3. Renessanssi 1300-1500-luku
1. Renessanssin synty
RUTTO - usko kirkkoon horjuu
UUDEN MANTEREEN LÖYTYMINEN - maailmankuva muuttuu, Raamatusta ei löydykään kaikki tieto
IHMISET KESKITTYIVÄT ELÄMISEEN, EI TUONPUOLEISEN ODOTTAMISEENk
2. Ihminen nähdään yksilönä ja hän voi vaikuttaa elämäänsä
Renessanssin aikana ihminen miellettiin yksilönä: hänellä ajateltiin olevan kyky ja tahto vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä, muuttaa maailmaa sekä myös kyky luoda tietoa omakohtaisella päättelyn avulla. Ihmisellä oli siten kyky luoda uutta tietoa käyttäen omaa järkeään toisin kuin edeltävänä aikana, jolloin Jumalalla katsottiin olevan yksinoikeus tietoon.
Renessanssin aikana palattiin takaisin antiikin aikana syntyneeseen käsitykseen tiedon luonteesta: ihminen saattoi omakohtaisella päättelyllään luoda tietoa. Lisäksi ihmisellä oli lupa nauttia häntä ympäröivästä aistimaailmasta: se ei enää merkinnyt samanlaista kieltäymysten ja houkutusten vaarallista maailmaa kuten se oli mielletty edeltävän keskiajan kuluessa.
Renessanssi antoi länsimaiselle ihmiselle luvan mieltää itsensä yksilönä, jolla oli omakohtainen kyky ja tahto vaikuttaa omaan elämäänsä ja maailmaan. Nykyaikana vaikuttava länsimainen individualismi eli yksilökeskeisyys oli syntynyt.
Oppikirjan s. 123 löytyy myös pieni tietoisku aikakaudesta.
Renessanssin aikana palattiin takaisin antiikin aikana syntyneeseen käsitykseen tiedon luonteesta: ihminen saattoi omakohtaisella päättelyllään luoda tietoa. Lisäksi ihmisellä oli lupa nauttia häntä ympäröivästä aistimaailmasta: se ei enää merkinnyt samanlaista kieltäymysten ja houkutusten vaarallista maailmaa kuten se oli mielletty edeltävän keskiajan kuluessa.
Renessanssi antoi länsimaiselle ihmiselle luvan mieltää itsensä yksilönä, jolla oli omakohtainen kyky ja tahto vaikuttaa omaan elämäänsä ja maailmaan. Nykyaikana vaikuttava länsimainen individualismi eli yksilökeskeisyys oli syntynyt.
Oppikirjan s. 123 löytyy myös pieni tietoisku aikakaudesta.
3. William Shakespeare
William Shakespeare (kastettu 26. huhtikuuta 1564 Stratford-upon-Avon, Warwickshire – 3. toukokuuta (J: 23. huhtikuuta) 1616 Stratford-upon-Avon, Warwickshire) oli englantilainen näytelmäkirjailija ja runoilija. Hänen katsotaan olevan historian merkittävimpiä kirjailijoita ja aikansa etevimpiä englannin kielen taitajia. Shakespeare kirjoitti useita näytelmiä, niin tragedioita kuin komedioitakin, sonetteja ja runoja. Shakespeare kirjoitti teoksensa vuosina 1585–1613, mutta näytelmien kirjoitusjärjestystä ei tiedetä varmasti.
Teokset:
1. 1590-luvun puoliväliin asti Shakespeare kirjoitti lähinnä klassisia ja italialaisvaikutteisia komedioita, kuten Kesäyön unelma ja lyyrisiä historiallisia näytelmiä, kuten Henrik IV:n ensimmäinen osa.
2. Tämän jälkeen hänen näytelmänsä vakavoituivat, henkilöhahmonsa syvenivät, ja kerronnassa tapahtui siirtymää lyriikasta proosan suuntaan. Seuraavan kauden aloitti tragedia Romeo ja Julia (n. 1595–1596) ja päätti toinen kuuluisa tragedia Julius Caesar (1599). Varhaiset näytelmät ovat tyypillisesti kevyempiä kuin seuraavan tragedisen kauden tummasävyiset, pettämisen, murhien, himon, vallan ja itsekkyyden kaltaisia aiheita käsittelevät näytelmät.
3. Shakespearen tragedinen kausi kesti noin vuodet 1600–1608. Siihen kuuluvat maineikkaimmat tragediat Othello, Macbeth, Hamlet ja Kuningas Lear.
4. Viimeisenä kautenaan Shakespeare siirtyi romansseihin ja tragikomedioihin, kuten Talvinen tarina ja Myrsky. Myöhäiskauden romanttiset näytelmät sisältävät usein onnellisen lopun, sekä taikuutta ja muita fantasiaelementtejä. Rajanveto kausien välillä on kuitenkin epätarkka ja muitakin luokittelutapoja on esitetty.
Teokset:
1. 1590-luvun puoliväliin asti Shakespeare kirjoitti lähinnä klassisia ja italialaisvaikutteisia komedioita, kuten Kesäyön unelma ja lyyrisiä historiallisia näytelmiä, kuten Henrik IV:n ensimmäinen osa.
2. Tämän jälkeen hänen näytelmänsä vakavoituivat, henkilöhahmonsa syvenivät, ja kerronnassa tapahtui siirtymää lyriikasta proosan suuntaan. Seuraavan kauden aloitti tragedia Romeo ja Julia (n. 1595–1596) ja päätti toinen kuuluisa tragedia Julius Caesar (1599). Varhaiset näytelmät ovat tyypillisesti kevyempiä kuin seuraavan tragedisen kauden tummasävyiset, pettämisen, murhien, himon, vallan ja itsekkyyden kaltaisia aiheita käsittelevät näytelmät.
3. Shakespearen tragedinen kausi kesti noin vuodet 1600–1608. Siihen kuuluvat maineikkaimmat tragediat Othello, Macbeth, Hamlet ja Kuningas Lear.
4. Viimeisenä kautenaan Shakespeare siirtyi romansseihin ja tragikomedioihin, kuten Talvinen tarina ja Myrsky. Myöhäiskauden romanttiset näytelmät sisältävät usein onnellisen lopun, sekä taikuutta ja muita fantasiaelementtejä. Rajanveto kausien välillä on kuitenkin epätarkka ja muitakin luokittelutapoja on esitetty.