Hugo Simberg elämäkerta

1873
Hugo Gerhard ja hänen kaksoisveljensä Paul Henrik Simberg syntyvät juhannuspäivänä Haminassa. Vanhemmat ovat Ebba Mathilda (o.s. Widenius, 1840-1897) ja eversti Niclas (Nicolai) Simberg (1822-1915). Hugo viettää kesänsä äidin suvun omistamassa Viipurin lahden Niemenlautan sukukartanossa. Lapsia on elossa neljä isän ensimmäisestä avioliitosta ja lisäksi Hugolla ja Paulilla on isosisko Mathilda, kolme pikkusiskoa ja kolme pikkuveljeä.

1881
Simbergien perhe muuttaa Haminasta Viipuriin, jossa isä Niclas aloittaa postinhoitajana.

1891-1895
Hugon taideopinnot alkavat Viipurin Taiteenystävien piirustuskoulussa kahdeksantoista vuoden iässä ja jatkuvat Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä vuosina 1893-1895. Opettajina toimivat mm. Helene Schjerfbeck, Carl Jahn ja Elin Danielson. Täti Alexandra Simberg on tärkeä tuki taiteellisessa etsinnässä. Tädiltään Hugo saa tietoa uudesta taidesuuntauksesta, symbolismista ja Alexandra kannustaa Hugoa myös luopumaan akatemia-opinnoista.

1895
Tekee ensimmäisen ulkomaanmatkansa Kööpenhaminaan ja lopettaa taideyhdistyksen piirustuskoulun. Axel Gallén (vuodesta 1907 Akseli Gallén-Kallela) ottaa Hugon yksityisoppilaakseen Ruovedelle. Gallén ymmärtää Hugon erityisen taiteilijaluonteen, kuten myös hänen lahjansa esittää symbolismin keinoin sisäistä maailmaansa. Tällöin syntyy moni Simbergin symbolistisen tuotannon keskeisistä teoksista, mm. Halla ja Syksy (I ja II) sekä Sallittu, jossa ensimmäisen kerran näyttäytyy mustakaapuinen kuolema.

1896
Hugo lähtee toiselle ulkomaanmatkalleen, tällä kertaa Lontooseen, josta matkustaa edelleen Pariisiin. Pariisissa syntyy eräs Simbergin taiteellisen tuotannon vaikuttavimmista teoksista, Kuoleman puutarha. Kuten monissa muissakin Simbergin teoksissa todelliset maisemat ovat symbolististen aiheiden taustalla ja niinpä Kuoleman puutarhassakin esiintyy juuri Niemenlautan puutarha.

1897
Hugo palaa jälleen Ruovedelle. Kesäksi hän lähtee Niemenlauttaan ja vierailee myös Tukholmassa. Tukholman matkallaan hän tutustuu Magnus Enckelliin, jonka kanssa tulee seitsemän vuotta myöhemmin toteuttamaan Tampereen tuomikirkon maalauskoristelut. Ruovedelle Simberg palaa kesän lopulla ja siellä kuoleman ja pirun hahmot täsmentyvät edelleen ja grafiikanmenetelmien harjoittelu jatkuu Gallénin johdolla. Loppuvuodesta Simberg matkustaa Firenzeen ja vaikuttuu 1400-luvun italialaistesta taiteesta. Sen sijaan, että osallistuisi taidekoulun opetukseen, kopioi hän mieluummin 1400-luvun mestariteoksia museoissa.

1898
Keväällä Hugo palaa Italiasta Suomeen ja asettuu Niemenlauttaan ja Viipuriin. Hän vierailee vielä Ruovedellä, muttei asetu sinne enää. Niemenlautassa Hugo maalaa useita henkilö- ja muotokuvamaaluksia sukulaisistaan ja saa vihdoin Hugo myös ansaitsemaansa kiitosta syysnäyttelyssä, 25-vuoden ikäisenä. Muotokuva rakkaasta tädistä Alexandra Simbergistä pysäyttää kriitikot, vaikkakin piru-aiheiset teokset herättävät edelleenkin kummeksuntaa. Simberg pääsee Suomen taiteilijaseuran jäseneksi ja Viipurin Taiteenystävien piirustuskoulun opettajaksi.

1901
Hugo hankkii oman ateljeen Helsingistä Rikhardinkadulta ja on mukana perustamassa ateljee- ja näyttelyhuoneisto ”Pirttiä” Erottajan ja Etelä-Esplanadin kulmataloon. Avajaisnäyttelyssä mukana ovat Simbergin lisäksi Axel Gallén, Magnus Enckell, Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Väinö Blomstedt. Hugo kokeilee ajan hengen mukaisesti luovuuttaan myös taideteollisuuden puolella ja suunnittelee kaksi kuvakudosta, harjoittelee dreijausta ja toteuttaa lisäksi puksipuisen pienoisveistoksen Alexandra-tädistään (Täti).

1902-1903
Vuoden 1902 lopulla Hugo sairastuu aivokalvontulehdukseen ja joutuu viettämään yli puoli vuotta sairaalassa. Syksyllä 1903 Simberg asettaa Ateneumiin esille suurikokoisen öljyvärityön Haavoittunut enkeli. Aihe on elänyt pitkään Simbergin mielessä rakentuen lopulliseen muotoonsa mm. valokuvasommitelmien pohjalta. Ensimmäisen kerran se esiintyy Simbergin luonnoslehtiössä vuonna 1898. Teos saa taiteiljakollegoissa ja syysnäyttelyn juryssä hurmioituneen vastaanoton ja liittyy lapsiaiheellaan tulevien vuosien suururakkaan, Tampereen tuomiokirkon friisin seppeleenkantajiin.

1904-1906
Tampereen tuomikirkon (ent. Tampereen Johanneksenkirkko) freskot valmistuvat pitkän maalausurakan jälkeen vuoden 1906 tammikuussa ja kirkko vihitään käyttöön helluntaina 1907. Köynnöksenkantajien lisäksi seinille on ikuistunut freskona Kuoleman puutarha sekä muita aiheita erillisinä holvimaalauksina. Ennen maalausurakan aloittamista Hugo matkustaa Italiaan oppiakseen freskotekniikkaa ja harjoittelee sitä Niemenlautan navetan seinään. Pikkuveli Guido on apuna toimien samalla myös mallina. Menestys jatkuu syysnäyttelyssä, jossa kiitosta tulee etenkin muotokuvista ja vihdoin myös ”pikkupiruja” kaivataan nähtäväksi. Lisäksi Hugo voittaa teoksellaan Haavoittunut enkeli valtionpalkinnon vuonna 1904. Hän aloittaa opettajana Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Ateneumissa, jossa toimii aina vuoteen 1913 asti. Kuuleman mukaan Simberg oli opettajana tiukka, mutta samalla ihailtu.

1907-1908
Hugo matkustaa Lontoon kautta New Yorkiin, Philadelphiaan, Washingtoniin ja Niagaraan. Symbolismi on taidesuuntauksena hiipumassa ja uudet jälki-impressionistiset taiteen ilmiöt eivät tunnu sopivan Hugon tapaan esittää maailmaa. Hänen taiteensa on pohjautunut kauttaaltaan symbolismiin, jopa maisemissa on usein symbolistinen lataus.

1909 -1914
Niemenlautan tuuliselle, ”villille” puolelle valmistuu ateljeerakennus Hugolle ja hänellä on myös toinen ateljee Helsingin Luotsikadulla. Nämä vuodet ovat Simbergille perheen perustamisen ja vakiintumisen aikaa, ja monet teoksista kuvaavat perhettä ja Niemenlautan ympäristöä, sekä siellä vierailleita ihmisiä. Hugo ja Anni Fredrika Bremer (1883-1969) vihitään neljäs tammikuuta 1910 Vaasassa. Pariskunta on tavannut toisensa Ateneumissa, jossa Hugo toimi Annin opettajana. Yhdistetty hää- ja opintomatka tehdään heti häiden jälkeen Pariisiin, jossa musiikillisesti lahjakkaalla Annilla on piano heidän Montmartren vuokra-asunnossaan. Esikoinen Tom syntyy 15. marraskuuta 1911 ja tytär Uhra joulukuuun 2. päivänä 1914. Suuressa öljymaalauksessa Iltaa kohti kiteytyy moni asia Hugon senhetkisestä elämästä. Niemenlautan rannalla hänen isänsä Niclas taluttaa hellästi pojanpoikaansa.

1915-1917
Hugon isä Niclas kuolee Niemenlautassa 92-vuotiaana vuonna 1915. Vain kaksi vuotta myöhemmin Hugo menehtyy äkillisesti 44-vuoden iässä. Kahta viimeistä kesäänsä Hugo ei vietä enää Niemenlautassa, vaan matkustaa kesällä 1916 Paul-veljen kesäpaikalle Pellinkiin. Kesällä 1917 hän matkustaa perheensä kanssa Annin siskon ja tämän miehen, taiteilija Eemu Myntin vieraaksi Sarkolan tilalle Ähtäriin (Peränteen kylä), missä menehtyy sairauskohtaukseen. Lyhyeksi jääneestä elämästään huolimatta Simbergin omaperäinen taiteellinen tuotanto on hyvin laaja ja ottanut ansaitun sijansa Suomen taidehistoriassa. Myös suomalaisen taidegrafiikan kehittäjänä Simberg ansaitsee maininnan.

FM Hanne Syvälahti
Alkuperäisteksti Didrichsenmuseum.fi-sivustolta

Lähteet:
Jan Simbergin arkisto ja tiedonannot

Kämäräinen, Eija 2005. Merenpoika Hugo Simberg. Helsinki: WSOY

Olavinen, Anja; Paloposki, Hanna-Leena (toim.) 2000. Hugo Simberg 1873-1917

Ateneum 25.2-28.5.2000. Helsinki: Valtion taidemuseo

Stewen, Riikka 1989. Hugo Simberg – unien maalari. Keuruu: Otava