Tutki kappaleen vaihtumista
Aasiassa sirkuksella on erityisen pitkät perinteet. Intialaiset käärmeenlumoajat ja fakiirit ovat esiintyneet kauan yleisölle. Kiinalainen sirkus on myös erittäin vaativaa, taidokasta ja usein akrobatiapainotteista. Vajaan kahden miljoonan asukkaan Mongolia tuottaa myös erittäin laadukasta sirkustaidetta. Sama koskee entisen Neuvostoliiton Keski-Aasian tasavaltoja, kuten Uzbekistania.
Pohjoismaista tunnettu sirkus on norjalainen Trolle Rodin ja ruotsalainen uuden sirkuksen suuri nimi Circus Cirkör. Suomessa tällä alalla on vahvoilla Jernströmin perheen ympärille keskittynyt, paljon kansainvälisiäkin esiintyjiä käyttävä Sirkus Finlandia. Suomessa sirkus tunnustettiin taidemuodoksi 2000-luvun käänteessä. Nykyään Taiteen keskustoimikunnassa on sirkustaiteelle oma jaosto.
(fi.wikipedia.org/wiki/Sirkus. Luettu 4.11.2013. Lisenssi: CC-BY_SA)
Renessanssin aikana trubaduurien kiertävää elämäntapaa alettiin paikoitellen hyljeksiä. Heitä pidettiin irtolaisina, joten ammattikunta alkoi hakeutua pysyvimmille esiintymisareenoille, teattereihin ja kapakoihin. Myöhemmin ammattikunta löysi uuden tavan esittää taitojaan ja ansaita kyläjuhlissa ja markkinoilla, jolloin mukaan tulivat muun muassa karhun kesyttäjät ja nuorallatanssijat. [– –]
Varsinaista sirkusta saatiin kuitenkin odottaa 1700-luvun loppupuoliskolle, jolloin Philip Astley aloitti toimintansa. Vuonna 1769 hän osti kiinteistön Lontoosta läheltä Westminsterin siltaa ja rakensi sille ensimmäisen sirkusrakennuksen, jonka nimeksi tuli The New British School or Amphitheater Riding Ring. Ensimmäinen esitys tapahtui vuonna 1770, ja siitä tuli pian niin suosittu, että amfiteatteri katettiin vuoteen 1779 mennessä. Näin oli syntynyt nykyaikainen sirkus, vaikkei Astleyn esitystä siksi kutsuttukaan kuin vasta 1782.
(fi.wikipedia.org/wiki/Sirkus. Luettu 4.11.2013. Lisenssi: CC-BY_SA.)