistumiskykyisiä soluja kutsutaan kantasoluiksi.
Murtunut luu tai ihon haava korjautuvat luu- ja ihosolujen jakautuessa. Lisäksi yksilönkehitys perustuu hedelmöittyneen munasolun peräkkäisiin jakautumisiin.
Monisoluisten eliöiden solut voivat erilaistua tiettyyn tehtävään. Ihmisen kantasolut voivat erilaistua esimerkiksi lihas-, puna- tai hermosoluiksi.
5.2 Solut lisääntyvät mitoosin avulla
Suvuton lisääntyminen perustuu mitoosiin, jonka avulla solut kopioivat itseään. Mitoosin seurauksena solu jakautuu kahdeksi. Näin syntyy perimältään kaksi samanlaista solua, joten jälkeläiset ovat emonsa täydellisiä kopioita. Esimerkiksi hiivat ovat yksisoluisia eliöitä, jotka voivat lisääntyä suvuttomasti kuroutumalla.
Hiivasolussa tapahtuvan mitoosin seurauksena emosolusta kuroutuu uusi solu, joka on perimältään samanlainen kuin emosolu
Kaikki eliöiden solut ovat syntyneet toisista soluista jakautumalla. Videossa on ihmisen hedemöittyneen munasolun ensimmäiset solujaot yksilönkehityksen solunjakautumisvaiheessa.
Ennen mitoosia solu kahdentaa perimänsä eli kromosominsa. Mitoosi on monivaiheinen tapahtumasarja, jossa muodostuneet kromosomit päätyvät kahteen eri tytärsoluun. Molempien syntyvien solujen perimä on siis samanlainen kuin alkuperäisen solun.
Mitoosilla on tärkeä merkitys myös kudosten uusiutumisen, kasvun ja yksilönkehityksen kannalta. Esimerkiksi yksilönkehityksessä hedelmöityksen jälkeen solut jakautuvat mitoosin avulla ja tuottavat kopioita itsestään. Näin kaikkiin eliön soluihin päätyy sama perimä, vaikka solut voivatkin erilaistua moniin eri tehtäviin.
Eliöiden useimmat solut uusiutuvat jakautumalla mitoosin avulla. Yksisoluisten eliöiden (esimerkiksi hiiva- ja bakteerisolun) lisääntyminen perustuu myös mitoosiin, eli ne lisääntyvät yleensä suvuttomasti.
Mitoosia tapahtuu, kun:
- yksisoluinen eliö kuten bakteeri lisääntyy suvuttomasti
- uusia soluja syntyy esimerkiksi ihohaavan tai luun murtuman korjaamiseksi
- monisoluinen eliö kasvaa suuremmaksi
- hedelmöitynyt munasolu alkaa jakautua yksilönkehityksessä
Mitoosin vaiheita saadaan kuvattua muun muassa kasvien juurien soluista. Mitoosien avulla juuren solut jakautuvat ja näin juuri kasvaa pituutta ja paksuutta.
Solujen jakautuminen mitoosin jälkeen. Hiivasolun uusi solu kuroutuu emosolusta. Kasvisolussa kehittyy mm. soluseinä. Bakteerin ainoa kromosomi kahdentuu ennen bakteerin jakautumista kahdeksi soluksi.
5.3 Suvullisessa lisääntymisessä syntyy uusia, ainutlaatuisia yksilöitä
Suvullisessa lisääntymisessä tarvitaan kaksi eri yksilöä, jotka tuottavat sukusoluja. Suvullisessa lisääntymisessä uusi yksilö saa alkunsa sukusoluista niiden perimän yhdistyessä. Määritelmän mukaisesti suurempia sukusoluja tuottavat ovat naaraita ja pienempiä sukusoluja tuottavat koiraita.
Sukusoluja muodostuu eläimillä sukupuolirauhasissa: esimerkiksi kivekset tuottavat siittiöitä ja munasarjat munasoluja. Kasvien sukusolut syntyvät heteissä ja emeissä, jossa syntyy siitepölyhiukkasia ja munasoluja.
Siemenkasveilla pölytyksen seurauksena siitepölyhiukkasen ja munasolun tumat yhtyvät, eli tapahtuu hedelmöittyminen. Vastaavasti eläimillä siitoksen seurauksena sukusolujen perimät yhdistyvät. Siitos jaetaan ulkoiseen ja sisäiseen siitokseen. Ulkoisessa siitoksessa hedelmöitys tapahtuu naaraan ulkopuolella, esimerkiksi kaloilla vedessä. Sisäisessä siitoksessa siittiöt ruiskutetaan suoraan naaraan sisään, jolloin sukusolujen tumien perimä yhdistyy naaraan sisällä.
Hedelmöityksen seurauksena syntyy geneettisesti (perinnöllisesti) uudenlaisia jälkeläisiä, joiden perimä on molempien vanhempien perimästä koostuva yhdistelmä. Suvullisen lisääntymisen ansiosta syntyneet jälkeläiset ovat perimältään ainutkertaisia, joten suvullinen lisääntyminen tuottaa perinnöllistä muuntelua. Koska jälkeläinen perii puolet geeneistään kummaltakin vanhemmalta, jälkeläiset muistuttavat vanhempiaan enemmän kuin muita populaation yksilöitä.
Teeren lisääntyminen.
Sukusoluja muodostuu eläimillä sukupuolirauhasissa: esimerkiksi kivekset tuottavat siittiöitä ja munasarjat munasoluja. Kasvien sukusolut syntyvät heteissä ja emeissä, jossa syntyy siitepölyhiukkasia ja munasoluja.
Siemenkasveilla pölytyksen seurauksena siitepölyhiukkasen ja munasolun tumat yhtyvät, eli tapahtuu hedelmöittyminen. Vastaavasti eläimillä siitoksen seurauksena sukusolujen perimät yhdistyvät. Siitos jaetaan ulkoiseen ja sisäiseen siitokseen. Ulkoisessa siitoksessa hedelmöitys tapahtuu naaraan ulkopuolella, esimerkiksi kaloilla vedessä. Sisäisessä siitoksessa siittiöt ruiskutetaan suoraan naaraan sisään, jolloin sukusolujen tumien perimä yhdistyy naaraan sisällä.
Hedelmöityksen seurauksena syntyy geneettisesti (perinnöllisesti) uudenlaisia jälkeläisiä, joiden perimä on molempien vanhempien perimästä koostuva yhdistelmä. Suvullisen lisääntymisen ansiosta syntyneet jälkeläiset ovat perimältään ainutkertaisia, joten suvullinen lisääntyminen tuottaa perinnöllistä muuntelua. Koska jälkeläinen perii puolet geeneistään kummaltakin vanhemmalta, jälkeläiset muistuttavat vanhempiaan enemmän kuin muita populaation yksilöitä.
Teeren lisääntyminen.
5.4 Sukusolut syntyvät meioosissa
Sukusolut eli siittiöt ja munasolut muodostuu meioosissa, jossa diploideista soluista muodostuu haploideja sukusoluja. Diploidisuus tarkoittaa sitä, että solulla on kaikkia kromosomeja kaksi kappaletta. Vastaavasti haploidisissa sukusoluissa on kutakin kromosomia vain yksi kappale. Meioosi on suvulliseen lisääntymiseen liittyvä solunjakautumistapahtuma. Meioosi muistuttaa mitoosia, mutta siinä syntyvien sukusolujen kromosomiluku ja siten myös DNA:n määrä puolittuu. Hedelmöityksessä kaksi meioosin avulla syntynyttä sukusolua yhtyy. Samalla sukusolujen perimät yhdistyvät ja täydentävät toistensa kromosomistot, jolloin muodostuu yksi diploidinen, hedelmöittynyt solu eli tsygootti.
Uusi yksilö saa hedelmöityksessä kaksinkertaisen kromosomiston vanhempien sukusolujen yhdistyessä (sukusoluissa on yksinkertainen kromosomisto). Diploidisella yksilöllä on jokaista kromosomia kaksi kappaletta, yksi perittynä kummaltakin vanhemmalta. Esimerkiksi ihmisellä on soluissaan kaksinkertainen kromosomisto, eli ihmisen kromosomiston sanotaan olevan diploidinen.
5.5 Eri lisääntymistavoissa on hyöty- ja haittapuolia
Suvuton lisääntyminen ei tuota perinnöllistä muuntelua, joten uudet yksilöt ovat emoyksilöiden kopiota. Ainoastaan mutaatiot voivat tuottaa eroja yksilöiden välille. Jos suvuttomasti syntyneillä yksilöillä on ympäristössä selviämisen kannalta hyvä perimä, perinnöllisen muuntelun puutteesta ei ole haittaa. Jos ympäristö muuttuu epäsopivaksi ja populaation yksilöt ovat perimältään samanlaisia, on riski, ettei populaatio pysty sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön.
Suvuttomalla lisääntymisellä on kuitenkin useita etuja. Suvuton lisääntyminen on yksinkertaista ja nopeaa, koska siinä ei tarvita lisääntymiskumppania. Suvuttomasti syntyneet yksilöt kykenevät usein lisääntymään varsin pian. Lisäksi suvuton lisääntyminen on tehokasta ja varmaa, koska jokainen yksilö voi lisääntyä. Se kuluttaa myös vähän energiaa, koska siinä ei tuoteta sukusoluja.
Suvullinen lisääntyminen ja mutaatiot tuottavat perinnöllistä muuntelua. Suvullisessa lisääntymisessä syntyvä perinnöllinen muuntelu on sen tärkein etu verrattuna suvuttomaan lisääntymiseen. Suvullisessa lisääntymisessä syntyvien yksilöiden ominaisuudet voivat ympäristön muuttuessa lisätä yksilön selviämis- ja lisääntymismahdollisuuksia.
Koska jälkeläiset perivät geeninsä vanhemmiltaan, he muistuttavat sisaruksiaan ja vanhempiaan. Jokainen on kuitenkin perimältään erilainen. Suvullisessa lisääntymisessä jälkeläinen perii vanhemmiltaan kromosominsa, puolet molemmilta vanhemmiltaan.
Suvullinen lisääntyminen saa aikaan sen, että muodostuvien yksilöiden perimä on erilainen. Jokaisen sukusolun perimä on erilainen, kun sattuma vaikuttaa siihen millainen yhdistelmä vanhempien kromosomeista ja geeneistä kuhunkin solusoluun päätyy. Toisaalta lisääntymiskumppanin valintaan liittyy myös sattumanvaraisuutta. Lisäksi sukusolut eli gameetit kohtaavat sattumanvaraisesti toisensa hedelmöityksessä. Näistä syistä suvullisesti lisääntyvän eliön jälkeläiset ovat yleensä geneettisesti erilaisia.
Suvullinen lisääntyminen on kuitenkin epävarmaa ja hidasta verrattuna suvuttomaan lisääntymiseen. Sukusolujen muodostaminen vaatii rakennusaineita, energiaa ja aikaa. Koska vain naaraspuoliset yksilöt voivat saada jälkeläisiä ja sukukypsyys saavutetaan monien lajien kohdalla hitaasti, on suvullisen lisääntymisen tehokkuus pienempää suvuttomaan verrattuna. Suvullisessa lisääntymisessä myös lisääntymiskumppanin löytämiseen ja mahdolliseen lisääntymiskamppailuun muiden saman lajin yksilöiden välillä kuluu aikaa ja energiaa.
Geneettinen erilaisuus eli perinnöllinen muuntelu on ainakin kahdella tavalla hyödyllistä. Jälkeläisillä voi ilmetä täysin uusia ominaisuuksia, kun vanhempien geeneistä koostuu uusia geenien sekoituksia. Lisäksi erilaisuudesta eli muuntelusta on hyötyä vaihtelevassa ympäristössä, kun jälkeläisten muodostama populaatio voi olla paremmin sopeutunut ympäristöön kuin vanhempansa. Muuntelu auttaa siis populaatiota sopeutumaan olosuhteiden muuttuessa. Siksi se on evoluution edellytys.
Suvullinen lisääntyminen tuottaa perimältään uudenlaisia yksilöitä. Sudenkorentoja.
Suvuttomalla lisääntymisellä on kuitenkin useita etuja. Suvuton lisääntyminen on yksinkertaista ja nopeaa, koska siinä ei tarvita lisääntymiskumppania. Suvuttomasti syntyneet yksilöt kykenevät usein lisääntymään varsin pian. Lisäksi suvuton lisääntyminen on tehokasta ja varmaa, koska jokainen yksilö voi lisääntyä. Se kuluttaa myös vähän energiaa, koska siinä ei tuoteta sukusoluja.
Suvullinen lisääntyminen ja mutaatiot tuottavat perinnöllistä muuntelua. Suvullisessa lisääntymisessä syntyvä perinnöllinen muuntelu on sen tärkein etu verrattuna suvuttomaan lisääntymiseen. Suvullisessa lisääntymisessä syntyvien yksilöiden ominaisuudet voivat ympäristön muuttuessa lisätä yksilön selviämis- ja lisääntymismahdollisuuksia.
Koska jälkeläiset perivät geeninsä vanhemmiltaan, he muistuttavat sisaruksiaan ja vanhempiaan. Jokainen on kuitenkin perimältään erilainen. Suvullisessa lisääntymisessä jälkeläinen perii vanhemmiltaan kromosominsa, puolet molemmilta vanhemmiltaan.
Suvullinen lisääntyminen saa aikaan sen, että muodostuvien yksilöiden perimä on erilainen. Jokaisen sukusolun perimä on erilainen, kun sattuma vaikuttaa siihen millainen yhdistelmä vanhempien kromosomeista ja geeneistä kuhunkin solusoluun päätyy. Toisaalta lisääntymiskumppanin valintaan liittyy myös sattumanvaraisuutta. Lisäksi sukusolut eli gameetit kohtaavat sattumanvaraisesti toisensa hedelmöityksessä. Näistä syistä suvullisesti lisääntyvän eliön jälkeläiset ovat yleensä geneettisesti erilaisia.
Suvullinen lisääntyminen on kuitenkin epävarmaa ja hidasta verrattuna suvuttomaan lisääntymiseen. Sukusolujen muodostaminen vaatii rakennusaineita, energiaa ja aikaa. Koska vain naaraspuoliset yksilöt voivat saada jälkeläisiä ja sukukypsyys saavutetaan monien lajien kohdalla hitaasti, on suvullisen lisääntymisen tehokkuus pienempää suvuttomaan verrattuna. Suvullisessa lisääntymisessä myös lisääntymiskumppanin löytämiseen ja mahdolliseen lisääntymiskamppailuun muiden saman lajin yksilöiden välillä kuluu aikaa ja energiaa.
Geneettinen erilaisuus eli perinnöllinen muuntelu on ainakin kahdella tavalla hyödyllistä. Jälkeläisillä voi ilmetä täysin uusia ominaisuuksia, kun vanhempien geeneistä koostuu uusia geenien sekoituksia. Lisäksi erilaisuudesta eli muuntelusta on hyötyä vaihtelevassa ympäristössä, kun jälkeläisten muodostama populaatio voi olla paremmin sopeutunut ympäristöön kuin vanhempansa. Muuntelu auttaa siis populaatiota sopeutumaan olosuhteiden muuttuessa. Siksi se on evoluution edellytys.
| etuja | haittoja |
| Nopeaa. | Syntyy vähän perinnöllistä muuntelua (vain mutaatioiden kautta). |
| Lisääntymiseen tarvitaan vain yksi yksilö. | Muuttuvissa olosuhteissa populaatio/laji voi tuhoutua. |
| Suuri jälkeläismäärä lyhyessä ajassa mahdollistaa nopean levittäytymisen uusille elinalueille. | Jokainen yksilö on perimältään samanlainen, mikä voi aiheuttaa ongelmia populaation sopeutumisessa eri olosuhteisiin. Tämän seurauksena populaatio tai koko laji voi hävitä. |
| Ei tarvita sukusoluja (energian säästö). | |
| Jos ympäristöolosuhteet eivät muutu, populaatio on hyvin sopeutunut ympäristöönsä. | Olosuhteiden muuttuessa populaatio ei pysty sopeutumaan nopeasti, koska perinnöllistä muuntelua ei ole. |
| Mahdollistaa nopean leviämisen. | Epäedullisissa olosuhteissa kaikki geneettisesti samanlaiset yksilöt voivat kärsiä samalla tavoin esim. kuivuudesta. |
| etuja perinnöllisen muuntelun ansiosta | haittoja |
| Populaatiossa esiintyy erilaisia yksilöitä seuraavissa sukupolvissa. | Hidasta, esimerkiksi monilla lajeilla sukukypsyys saavutetaan vasta monen vuoden ikäisinä. |
| Ympäristöolosuhteiden muuttuessa populaatiolla parempi mahdollisuus selvitä sopeutumisen takia. | Kuluu aikaa ja energiaa (lisääntymiskumppanin etsiminen, sukusolujen tuotanto). |
| Mahdollistaa nopeamman evoluution perinnöllisen muuntelun ansiosta. | Monilla lajeilla vain melko pieni osa yksilöistä lisääntyy. |
| Lisää biodiversiteettiä eli elonkirjoa (geneettinen diversiteetti). | Suuri osa sukusoluista jää käyttämättä. |
Suvullinen lisääntyminen tuottaa perimältään uudenlaisia yksilöitä. Sudenkorentoja.
Kuvagalleria suvuttomasta lisääntymisestä
Tiivistelmä
- Solut syntyvät toisista soluista jakautumalla.
- Jakautumis- ja erilaistumiskykyisiä soluja kutsutaan kantasoluiksi.
- Mitoosissa solu tuottaa itsestään täydellisen kopion.
- Suvuttomassa lisääntymisessä solut hyödyntävät mitoosia. Syntyvät jälkeläiset ovat perimältään identtisiä emoyksilön kanssa.
- Suvuton lisääntyminen on nopeaa ja tehokasta, mutta tuottaa vähän perinnöllistä muuntelua.
- Suvullisessa lisääntymisessä tarvitaan kaksi eri yksilöä, jotka tuottavat sukusoluja.
- Suvullinen lisääntyminen ja mutaatiot tuottavat perinnöllistä muuntelua.