Suvuton lisääntyminen ei tuota perinnöllistä muuntelua, joten uudet yksilöt ovat emoyksilöiden kopiota. Ainoastaan mutaatiot voivat tuottaa eroja yksilöiden välille. Jos suvuttomasti syntyneillä yksilöillä on ympäristössä selviämisen kannalta hyvä perimä, perinnöllisen muuntelun puutteesta ei ole haittaa. Jos ympäristö muuttuu epäsopivaksi ja populaation yksilöt ovat perimältään samanlaisia, on riski, ettei populaatio pysty sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön. 

​Suvuttomalla lisääntymisellä on kuitenkin useita etuja. Suvuton lisääntyminen on yksinkertaista ja nopeaa, koska siinä ei tarvita lisääntymiskumppania. Suvuttomasti syntyneet yksilöt kykenevät usein lisääntymään varsin pian. Lisäksi suvuton lisääntyminen on tehokasta ja varmaa, koska jokainen yksilö voi lisääntyä. Se kuluttaa myös vähän energiaa, koska siinä ei tuoteta sukusoluja. 

Suvullinen lisääntyminen ja mutaatiot tuottavat perinnöllistä muuntelua.  Suvullisessa lisääntymisessä syntyvä perinnöllinen muuntelu on sen tärkein etu verrattuna suvuttomaan lisääntymiseen. Suvullisessa lisääntymisessä syntyvien yksilöiden ominaisuudet voivat ympäristön muuttuessa lisätä yksilön selviämis- ja lisääntymismahdollisuuksia.

Koska jälkeläiset perivät geeninsä vanhemmiltaan, he muistuttavat sisaruksiaan ja vanhempiaan. Jokainen on kuitenkin perimältään erilainen. Suvullisessa lisääntymisessä jälkeläinen perii vanhemmiltaan kromosominsa, puolet molemmilta vanhemmiltaan. 

Suvullinen lisääntyminen saa aikaan sen, että muodostuvien yksilöiden perimä on erilainen. Jokaisen sukusolun perimä on erilainen, kun sattuma vaikuttaa siihen millainen yhdistelmä vanhempien kromosomeista ja geeneistä kuhunkin solusoluun päätyy. Toisaalta lisääntymiskumppanin valintaan liittyy myös sattumanvaraisuutta. Lisäksi sukusolut eli gameetit kohtaavat sattumanvaraisesti toisensa hedelmöityksessä. Näistä syistä suvullisesti lisääntyvän eliön jälkeläiset ovat yleensä geneettisesti erilaisia.

Suvullinen lisääntyminen on kuitenkin epävarmaa ja hidasta verrattuna suvuttomaan lisääntymiseen. Sukusolujen muodostaminen vaatii rakennusaineita, energiaa ja aikaa. Koska vain naaraspuoliset yksilöt voivat saada jälkeläisiä ja sukukypsyys saavutetaan monien lajien kohdalla hitaasti, on suvullisen lisääntymisen tehokkuus pienempää suvuttomaan verrattuna. Suvullisessa lisääntymisessä myös lisääntymiskumppanin löytämiseen ja mahdolliseen lisääntymiskamppailuun muiden saman lajin yksilöiden välillä kuluu aikaa ja energiaa.

Geneettinen erilaisuus eli perinnöllinen muuntelu on ainakin kahdella tavalla hyödyllistä. Jälkeläisillä voi ilmetä täysin uusia ominaisuuksia, kun vanhempien geeneistä koostuu uusia geenien sekoituksia. Lisäksi erilaisuudesta eli muuntelusta on hyötyä vaihtelevassa ympäristössä, kun jälkeläisten muodostama populaatio voi olla paremmin sopeutunut ympäristöön kuin vanhempansa. Muuntelu auttaa siis populaatiota sopeutumaan olosuhteiden muuttuessa. Siksi se on evoluution edellytys.

Suvuton lisääntyminen

etuja	haittoja
Nopeaa.	Syntyy vähän perinnöllistä muuntelua (vain mutaatioiden kautta).
Lisääntymiseen tarvitaan vain yksi yksilö.	Muuttuvissa olosuhteissa populaatio/laji voi tuhoutua.
Suuri jälkeläismäärä lyhyessä ajassa mahdollistaa nopean levittäytymisen uusille elinalueille.	Jokainen yksilö on perimältään samanlainen, mikä voi aiheuttaa ongelmia populaation sopeutumisessa eri olosuhteisiin. Tämän seurauksena populaatio tai koko laji voi hävitä.
Ei tarvita sukusoluja (energian säästö).
Jos ympäristöolosuhteet eivät muutu, populaatio on hyvin sopeutunut ympäristöönsä.	Olosuhteiden muuttuessa populaatio ei pysty sopeutumaan nopeasti, koska perinnöllistä muuntelua ei ole.
Mahdollistaa nopean leviämisen.	Epäedullisissa olosuhteissa kaikki geneettisesti samanlaiset yksilöt voivat kärsiä samalla tavoin esim. kuivuudesta.

Suvullinen lisääntyminen

etuja perinnöllisen muuntelun ansiosta	haittoja
Populaatiossa esiintyy erilaisia yksilöitä seuraavissa sukupolvissa.	Hidasta, esimerkiksi monilla lajeilla sukukypsyys saavutetaan vasta monen vuoden ikäisinä.
Ympäristöolosuhteiden muuttuessa populaatiolla parempi mahdollisuus selvitä sopeutumisen takia.	Kuluu aikaa ja energiaa (lisääntymiskumppanin etsiminen, sukusolujen tuotanto).
Mahdollistaa nopeamman evoluution perinnöllisen muuntelun ansiosta.	Monilla lajeilla vain melko pieni osa yksilöistä lisääntyy.
Lisää biodiversiteettiä eli elonkirjoa (geneettinen diversiteetti).	Suuri osa sukusoluista jää käyttämättä.

Suvullinen lisääntyminen tuottaa perimältään uudenlaisia yksilöitä. Sudenkorentoja.