1800-luvulla tapahtui kirjallinen nousu. Sitä vauhditti uusi lukijakunta, sillä suurempi osa kansasta oli lukutaitoista. Kirjailijat hakivat innostusta ajan tyylisuunnasta realismista.

Realismin ajan kirjallisuudessa elämää haluttiin kuvata todenmukaisesti. Kirjailija raportoi elämäänsä objektiivisesti. Hän ei kuitenkaan jäänyt puolueettomaksi, sillä realismin kirjailijat asettuivat usein heikomman puolelle. Romantiikan aikana taidetta oli tehty taiteen vuoksi, realismin aikana kirjailijat kokivat yhteiskunnallista vastuuta havainnoida maailmaa ja sen tapahtumia.

Realistinen kirjallisuus ei tuottanut sankaritarinoita suomalaisuudesta, vaan kuvauksia köyhyydestä, naisten epätasa-arvosta sekä pettymyksistä avioliittoon.

Suomen merkittävin realismin edustaja oli Minna Canth (1844-97) raportoi yhteiskunnan rappion tilaa. Rappiota aiheuttivat hänen mielestään epäoikeudenmukaiset lait, turmeltunut moraali sekä epätasa-arvoisuus rikkaiden ja köyhien sekä naisten ja miesten välillä.

Lähde: Rapatti, Kotilainen, Harmanen, Leppäjärvi, Pelto 2014: Tekstitaituri 9.